Risto Rytin (1889–1956) tunnetuin työ oli presidenttinä toimiminen välirauhan ja jatkosodan ajan vuosina 1940–1944. Tämän rinnalla on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle, että mies toimi 1920-luvulla kansanedustajana ja lyhyen aikaa valtiovarainministerinä. Työuransa hän aloitti asianajajana.

Pisimmän uran Ryti teki vuodesta 1924 lähtien Suomen pankin pääjohtajana. Tästä tehtävästä hänet suostuteltiin talvisodan sytyttyä pääministeriksi. Jatkosodan jälkeen hän palasi pankin johtoon mutta joutui eroamaan pian, koska häntä odotti sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Hän sai armahduksen kuritushuonetuomiostaan vuonna 1949, mutta sairas Ryti vetäytyi vähin erin pois julkisuudesta ja vietti loppuelämänsä hiljaisuudessa.

Suomessa sotasyylliseksi leimattu presidentti oli pitkään arkaluonteinen tutkimusaihe. Vaikka häntä koskevaa kirjallisuutta syntyi, ensimmäinen historiatieteellisin menetelmin tehty elämäkerta ilmestyi vasta vuonna 1994. Martti Turtolan Risto Ryti – Elämä isänmaan puolesta -teos käy läpi Rytin keskeiset elämänvaiheet ja valottaa hänen persoonallisuuttaan. Turtola mainitsee myös aiheellisesti, että ”Rytin rooli kansainvälisenä talousmiehenä” vaatisi oman erikoistutkimuksensa.

Osaltaan varmasti tältä pohjalta on syntynyt Sakari Heikkisen, Antti Kuusiterän ja Seppo Tiihosen yhdessä kirjoittama teos, jossa suunnataan ensimmäistä kertaa päähuomio Rytiin ”taloudellisena asiantuntijana ja talouspoliitikkona.” Kirjan tekijät ovat tutustuneet jo tätä ennen Rytin historialliseen merkitykseen Suomen talouspolitiikassa ja huomanneet itsekin, että tämä näkökulma on jäänyt sivurooliin Rytiä koskevassa kirjallisuudessa. Talouspoliittisen toimijuuden lisäksi kirja tutkii Rytin verkostoja ja niiden merkitystä.

Millainen kuva Rytistä sukeutuu talouspoliittisena toimijana? Syntyy vaikutelma, että hän oli tarkka ja budjettikuriin pitäytynyt mies. Talouspoliittisena linjana Rytillä oli säästäväisyys ja pidättyväisyys, joista hän pyrki pitämään kiinni koko uransa ajan.

Rytin talouspoliitikon kuvasta tuodaan esiin toki muutakin. Jo ministerivaiheissaan häntä kuvataan visionäärinä, joka pohdiskeli valtiollisia tulo- ja menorakenteita sekä tulomahdollisuuksia. Rytistä kerrotaan, että toimiessaan myöhemmin Suomen pankin pääjohtajana hän alkoi esiintyä yhä enemmän ”suuren kuvan hahmottajana”.

Kaikkiaan Rytistä luodaan vaikutelmaa taitavana ja rationaalisena talousmiehenä. Pörssiromahdukseen hän olisi suhtautunut kylmäverisenä tarkkailijana, joka teki ratkaisunsa seurattuaan hetkisen tapahtumia. Tältä pohjalta ei ole yllättävää, että viileän rationaalinen pankinjohtajan otti kriittisen näkökannan suomalaiseen lamakuohuntaan, jota pulaliikkeet edustivat.

Rytistä tuodaan esiin myös optimistisuutta, ja hänen katsannossaan lamalla oli rakenteita puhdistavakin vaikutus. Ryti pyrki löytämään ratkaisuja laman taltuttamiseksi, mitä todistetaan esimerkiksi tuomalla esiin hänen analyyttinen artikkelinsa, joka on peräisin vuodelta 1932. Elämänsä parhaat työvuodet Ryti vietti epäilemättä Suomen pankissa vuosina 1934–1939, kun laman selkä oli jo taittunut.

Rytin ajattelusta tuodaan esiin myös usko kultakantaan sekä siihen, että klassisen taloustieteen hengessä lamasta selvittäisiin, kun palkat ja muut kustannukset sopeutuisivat kysynnän supistumiseen. Talousmiehenä Ryti hahmottuu vanhakantaiseksi liberalistiksi. Hän ei kannattanut valtion vahvaa roolia talouselämässä, valtiososialismista puhumattakaan.

Säästäväisyys ja talouskuri olivat Rytin talouspolitiikan selviä pontimia hänen koko uransa ajan. Tältä pohjalta hän ei halunnut puolustuksenkaan taloudellista rasitusta suureksi, vaikka hän tajusikin varustautumisen merkityksen kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa 1930-luvun lopulla.

Hienoista historian ironiaa on siinä, että talvisodan syttyessä Ryti joutui huomaamaan, että armeija oli puutteellisesti varustautunut hänen oman talouspolitiikkansa seurauksena. Tekijät tuovat kuitenkin esiin, että Rytille ei tuottanut koskaan vaikeuksia muuttaa poliittista kurssiaan.

Pidän ansiokkaana huomiona, että kirjan mukaan yli vuosikymmenen mittainen toiminta puolustustaloudellisissa valmisteluelimissä olisi harjaannuttanut Rytin erinomaisesti sota-ajan hallitusten johtamiseen. Mielestäni voidaan ajatella, että Rytin sodanaikainen toiminta oli eräänlaista jatkumoa Suomen pankin pääjohtajuudelle, kun hän piti valtiontalouden hoidon linjat edelleen käsissään. Tekstissä tuodaan esiin, miten Ryti pani painoa taloudelliselle asiantuntemukselle erityisesti toisen hallituksensa muodostusprosessissa.

Vankila-ajalta nousee keskiöön miehen talouskirjallinen toiminta. Uransa talouskirjoittajana Ryti päätti Otto von Fieandtin 60-vuotisjuhlakirjassa 1950 ilmestyneeseen artikkeliin, jossa hän käsitteli kiinnostavasti pankkitoiminnan historiaa antiikin ajassa. Alkuaan vankeusaikana kirjoitetun artikkelin lopusta on löydetty yhtymäkohtia toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen, johon Ryti olisi saattanut rinnastaa ”Rooman valtakunnan tuhon” taannuttavine jälkivaikutuksineen.

Tekijät kertovat myös Rytin monista verkostoista, jotka muotoutuivat hänen vaihtelevien elämäntilanteidensa mukaan.

Rytin ensimmäiset merkittävät verkostot syntyivät hänen asianajajan uransa alussa. Tuolloin Rytin varhainen liikekumppani Eric Serlachius toi mukanaan oman sukuverkostonsa sosiaalisine pääomineen, johon kuului muun muassa Rytin puolisoksi tullut Ericin Gerda-sisar. Tärkeä osa verkostoa oli myös liikemies ja kulttuurimesenaatti Alfred Kordelin.

Valtiovarainministerin toimissa Rytiä auttoi puolestaan asiantuntijoista koostunut erillinen neuvottelukunta. Myöhemmin Suomen pankin johtajana hän loi onnistuneesti arvokkaita kansainvälisiä kontakteja, joista tuli osa hänen verkostoaan. Samaan yhteyteen liittyy Rytin toiminta Kansainliiton finanssiaputyöryhmän jäsenenä. Lisäksi kirjassa kuvataan, miten Ryti oli puolustuspoliittisen budjetoinnin tiimoilta yhteyksissä suomalaisiin korkeimpiin upseereihin.

Verkostojen kuvauksessa otetaan esiin kansainvälisetkin kytkennät: Ryti nimitettiin Kansainliiton taloudellisen komitean varsinaiseksi jäseneksi, mitä voidaan pitää osoituksena arvonannosta. Tekstistä käy ilmi, että Rytin toimiva kansainvälinen suhdeverkosto edesauttoi myöhemmin ulkomaisten lainojen saannissakin sodankäyntiä varten.

Kirjassa pidetään merkityksellisenä myös Rytin toveriseurasta 1930-luvulla muotoutunutta ”Yksinkertaisten yhdistystä”, jonka piirissä olisi johdettu huomattavassa määrin sota-ajan talouspolitiikkaa. Seurassa käytyjen keskustelujen pohjalta luotiin muun muassa hallinnollisia elimiä.

Kerrotun perusteella muotoutuu kuva siitä, että lahjakas ja älykäs Ryti antoi paljon arvoa myös ”parviälylle” ja halusi osallistua toisten kanssa yhteiseen toimintaa. Hän tajusi, että yhteistyö on voimaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kirja avaa uusia näkökulmia. Aiemmin on jäänyt varsin tuntemattomaksi esimerkiksi se, että Suomi teki Kansainliitossa aloitteen finanssiavun myöntämisestä hyökkäyksen kohteeksi tai hyökkäysuhan alla olevalle jäsenmaalle. Rytin sodanaikaisen toiminnan tarkastelussa kovin esillä ei ole ollut sekään, että talousmiehillä oli vahva asema hallituksessa.

Perinteistä historiankirjoitustamme hiukan uudistaen tekijät puhuvat Vjatšeslav Molotovista Neuvostoliiton pääministerinä. Tälle löytyy tosiasiapohjakin: vuodesta 1939 alkaneen ulkoministeriyden lisäksi Molotov oli vuosina 1930–1941 kansankomissaarien neuvoston puhemies eli pääministeri.

Rytin kirjallinen toiminta vankilassa avautuu esiin varsin uutena aiheena. Hän laati peräti kolmekin nimimerkin suojissa julkaistua pamflettia, joissa kritisoitiin ankarasti vallitsevaa talouspolitiikkaa. Rytin maalaamat uhkakuvat kohdistuivat velkaantumiseen, inflaatiota edesauttaviin toimiin, epätarkoituksenmukaisiin investointeihin ja sosialisointiin.

Pääsääntöisesti Rytistä muotoutuu vaikutelma talousliikkeissään taitavana miehenä. Aivan kaikki hänen urallaan ei ollut pelkkää menestystarinaa, sillä johtaessaan 1920-luvulla Suomen Valtamerentakainen kauppa Oy:tä hän teki myös virhearviointeja. Miehen myöhempää uraa ajatellen hän pystyi ottamaan oppia kokemastaan.

Kirjan antaman kuvan perusteella Ryti oli tarmokas ja lahjakas mies, joka oli oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin ja pääsi näin helposti hyviin asemiin. Jo Turtolan esittämän näkemyksen mukaan Rytin ei tarvinnut etsiä aktiivisesti tilaisuuksia – ne tulivat itse hänen luokseen. Lahjakas, kyvykäs ja työteliäs mies saavutti elämässään paljon. Hänen myöhemmät vaiheensa tietäen on helppo sanoa, että hän sai myös kestää ja kärsiä paljon.

Rytistä on sanottu, että hän olisi ollut jäykkä, virallinen ja korrekti ja antanut helposti kylmän ”kalkyloijan” vaikutelman itsestään. Rytin lamanaikainen talouspolitiikka ei miellyttänyt kaikkia. Silti hän oli viime kädessä oikeudenmukainen ja asenteeltaan humaani ihminen, jonka katsannossa mikään laskelmointi ei korvaisi taloudellisen kanssakäymisen edellyttämää uskottavuutta ja luottamusta.

Tekijät ovat kirjoittaneet teoksensa runsaalta lähdepohjalta. Säilyneet kirjalliset lähteet, joissa on mukana Rytin omiakin kirjoituksia, on laitettu usein puhumaan. Välillä itse päähenkilö saattaa hiukan jäädäkin tämän ”puheen” ja muun historiallisen, taustoittavan kerronnan alle. Muuta huomautettavaa en keksi avartavasta ja hyvin kirjoitetusta tietoteoksesta.

•

Lue myös:

Kalle Lehmuksen ihmeellinen elämä ja teot – Uusi aineisto valottaa sota-ajan harmaata eminenssiä

Suomen pankkihistorian ensimmäinen nurkanvaltaus – kuka, mitä, miksi?

Upea Alli – Presidentin puolisoksi päätyneen Alli Paasikiven elämäkerta