New York Universityn sosiaalipsykologian professori Jonathan Haidt aloitti loppuvuodesta 2021 kirjoittamaan kirjaa sosiaalisen median vaikutuksesta demokratiaan. Ensimmäisen luvun kirjoittamisen jälkeen Haidt havahtui kuitenkin siihen, että hänellä oli käsissään huomattavasti kiireellisempi tehtävä. Kirjan aihe vaihtui lennossa.

Haidt ei voinut jäädä seuramaan hiljaa vierestä, kun yhdysvaltalaisten lasten ja nuorten elämä oli hyvin nopeasti muuttumassa joksikin ihmisyydelle vieraaksi, kuten hän kuvaa vallitsevaa tilannetta. Syntyi kansainvälinen menestysteos Ahdistunut sukupolvi. Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian.

Aiheen tärkeydestä ja kiireellisyydestä kertoo myös se, että ehti kulua ainoastaan kaksi kuukautta kirjan englanninkielisen alkuperäisteoksen ilmestymisestä, kun kirja julkaistiin suomennettuna. Terra Cognita -kustantamo on jälleen ydintehtävänsä äärellä tarjotessaan luettavaksemme ajankohtaisen ja yhteiskunnallisesti merkittävän kirjan.

Haidt tekee kirjassaan selväksi, että meistä kukaan ei voi jatkaa hiljaa paikallaan istumista, kun informaatio- ja viestintäteknologia kuihduttaa ihmissuhteitamme ja kaventaa kokemusmaailmaamme. Jotain on tehtävä heti. Haidtin vahva usko tarttuu – voimme olla jotain muuta kuin teknologiayhtiöiden hallintaan alistuneita passiivisia uhreja.

Viime vuosikymmenen aikana kävi selväksi, että älypuhelimet ja sosiaalinen media muuttavat sekä meitä kaikkia ihmisinä että yhteiskuntia, joissa elämme. Kirjassaan Haidt pysähtyy tarkastelemaan erityisesti lasten ja nuorten kokemustodellisuudessa tapahtuneita radikaaleja muutoksia.

Tutkimusten perusteella juuri lapsiin ja nuoriin ja heidän aivoihinsa, jotka eivät ole vielä täysin kehittyneet, älypuhelimen jatkuva käyttö jättää mahdollisesti pysyviä jälkiä. Näin ollen lasten ja nuorten kohdalla älypuhelimen käytön vaikutukset ovat erityisen kielteisiä. Kun nuoret vastaanottavat puhelimillaan satoja ilmoituksia päivässä, tarkkaavaisuus väistämättä pirstoutuu.

Runsaaseen tutkimusdataan nojaten Haidt uskaltaa väittää, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet eri puolilla maailmaa käsi kädessä uuden teknologian käyttöön ottamisen kanssa vuodesta 2010 lähtien. Keskeiset tekijät mielenterveyden heikentymiselle löytyvät hänen mukaansa digilaitteiden kasvavan käytön seurauksena tapahtuneesta kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja lasten yhdessä leikkimisen vähentymisestä. Sosiaalisten suhteiden siirtyessä verkkoon ihmisuhteet pinnallistuvat ja ne ovat yhä useammin luonteeltaan enemminkin kertakäyttöisiä kuin elinikäisiä ja pysyviä.

Myös Suomessa on saatu samansuuntaisia tutkimustuloksia siitä, miten ihmissuhteiden laatu on heikentynyt samanaikaisesti, kun ihmissuhteiden määrä sosiaalisessa mediassa on kasvanut. Kristiina Tammisalo esittää väitöstutkimuksessaan perhesuhteiden heikentyvän runsaan informaatio- ja viestintäteknologian käytön seurauksena.

Digilaitteiden runsaasta käytöstä aiheutuvat kielteiset vaikutukset eivät kosketa kaikkia tasapuolisesti, vaan tutkimuksissa on havaittu ongelmien kasautuvan yhteiskunnan heikompiosaisille. Tämä syventää entisestään yhteiskunnallista eriarvoistumiskehitystä. Nimenomaan tästä kehityskulusta Haidt kantaa erityistä huolta. Hyväosaisilla on paremmat mahdollisuudet suojella lapsiaan ja heidän kohdallaan riskit ovat usein vähäisempiä.

Älylaitteiden ja sosiaalisen median käytöstä aiheutuvia haittoja arvioidessaan Haidt ottaa jossain määrin huomioon erot lasten välillä. Huomioiduiksi tulevat lasten sosioekonominen tausta ja sukupuoli. Lasten ja nuorten välisten erojen pohtimiselle olisi voinut antaa enemmänkin tilaa.

Sosiaalisen median alustat on tietoisesti suunniteltu niin addiktiivisiksi, että ne pitävät lapset ja nuoret otteessaan vähentäen samalla kasvokkain tapahtuvaa yhdessä leikkimistä ja vuorovaikutusta. Kun lapset ja nuoret siirtävät sosiaaliset suhteensa verkkoon, he eivät tapaa vapaa-ajallaan ystäviään entiseen malliin. Samalla he jäävät vaille kokemuksia, jotka ovat heidän kehitykselleen tärkeitä. Haidt kuvaakin älylaitteita osuvasti ”kokemuksen estäjiksi”. Vaille ikäkaudelle tärkeitä kokemuksia jääneet lapset ja nuoret eivät kukoista, vaan heitä vaivaa entistä useammin ahdistuneisuus.

Vuonna 2022 kolmannes yhdysvaltalaisista teineistä kertoi olevansa sosiaalisen median sivustoilla lähes kaiken aikaa. Sosiaalisen median käyttö on muuttunut pakonomaiseksi – paikalla on oltava, jottei jäisi mistään paitsi. Haidtin mukaan jatkuva päivystäminen ja sisällön tuottaminen sosiaalisen median alustoille on työtä, josta eivät kuitenkaan hyödy nuoret itse, vaan valtavia taloudellisia voittoja takovat teknologiayhtiöt.

Haidt on niittänyt kotimaassaan mainetta sosiaalisen median alustojen häikäilemättömien toimintaperiaatteiden kritisoijana. Tämän seurauksena hänelle on soitellut myös Facebookin perustaja Mark Zuckerberg. Zuckerbergia huomattavasti antoisampia keskustelukumppaneita hänelle ovat kuitenkin olleet teknologiajättien entiset työntekijät, joilta Haidt on saanut yksityiskohtaista tietoa teknologiayhtiöiden toimintaperiaatteista. Ohjenuorana on ollut kaapata lapsen tarkkaavaisuus ”välittömästi kiihottavilla aistiärsykkeillä” ja koukuttaa heidät käyttäjiksi behavioristisilla tekniikoilla.

Addiktiivisten sovellusten kehittäminen on ollut teknologiayhtiöille kultakaivos. Samaa tahtia, kun sosiaalinen elämämme on köyhtynyt, ovat teknologiayhtiöt rikastuneet. Haidt ei säästele sanojaan – taloudellista etuaan tavoittelevat teknologiayhtiöt ovat kouluttaneet lapsemme kuin rotat, kajoamalla heidän mieliinsä aivojen kehittymisen herkimpinä vuosina.

Haidt ei jätä lukijaansa vellomaan ahdistuneena ja lamaantuneena tiedon keskelle, vaan hän tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia toimia ja muuttaa asioiden kulkusuuntaa. Toimista tärkeimpien joukossa on vaatimus nostaa sosiaalisen median käytön ikärajaksi 16 vuotta. Lisäksi Haidt nostaa tärkeäksi sen, että nuorille annettaisiin älypuhelimet vasta lukioikäisinä. Vaatimuksista tärkein ja ehdottomin on kuitenkin se, että koulujen työrauha palautetaan siirtymällä puhelimettomiin kouluihin.

Haidt esittelee kirjassaan erilaisia tapoja, joilla kouluissa on jo pyritty vähentämään älypuhelinten aiheuttamia häiriöitä. Vuoden 2020 selvityksessä 77 prosenttia Yhdysvaltojen julkisrahoitteisista kouluista kertoi kieltäneensä puhelimet. Kiellolla ei kuitenkaan ole saatu aikaan muutosta parempaan, sillä kyse on suurimmassa osassa tapauksista puhelimen käytön kieltämisestä oppitunneilla.

Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että taskuissa ja repuissa kuumottavat puhelimet ovat jatkaneet oppilaiden tarkkaavaisuuden pirstomista. Vakiintuneeksi käytännöksi on muotoutunut puhelinten käyttäminen salaa sylissä tai kirjan taakse kätkettynä. Samalla opettaja on saanut yhden uuden vastenmielisen ja tuhoon tuomitun tehtävän jatkuvasti päivystävänä puhelinpoliisina. Lisäksi tähän vaihtoehtoon liittyy se ongelma, että oppituntien jälkeen välitunneilla lapset ja nuoret ovat jälleen intensiivisessä vuorovaikutuksessa puhelintensa välityksellä, jolloin kasvokkaiselle kanssakäymiselle luokkakavereiden kanssa ei jää tilaa.

Oppitunteihin rajoittuva puhelinkielto kaventuu sananhelinäksi, Haidt kirjoittaa. Jos halutaan todellisia muutoksia, oppilaiden tulee jättää puhelimensa lukittuihin puhelinpusseihin tai kaappeihin koko koulupäivän ajaksi.

Keskustelua aiheesta käydään kiihkeästi eri puolilla maailmaa juuri nyt, myös Suomessa. Haidt tarkastelee aihetta Yhdysvaltojen kontekstissa, jossa lasten ja nuorten itsenäisen elämän mahdollisuudet kodin ja sosiaalisen median ulkopuolella ovat lähtökohtaisesti huomattavasti rajallisemmat kuin esimerkiksi Suomessa. Teos onnistuu kuitenkin tarjoamaan runsaasti tarpeellisia näkökulmia myös kotimaansa ulkopuolelle.

Ahdistunut sukupolvi tarjoaa tietoa päätösten tueksi. Haidt antaa lasten ja nuorten väliset erot ohittavia suoraviivaisia toimintaohjeita, mutta hänen näkökulmansa ei ole mustavalkoinen. Haidt tunnustaa älylaitteiden avanneen ikävien seurauksien rinnalla myös lukuisia mahdollisuuksia uudenlaisiin kokemuksiin ja hän näkee esimerkiksi videopelit yhtenä leikin muotona.

Lasten ja nuorten häikäilemätön ohjaaminen informaatio- ja viestintäteknologian addiktiiviseen käyttöön on kuitenkin jotain muuta kuin leikkiä. Kyse on kasvavasta ongelmasta, joka vaikuttaa lasten ja nuorten mielenterveyteen.

•

Lue myös:

Maailma palaa, miksi kukaan ei tee mitään?

Pikettyn pääoman toinen tuleminen

Valistus haastaa myös itsensä