Ruuan alkutuotanto
Ruuan alkutuotanto
Antti Puupponen: Ruokaturva, kriisit ja maatalous
Lyhyessä ajassa on tapahtunut kaksi odottamatonta kriisiä, koronapandemia ja Ukrainan sota. Helmikuun lopusta alkaen sosiaalisen median kuvasto on täyttynyt Ukrainan lipun väreillä, sinisellä ja keltaisella. Lipun on sanottu symboloivan sinistä taivasta ja keltaisenaan lainehtivaa viljapeltoa. Ukraina onkin maailman vilja-aitta, jonka tuotanto on tärkeää myös monille muille maille.
Nyt uutiset Ukrainasta ovat olleet järkyttäviä: pommituksia, kuolemaa sekä monenlaista hätää ja kärsimystä. Esimerkiksi Mariupolin kaupungissa ihmisillä on ollut huoli ruoan ja veden loppumisesta. Ihmiset eivät olekaan kuolleet pelkästään pommituksissa, vaan jopa nälkäkuolemista on uutisoitu. Vilja-aitta kärsii nyt puutteellisesta ruokaturvasta.
Ruokaturva tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on oltava kaikkina aikoina mahdollisuus riittävään ja ravitsevaan ruokaan, joka puolestaan mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Sodassa ruokaturva kärsii aina. Sodilla ja konflikteilla onkin lähes poikkeuksetta yhteys ruokaan tai sen niukkuuteen. Hyvä hallinto ja ylipäänsä hallinnollinen toimivuus ovat puolestaan ruokaturvan perusedellytyksiä.
Huoli Suomen ruokaturvasta
Ukrainan tapahtuminen edetessä Suomessakin huolestuttiin paitsi omasta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta niin myös ruokaturvallisuudesta. Suomen huoltovarmuuden on vakuuteltu kuitenkin kestävän. Ruokaturvan puutteet ovatkin toistaiseksi enemmän laadullisia verrattuna katastrofialueiden tilanteisiin, jossa kriisin vaikutukset ovat suoria ja akuutteja. Silti kumpaakaan tapausta ei voida vähätellä.
Ruokaturva, niin Suomessa kuin muuallakin, rakentuu monimutkaisen verkoston tuloksena. Vaikka Suomen huoltovarmuus toimii, niin maatalous ei suinkaan ole omavarainen, kuten esimerkiksi Ville Lähde huomauttaa Bios-tutkimusyksikön blogissa (18.3.2022). Myös muut tutkijat ja poliitikotkin ovat tästä haavoittuvuudesta jo kauan varoitelleet. Kotimaisessa ruoantuotannossa on pitkään tarvittu venäläistä panostuotantoa, lannoitteita ja energiaa, mutta nyt niistä pyritään kovalla vauhdilla eroon, ja korvaavia ratkaisuja etsitään tilalle.
Sota aiheuttaa laaja-alaista haavoittuvuutta, mutta ruokaturvan puutteet kohdistuvat usein ensin haavoittuvimpiin ryhmiin. Esimerkiksi koronapandemian aikana etäopetuksen yhteydessä kävi nopeasti ilmi, miten tärkeä asia koulussa tarjoiltava ateria on lapsille ja nuorille. Se lisää sosiaalista tasa-arvoa. Nyt Ukrainan sodan myötä myös ruoan hinnan kallistuminen voi heikentää ruokaturvaa Suomessakin.
Ruokaturva, maatalous ja kestävyyssiirtymä
Ruokaturvan merkitys ja sen uhkakuvatkin on Suomessa tiedostettu sinänsä hyvin. Viime vuosina on ilmestynyt useita poliittisia strategioita ja suunnitelmia, miten suomalaista ruokasektoria tulisi kehittää. Ruokaturva esiintyy tavalla tai toisella lähes kaikissa. Poliittiset päättäjät ovat mielellään puhuneet ruoan kotimaisuuden lisäämisestä sekä huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta huolehtimisesta. Käytännön toimet ovat olleet kuitenkin jokseenkin epäselviä ja ristiriitaisiakin.
Ruokaturvaa ei ole ilman maataloutta. Riippuvuus tuotantopanoksista on yksi maatalouden heikkous, mutta ruokaturvan kannalta on muitakin uhkakuvia. Näistä maatalouden kannattavuuskriisi on ollut näkyvimmin esillä, samoin viljelijöiden heikko asema ruokaketjussa. Rakennemuutos on myös pudottanut maatilojen määrää. Jäljelle jääneet tilat kasvavat ja teknologisoituvat. Viljelijäväestö ikääntyy, eikä jatkajia välttämättä löydy. Väestö keskittyy, ja välimatkat maaseudulla pitenevät. Myös ilmastonmuutoksen eteneminen ja maatalouden päästövähennystavoitteet ovat herättäneet viljelijöissä epätietoisuutta. Ruokapolitiikassa olisi löydettävä keinoja sovittaa yhteen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita.
Jälkiviisaus ei kuitenkaan tunnetusti ole viisautta lainkaan. Joka tapauksessa asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi venäläisestä energiasta olisi ollut mahdollisuus aloittaa irrottautuminen jo aiemmin. Asiaa ei ilmeisesti osattu nähdä kiireellisenä, ja siten kriisi selvästi yllätti. Samoin maatalouden rakenteita olisi voitu korjata ennakoivammin.
Nyt kaikki toimenpiteet tehdään kiireellä: esimeriksi biokaasun hyödyntämistä vauhditetaan ja peltoja kannustetaan pitämään viljelyksessä. Myös luomuviljely nostaa suosiotaan. Ruoan nopeasti tapahtuva kestävyyssiirtymä on tietysti sinänsä positiivinen asia. Hiljattain tekemämme tutkimuksen mukaan viljelijöillä on kiinnostusta muuttaa toimintatapoja esimerkiksi hiiliviljelyn suuntaan, kunhan kannattavuus voidaan varmistaa.
Toisaalta järjestelmä on kuin iso laiva käänteissään ja rannoille loiskuvat laineet voivat aiheuttaa ennakoimattomiakin vaikutuksia. Maataloudessa investoinnit tähtäävät useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, eikä esimerkiksi tuotantosuuntaa ole mahdollista kovin usein vaihtaa. Samoin viljelykäytöstä poistettuja peltoja ei välttämättä kovin nopeasti saada takaisin viljelykseen. Tutkijat Irene Kuhmonen ja Tuomas Kuhmonen huomauttivatkin mielipidekirjoituksessaan Maaseudun Tulevaisuudessa (28.2.2022), että ruokaturva on uhattuna erityisesti murroskautena, jota epäilemättä nyt elämme.
Ruokaturvatakuut
Tätä kirjoittaessani uutisoidaan Venäjän pommittamasta elintarviketerminaalista Brovarin kaupungissa (YLE 29.3.2022). Uutisen mukaan pommituksessa on menetetty noin 50 000 tonnia ruokaa. Tilanteessa oli uhkana myös ympäristökatastrofi, mikäli pilaantuneet ruoat olisivat valuneet ympäristöön. Tällaisessa viitekehyksessä hajautetut ruoka- ja energiajärjestelmät näyttäytyvät paremmin kriisinkestäviltä, resilienteiltä.
Ajankohtaisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on puhuttu jatkuvasti turvatakuista, joihin voisi nojautua mahdollisen sotilaallisen hyökkäyksen uhatessa. Takuiden ajatus sisältyy tavallaan ruokaturvan perusmääritelmäänkin. Takeet ruokaturvasta olisivat erittäin tärkeitä muutos- ja siirtymäkohdissa, joissa mahdolliset haavoittuvuudet nostavat päätään.
Tilanteeseen on vaikea nähdä muita ratkaisuja, kuin omasta maataloustuotannosta huolehtiminen ja toimivat paikalliset ruokajärjestelmät sekä samanaikaisesti kaupankäynnin ja liikkuvuuden ylläpitäminen. Näin ruokaturvan puutteita voisi paikata myös niillä alueilla, joissa viljapellot eivät juuri tänä vuonna lainehdi keltaisinaan tai sinistä taivasta peittää synkät pilvet. Ehkä pilvet joskus hälvenevät. Ja silloin ruoka toivottavasti liikkuu taas toiseen suuntaan sitä tarvitseville.
Satu Raussi ja Tiina Kauppinen: Eläinten hyvinvoinnissa Suomessa on tyydytty noudattamaan EU:n vaatimuksia
Tieteellisen, yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan eläinten hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Sen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Sopeutumiskykyyn taas vaikuttaa, millaiseksi tuotantoeläin on jalostettu. Hyvinvoiva eläin pystyy toteuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan.
Lajinmukainen käyttäytyminen on keskeistä kaikkien eläinten hyvinvoinnille, ja kaikenlaisessa eläintuotannossa pyritään säädöksin turvaamaan mahdollisuuksia siihen. Eläintuotantoon sisältyy aina myös riskejä: esimerkiksi ulkoilevat ja laiduntavat eläimet voivat saada loisia ja muita taudinaiheuttajia. Eläintenpitäjän ammattitaito on siksi tärkeää kaikissa tuotantomuodoissa eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Eläinten liikkumisen rajoittaminen on yhä yleistä monissa tuotantomuodoissa
Luonnonmukainen tuotanto tarjoaa yleensä parhaat puitteet eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen toteutumiseen. Esimerkiksi luomukanalassa on väljempää kuin muissa kanalatyypeissä: neliömetrillä saa pitää korkeintaan kuutta kanaa, kun tavanomaisessa lattiakanalassa sallittu eläintiheys on 9 per neliömetri ja häkkikanalassa 13,3 per neliömetri. Luomueläinten ruokintaan kuuluu aina karkearehua, joka saa olon kylläiseksi ja tarjoaa mieluisaa tekemistä nokkimisen tai tonkimisen ja pureskelun muodossa.
Suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvoinnissa on parannettavaa muun muassa eläinten liikkumisenvapauden suhteen. Puolet Suomessa tuotetuista kananmunista on munittu virikehäkeissä. Vajaa kolmannes suomalaisista naudoista elää edelleen kytkettyinä parsiin, eivätkä kaikki lehmät pääse kesäaikana laitumelle. Valtaosa emakoista porsii häkeissä, joissa liikkuminen on hyvin rajoitettua. Suomalaiset siat ja broilerit eivät yleensä pääse ulos.
Luonnonmukaiseen eläintuotantoon kuuluu olennaisena osana eläinten ulkoilumahdollisuus, mutta luomutuotanto on Suomessa pienimuotoista etenkin sikojen ja broilerien osalta.
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat terveitä, mutta kärsivät suuren tuotoksen mukaan tuomista rasitteista
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat varsin terveitä, ja esimerkiksi täysin ilman antibiootteja kasvatetun sian liha on suomalainen vientituote. Tarkoin varjeltu hygienia ja suhteellisen hyvät kasvatusolosuhteet mahdollistavat sen, että eläimiä ei juuri lääkitä ennaltaehkäisevästi. Meiltä puuttuvat myös monet yleisvaarallisiksi luokitellut eläintaudit.
Terveyttä voidaan kuvata sillä, kuinka paljon tuotantoeläimiä hoidetaan tai lääkitään. Jalostusosuuskunta FABA:n tilaston mukaan korkeatuottoisella (yli 10 500 kiloa maitoa per vuosi) suomalaislehmällä on tarve saada eläinlääkärin hoitoa keskimäärin kerran vuodessa. Matalatuottoinen (alle 7 500 kiloa maitoa per vuosi) lehmä tarvitsee eläinlääkärin hoitoa vuositasolla huomattavasti harvemmin.
Suomessa voidaan itse vaikuttaa nautojen, sikojen, kirjolohen ja siian terveyteen jalostuksen keinoin, sillä näitä eläimiä jalostetaan Suomessa. Siipikarjan suhteen jalostus ei ole omissa käsissämme, sillä jalostusyrityksiä on maailmanlaajuisesti vain muutama, eikä suomalaisella tuotannolla ole valtaa jalostuksen tavoitteiden määrittelyyn.
Broileria jalostavilla yrityksillä on tarjolla tavanomaisen nopeakasvuisen eläinaineksen ohella myös hidaskasvuisempaa ainesta, mutta Suomessa kasvatetaan lähes yksinomaan nopeakasvuista broileria, joka kasvaa teuraskokoon viidessä viikossa. Nopeakasvuisuus aiheuttaa vakavia ongelmia lintujen luustolle sekä sydän- ja verenkiertoelimistölle. Hidaskasvuisen broileriaineksen etuna olisi tutkitusti parempi hyvinvointi nopeakasvuiseen verrattuna. Toisaalta nopeakasvuinen broileri ei ehdi lyhyen elämänsä aikana juuri sairastaa, joten esimerkiksi antibiooteille ei ole nähty lainkaan tarvetta Suomen broilerintuotannossa.
Sairas eläin tarvitsee lääkintää
Eläintautitilanne Suomessa on hyvä, mutta se ei tarkoita, etteikö lääkkeille olisi käyttöä. Eläinlääkkeitä tulee käyttää, jos lääkehoitoa on saatavilla ja eläimen tila sitä vaatii. Täysin lääkkeetön eläintuotanto ei ole realistinen tai toivottava tilanne, kun on kyse elävistä eläimistä, jotka aika ajoin sairastuvat.
Hyvän eläinterveyden ylläpitämiseksi uhrataan joskus muita eläinten hyvinvointia parantavia tekijöitä. Esimerkiksi riski afrikkalaisen sikaruton leviämiseen on yksi syy siihen, ettei tuotantosikoja päästetä ulos. Samoin lintuinfluenssan uhka edellyttää, että siipikarjan linnut pidetään sisällä luonnonvaraisten lintujen muuttoaikaan.
Antibioottiresistenssin kasvu on vakava uhka ennen kaikkea ihmisen hyvinvoinnille. Myönteistä on, että Suomessa tuotantoeläimille käytetään antibiootteja hyvin vähän. Muutamissa harvoissa maissa, kuten Ruotsissa, antibioottien käyttö eläimille on Suomeakin vähäisempää.
Suomalainen säädöspohja ei täysin takaa eläinten hyvinvointia
Suomen kotieläintuotantoa koskevat säädökset noudattavat pitkälti EU:n eläinten hyvinvointisäädösten vähimmäisvaatimuksia. Yleiseurooppalaisesta linjasta poiketen meillä kuitenkin noudatetaan kuuliaisesti sikojen hännäntypistyskieltoa ja kanojen nokkien typistyskieltoa. Vasikoiden nupoutuksessa käytetään yleisesti kivunlievitystä, lihasioilla on hieman enemmän tilaa kuin EU:n vähimmäisvaatimukset edellyttävät, ja eläimet tainnutetaan ennen teurastusta.
Erityisesti nautojen teuraskuljetuksista osa venyy Suomessa pitkien välimatkojen vuoksi yli kahdeksaan tuntiin. Tuon ajan alittamista on vaadittu EU:ssa eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat verrattain terveitä, mutta kuten muuallakin, ne on jalostettu tuottamaan tehokkaasti munia, maitoa ja lihaa. Ihmisen ruokalautaselle päätyvien suomalaisten eläintuotteiden turvallisuus on erinomaisella tasolla. Eläinten käyttäytymistarpeiden toteutumisessa on kuitenkin parantamisen varaa, sillä hyvinvointi on paljon enemmän kuin pelkkää terveyttä.
Tuomas Honkaniemi: Paikkaseksikäs ruoka maaseudun imagon nostattajana
Lainehtivat pellot, traktorit, puimurit ja heinäpaalit ovat maanteiden varsilta kaikille tuttuja. Maaseutu on oleellinen osa suomalaisuutta, ja ruoan tuotanto ja sen visuaaliset ilmentymät ovat siihen kytköksissä. Alkutuotannon lisäksi suomalainen maaseutu yhdistetään perinteisesti rauhalliseen ja turvalliseen tilaan, luontoon sekä yhteisöllisyyteen.
Vaikka maaseutua ja maalaiselämää on ihannoitu romanttisissa kuvauksissa, ei niitä ole kuitenkaan otettu vakavasti etenkään suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yhtenä syynä tähän on ollut muun muassa alkutuotannon merkittävä rooli maaseutua määrittelevänä tekijänä. Suomalaisesta maaseutukerronnasta ja -käsityksestä ovat jääneet uupumaan maaseudun aktiivisuutta ja verkostomaista luonnetta riittävästi painottavat näkemykset. Keskustelua maaseudusta tulisikin käydä tilastojen ja muuttoliikkeiden seuraamisen lisäksi erilaisten mielikuvallisten ja henkisten tekijöiden kautta, jotka osaltaan antavat maaseudulle uudenlaisia merkityksiä ja määrittelyjä.
Yksi tapa lähestyä teemaa on tarkastella maaseutua paikallaanolon ja pysyvyyden sijasta verkostomaisesti. Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi erilaisten yritysten muodossa, jotka toimivat aidosti ja juurevasti paikoistaan käsin. Paikallisuuden korostamisen lisäksi yritykset ovat avoimia maailmalle ja sieltä nouseville vaikutteille. Kutsun tätä paikan verkostomaisesta tulkinnasta ponnistavaa ilmiötä maaseudun paikkaseksikkyydeksi.
Maaseudun paikkaseksikkäät yritykset uudenlaisen maaseutukuvan ja merkitysten luojina
Maaseudun paikkaseksikkyyden ytimessä ovat suomalaisella maaseudulla toimivat yritykset, jotka hyödyntävät markkinoinnissaan ja visuaalisessa ilmeessään vahvasti erilaisia paikkaan ja paikallisuuteen liitettyjä ominaisuuksia. Hyödynnetty paikka on yritysten toiminnassa ja markkinoinnissa paikka, josta yritys on aidosti kotoisin. Löysimme paikkaseksikkäitä yrityksiä tutkimuksessamme alkutuotannon lisäksi myös ruoanvalmistuksen ja -jalostuksen parista.
Maaseudun paikkaseksikkyyden keskiössä ovat erityisesti niin sanottuun Y-sukupolveen liitettävä sukupolvikohtaisuus, kaupungin ja maaseudun väliset mielikuvalliset ja konkreettiset sekoittumiset sekä uskottava minimalistinen visuaalinen estetiikka. Yhdessä nämä ominaisuudet luovat uutta maaseutukuvaa. Yritysten markkinointitavat ja visuaaliset ilmeet vetoavat erityisesti kaupungeissa asuviin nuoriin aikuisiin. Konkreettisesti paikkaan juurtuneisuutta tuodaan esille esimerkiksi tuotteiden nimissä ja etikettien visuaalisessa ilmeessä.
Paikan hyödyntämisessä ja sen arvon tunnistamisessa ei ruokaan liitettynä ole sinällään mitään uutta. Esimerkiksi Champagne, Dijon tai Parma ovat tunnettuja alueita ja paikkoja, jotka liittävät ruokaan mielikuvallisia, laadullisia ja historiallisia ulottuvuuksia. Pelkkä historian, perinteiden tai paikan esiin tuominen ei kuitenkaan yksistään riitä tekemään ruoasta paikkaseksikästä.
Harkiten ja uskottavasti luotu paikkaan perustuva markkinointi ja tuotteiden brändäys lisäävät tavallisesti yllätyksettömään ja arkiseen ruokaan ulottuvuuksia, jotka tekevät ruoan nauttimisesta mielenkiintoisempaa, innostavampaa – ja seksikästä. Oikein brändättynä ja paketoituna peruna, tomaatti tai vaikkapa hunaja erottuvat massasta. Tämän ovat paikkaseksikkäät yritykset myös oivaltaneet.
Tutkimustulostemme perusteella paikkojen mielenkiintoinen esiin tuominen ja korostaminen antavat maaseudulle uudenlaisia merkityksiä. Paikkaseksikkäiden yritysten tuotteiden harkittu visuaalisuus yhdistettynä laatuun toimivat osaltaan kokemuksen ja merkitysten antajina. Suhteessa ruokaan tämä ei ilmene ainoastaan tuotteiden ajanmukaisessa visuaalisessa ilmeessä, vaan laajemmin esimerkiksi tämän päivän trenditietoista kuluttajaa puhuttelevien makujen ja tuoksujen hyödyntämisenä. Kestävän kehityksen, ekologisuuden ja lähituotannon huomioiminen ovat tärkeitä osia paikkaseksikkäiden yritysten toiminnassa.
Nämä ominaisuudet siirtyvät luonnollisesti yritysten tuotteiden hintalappuihin. Kuluttajat ovat kuitenkin valmiita maksamaan laadusta etenkin silloin, kun ruoan tuotantoketjut ja valmistusmenetelmät ovat läpinäkyviä.
Maaseutu kiinnostavana vaikutteiden antajana
Maaseutu näyttäytyy paikkaseksikkyyden valossa vaikutteiden antajana ja kiinnostavana perinteisesti ymmärretyn altavastaajan roolin sijasta. Paikkaseksikkäät yritykset ilmentävät toimintansa kautta maaseudun näkemistä verkostomaisena suljettujen raja-aitojen sijaan. Tällaisilla yrityksillä on tärkeä rooli erityisesti maaseutuun liitettävien uskottavien merkitysten luojana, ja ne tekevät maaseudusta haluttua erityisesti kaupungeissa asuvien nuorten aikuisten mielissä.
Kiinnostavalla ja uskottavalla tuotteiden brändäämisellä myös ”tavalliset” ruoat voivat erottautua positiivisesti massasta. Paikkaseksikäs ruoka on tästä tematiikasta johdettuna yksi tapa tulkita ja lähestyä maaseudun imagon nostattamista. Paikkaseksikkäällä ruoalla on maaseudun profiiliin ja mielikuvalliseen määrittelyyn myönteinen vaikutus.
Vinkkejä lisälukemisesta
Kriisit ja ruokaturva
Karttunen, Kaisa; Kihlström, Laura & Taivalmaa, Sanna-Liisa (2014). Nälkä ja yltäkylläisyys. Ruokaturva maailmassa. Gaudeamus, Helsinki.
Paloviita, Ari; Silvasti, Tiina; Kortetmäki, Teea & Puupponen, Antti (2020). Ruokajärjestelmän haavoittuvuus koronaviruspandemialle. Elintarvike ja terveys, 34(4), 6–10.
Suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointi
Eläinten hyvinvointikeskus (2021). Eläinten hyvinvointi Suomessa III, Tuotantoeläinten hyvinvointi
Luonnonvarakeskus: Maatalouslaskenta 2020: Kotieläinten elinolot 2020 (ennakko)
Maaseudun paikkaseksikkyys
Maaseutu yritysimagossa. Visuaalisuudesta uutta potkua maaseudulle