Sikainfluenssan ja erityisesti koronavirusepidemian vaiheet ovat kaikille lähimenneisyydestä tuttuja, mutta Suomessa on sairastettu myös räähkää, espanjantautia sekä aasialaista ja hongkongilaista influenssaa. Nämä influenssaepidemiat ovat useille niminä tuttuja, mutta kyseisten virusten vaiherikas elämä ihmisten keskuudessa on vähemmän tunnettua. Ainoastaan espanjantaudista löytyy aikaisempaa suomenkielistä tutkimusta.

Historiantutkija ja tietokirjailija Jari Hanski paikkaa tätä tiedollista aukkoa kirjassaan Pandemioiden aika – Tappavat epidemiat Suomessa. Runsasta arkistomateriaalia hyödyntäen  Hanski tarjoaa valaisevan kattauksen Suomea ravistelleiden pandemioiden historiasta. Vanhat lehtikirjoitukset vievät vuosikymmenten taakse tarjoten kuitenkin samalla kiinnostavia yhtymäkohtia omaan aikaamme. Kirjan loppupuoli on varattu sikainfluenssan ja koronavirusepidemian tarkastelulle.

Kirjassa lähdetään liikkeelle käsiteltävän aiheen taustoituksesta. Tartuntatautien historia kulkee käsikädessä 12 000 vuotta sitten syntyneen maatalouskulttuurin kanssa. Siirtyminen metsästys- ja keräilykulttuureista paikallaan pysyvään maatalouskulttuuriin tuo kesytetyt kotieläimet lähemmäs ihmistä. Eläimet kantavat mukanaan viruksia ja bakteereja, jotka eivät sairastuta eläintä itseään, mutta ihmiseen siirtyessään ne sairastuttavat ihmisen.

Esimerkiksi hinkuyskän ihmiset ovat saaneet sioilta ja koirilta, influenssan sioilta ja ankoilta, vesirokon vuohilta sekä lampailta ja tuberkuloosin puolestaan naudoilta. Tartuntataudit ovat eläinperäisiä eli zoonooseja. Tästä syystä turkistarhaukseen liittyvät riskit ovat todellisia ja seuraava lintuinfluenssa voi hyvinkin lähteä leviämään juuri sieltä, kuten Hanski muistuttaa.

Liikenneyhteksien kehittyessä 1700-luvulta alkaen ihmisten lisäksi myös influenssavirukset pääsivät liikkumaan entistä helpommin. 1800-luvulla vauhti kiihtyi entisestään rautateiden ja höyryveturien käyttöönottamisen seurauksena. 1700-luvulla influenssaviruksen matka Pietarista Pariisiin kesti neljä kuukautta. Vuonna 1889 liikenteeseen lähteneeltä, Suomessa tuttavallisesti räähkäksi kutsutulta influenssavirukselta kyseisen matkan taittaminen puolestaan kesti enää 25 päivää.

Varhaisia merkintöjä tuosta kuuluisaksi tulleesta ja maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinneestä räähkästä löytyy Wiborgsbladet-lehdestä jo vuoden 1889 marraskuulta. Vuosi toi tullessaan paitsi kasapäin sairastuneita, myös suomalaisille täysin uuden sanan, influenssa.

Tämä ensimmäinen maailmanlaajuinen pandemia oli merkittävä myös siinä mielessä, että ensimmäisenä lajissaan se sai osakseen valtavasti huomiota sanomalehdissä. Hanskin keräämä sanoma- ja aikakauslehtiaineisto paljastaa, miten jo 1800-luvun lopulla vakiintuivat ne meillekin tutut puhetavat, kun uhkaavaksi ja pelottavaksi koettu epidemia leviää ihmisten keskuuteen. Lehdissä arvaillaan taudin alkuperää ja annetaan ohjeita taudilta suojautumiseen.

Aikalaisaineistot tekevät näkyväksi myös parannuskeinoihin liittyviä erimielisyyksiä, kiistoja ja uskomuksia. Hyvin nopeasti epidemian puhkeamisen jälkeen lehtikirjoituksissa osoitetaan myös täydellistä väsähtämistä koko aiheen käsittelyyn.

Sanoma- ja aikakauslehdet ovat olleet keskeisessä roolissa tiedonvälittämisessä epidemioiden levitessä ja Hanskin keräämä aineisto on tästä syystä varsin kiehtova. Aineistosta nousee mielenkiintoisella tavalla esiin influenssaepidemiaa koskevan tiedon ristiriitaisuus. Yhtäältä lehdet rummuttavat epidemian vaarallisuudesta ja otsikoihin nousevat ihmisiä syvästi järkyttävät kuolemantapaukset. Lehdissä kerrotaan epidemian ensimmäisistä uhreista meillä ja maailmalla sekä tunnetuista tautiin menehtyneistä henkilöistä.

Toisaalta lehtijutuissa rauhoitellaan ja tuodaan esiin, miten tauti usein menee ohi lievänä. Esimerkiksi 1950-luvun lopulla lehdissä viitattiin WHO:n aasialaista influenssaa koskevaan raporttiin, jossa esitetään ajatus siitä, että ihmisten tautia kohtaan tuntema pelko on vaarallisempaa kuin itse tauti.

Vastaavanlaista keskustelua on käyty koronavirusepidemian jälkeen, kun pitkään jatkuneiden rajoitus- ja sulkutoimenpiteiden seurauksena mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja sairaanhoitojonot pidentyneet. Koronan yhteydessä keskustelua on käyty erityisesti siitä, miten sulkutoimilla lisättiin vanhojen ja sairaiden ihmisten elinvuosia, mutta samanaikaisesti vähennettiin elämää niistä nuorille tärkeistä vuosista, jolloin on tarkoitus viettää aikaa yhdessä toisten nuorten kanssa. 

Jos tämän päivän nuoria yhtään lohduttaa, niin vastaavaa ovat kokeneet nuoret aikaisemminkin. Hanski nostaa esiin surkuhupaisan esimerkin niistä saksalaisnuorten unelmista, jotka aasialainen influenssaepidemia teki tyhjäksi. Aasialaisen influenssan riehuessa Saksassa 1950-luvun lopulla hampurilaisen koulun oppilaat järjestivät surukulkueen, joka päättyi luokkaretken suunnittelupapereiden hautaamiseen. 

Kirjassa hyödynnetty runsas arkistoaineisto on kirjan rikkaus lehtikirjoitusten viedessä menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen keskusteluihin. Näiden keskustelujen keräämisessä ja yhteen saattamisessa Hanski on tehnyt valtavan työn. Huolellisesti laaditut loppuviitteet tarjoavat lukijalle mahdollisuuden tutustua halutessaan tarkemmin teoksessa käytettyyn aikalaisaineistoon ja kirjan alkupuolella hyödynnettyyn tutkimuskirjallisuuteen.

Kirjan ensimmäisten lukujen jälkeen tutkimuskirjallisuuden hyödyntäminen tipahtaa lähestulkoon kokonaan pois aiheen käsittelystä. Tämän seurauksena kirjassa edetään yksipuolisesti lehtikirjoituksiin tukeutuen. Pelkästään lehtikirjoituksiin nojaavan raportoinnin seuraaminen käy loppua kohden raskaaksi.

Viime vuosien koronauutisointi on meillä vielä tuoreessa muistissa eikä kirja tähän uutisointiin nojautuessaan onnistu tarjoamaan mitään uutta. Kirjan päättävässä luvussa olisi ollut mahdollisuus vetää lankoja yhteen ja tavoitella samalla analyyttisempaa otetta, mutta tämä mahdollisuus jäi nyt valitettavasti käyttämättä.

•

Lue myös:

Oikeusantropologi kertoo mitä luista saadaan selville ja missä tv-sarjojen rikostutkinnat menevät vikaan

Osmanien valtakunnan lääketiede painotti tautien ennaltaehkäisyä, ruokavaliota ja hygieniaa

Katse kauas tulevaisuuteen, ihmisten hyvinvointiin ja sen uhkatekijöihin