Uskontotieteilijä Karolina Kouvola väitteli Helsingin yliopistossa ruotsinkielisen Pohjanmaan noituudesta helmikuussa 2023. Nyt käsillä oleva teos Pohjolan noituus ei ole väitöskirjan yleistajuistettu versio, vaan kokonaan eri teos, vaikka se toki osin hyödyntää väitöskirjan tietoja. Kirjassa on asianmukaiset lähdeviitteet ja lähdeluettelo.

Varsinkin muinaisia aikoja tarkasteltaessa magia nähdään helposti taikauskona ja temppuina, kun taas oman aikamme rituaalit nähdään uskonnollisina ja ehkä pyhinäkin. Kouvola muistuttaa, että termi ”magia” on tavallisesti ulkoapäin tullut määritelmä, joka voi myös olla tapa eksotisoida toista kulttuuria. Hän näkee kuitenkin magian käyttökelpoisena tutkimuksen kattoterminä.

Kouvola kuvailee melko laajasti kolmea magian aihepiiriä: viikinkiajan magiaa 1000-luvun tietämillä, noitaoikeudenkäyntien kuvaamaa noituutta sekä suomalais-karjalaisen kansanperinteen taikauskomuksia ja -käytänteitä. Lisäksi hän esittelee jonkin verran rautakauden ja 1700-luvun magiakäsityksiä Pohjoismaissa.

Tietoja viikinkiajan magiasta on saatu sekä arkeologisista että kirjallisista lähteistä. Arkeologiset lähteet ovat joko yksittäisiä magian harjoittamiseen liittyviä esineitä tai mahdollisesti magiaa harjoittaneiden hautoja. Kirjalliset lähteet ovat saagoja, jotka kirjoitettu vasta myöhemmin keskiajalla, joten on mahdotonta tietää, miten paljon kristinuskon omaksuminen on niihin vaikuttanut.

Magiasta kertovat joskus myös riimut. Saagojen mukaan joitakin riimuja on käytetty esimerkiksi synnytysten helpottamiseen ja merimatkojen turvaamiseen, mutta säilyneet riimutekstit eivät erityisesti liity magiaan.

Tiedetään, että viikinkiajalla magiaa on ollut useampaa lajia, joista osa tunnetaan vain muutamasta maininnasta. Eräät magian lajit ovat olleet erityisesti joko naisten tai miesten käyttämiä. Erityisesti naisten magiaan kuului myös ennustamista.

Saagoissa on mainittu, että naisten käyttämän seidr-magian harjoittamista pidettiin miehelle häpeällisenä, mutta sitä tapahtui silti. Itse jumalten kuningas Odinkin turvautui siihen. Monia magian lajeja kerrotaan käytetyn apuna taisteluissa.

Jotkin arkeologiset löydöt viittaavat magiaan. Todennäköisimmin magianharjoittamiseen liittyy vainajan haudasta löytynyt sauva. Myös saagoissa kerrotaan magiaan liittyvistä sauvoista. Ruotsin, Norjan ja Tanskan alueilta on kahdestakymmenestäkuudesta haudasta löydetty magiaan viittaava rautainen sauva ja muutamasta haudasta lisäksi puinen sauva.

Kouvola tarkastelee tarkemmin maagisten käytänteiden näkökulmasta erästä säilynyttä kuvausta, joka kertoo mahtimiehen hautauksesta.
 

Image

Noitaoikeudenkäynnit saavat kirjassa melko paljon tilaa. Tämä on siinä mielessä hyvin loogista, että oikeudenkäynneistä on Pohjolassa ja Suomen alueellakin pidetty tarkkaa kirjaa, joten niistä on olemassa aikalaislähteitä. Sen sijaan muista tuon ajan noituuskäytännöistä ei ole jäänyt jälkipolville paljoakaan kirjallisia merkintöjä.

Norjassa kiellettiin lailla magian harjoittaminen jo 900- ja 1000-lukujen taitteessa. Noituussyytöksiä ja niistä johtuvia oikeudenkäyntejä on kirjattu 1300-luvulta lähtien.

Ruotsissa noituuteen tartuttiin vasta 1440-luvulla, jolloin vahingoittava magia määrättiin rangaistavaksi. Erityisesti reformaation jälkeen kaikenlainen noituus nähtiin syntisenä liittona paholaisen kanssa ja siten kiellettynä ja rangaistavana.

Noitaoikeudenkäyntejä oli Pohjoismaissa selvästi vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Toisin kuin muualla Euroopassa, Islannissa, Virossa ja Itä-Suomessa noituudesta syytettiin useimmiten miehiä.

Kuitenkin Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla noituussyytteeseen joutuneet olivat pääosin naisia. He eivät kuitenkaan välttämättä olleet kierteleviä kerjäläisiä tai yksin metsän keskellä asuvia noita-akkoja, kuten usein ajatellaan, vaan usein aivan tavallisia yhteisön naisia.

Erikoistapauksina noitaoikeudenkäyntien joukossa ovat syytökset osallistumisesta noitasapattiin. Näitä tapauksia oli jonkun verran myös Suomen alueella. Noituudesta annetut tuomiot vaihtelivat kuolemanrangaistuksesta sakkoihin ja nuhteluun.

Kirjan kolmas laajempi kokonaisuus käsittelee suomalais-karjalaisia kansanuskomuksia. Tämän päivän tutkijalla on käytössään tietoja suomalais-karjalaisesta uskomusmaailmasta, joita on kerätty arkistoihin 1800-luvulta lähtien. Vaikka muistiinpanot ovat suhteellisen uusia, niissä voi toisinaan nähdä jälkiä hyvinkin vanhoista uskomuksista ja tavoista.

Kouvola käsittelee sekä uskomusperinnettä että siihen liittyvää maailmankuvaa. Arjen elämään ovat kuuluneet haltiauskomukset ja elinkeinotaikuus. Naisten osalta se koski kotitaloutta ja karjaa, miesten kohdalla maanviljelyä, metsästystä ja kalastusta.

Kirjoittaja nostaa esille myös tietäjäkäsitykset sekä tietäjän loitsut, joita käytettiin erityisesti parantamiseen. Lisäksi lukija saa tutustua uhreihin, ennustamiseen ja lemmennostatusmagiaan.

Kirja sisältää useita tietolaatikoita, ja tässä osuudessa ne käsittelevät pikku arkuissa haudattuja sammakoita ja leppälapsia, taikakirjoja ja Agricolankin mainitsemia Ukon vakat -juhlia. Aikaisemmissa tietolaatikoissa on kerrottu muun muassa karhunpeijaisista ja pahasta silmästä.

Pohjoinen ilmansuunta on laajalti liitetty magiaan, vaaralliseen ja tuntemattomaan. Myös Suomessa pohjoinen nähtiin suuntana, jonne sijoitettiin vainajien maailma ja mahtavimmat taikuuden osaajat.

Kouvola jättää saamelaiset uskomukset kuitenkin kirjassa lähes täysin käsittelemättä. Hän nostaa silti esille ei-saamelaisten piirissä usein esiintyneet uskomukset saamelaisten erityisistä noitakyvyistä.

Karolina Kouvolan Pohjolan noituus on tiivis tietopaketti erilaista pohjoismaisista magiauskomuksista. Kirjasta saa varsin hyvän käsityksen Pohjoismaiden uskomusperinteen ja maagisten käytänteiden moninaisuudesta kirjoittajan käsitellessä viikinkiajan magiaa, Pohjoismaiden noitaoikeudenkäyntejä ja niiden kuvaamaa noituutta sekä suomalais-karjalaisen uskomusperinteen piirteitä. Pienikokoinen kirja on myös esineenä kaunis.

Mukana on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten tarina Kenkä-Ellasta, jota piru piti vielä itseäänkin pahempana riidankylväjänä.

•

Lue myös:

Myöhäiskeskiajan pyhimysuskoa – Aineistot ”tutkijan aarreaitta”

Perkele palaa – Uudelleenjulkaistu katsaus demonologiaan puhuttelee sivutessaan valtakysymyksiä

Professori, joka jäi katveeseen – Teos arkeologi Ella Kivikoskesta on kulttuuriteko