Kiistaa kupan alkuperästä on käyty lähinnä kahden näkemyksen välillä. Toisen mukaan se oli peräisin Amerikasta. Tämän käsityksen mukaan tartuntataudin toi Eurooppaan löytöretkeilijä Kolumbus miehistöineen palatessaan Amerikasta vuonna 1493. Miehistön mukana tuli joko täysin kehittynyt kuppa tai jokin Treponema-bakteeri, joka muuntui Euroopan uusissa oloissa seksikontaktin kautta leviäväksi. Nykyään tiedetään, että kuppaa aiheuttaa Treponema pallidum -bakteeri.

Vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan kuppaa oli ollut Euroopassa lievempänä muotona jo ennen Kolumbuksen löytöretkeä, mutta sitä ei aikanaan osattu erottaa leprasta. On myös esitetty, että jokin Treponema-bakteeri tuli keskiajalla orjakaupan myötä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Espanjaan ja Portugaliin.

Joka tapauksessa Euroopassa syntyi raju kuppaepidemia 1490-luvun lopulla, välittömästi Kolumbuksen löytöretken jälkeisinä vuosina. Teoria, jonka mukaan kuppa olisi peräisin Amerikasta, on ollut vahvoilla taudin aiheuttamien luuvaurioiden tutkimusten vuoksi mutta ei ratkaisevasti. Uudet eurooppalaisille vainajille tehdyt DNA-tutkimukset tuonevat ehkä ratkaisun kiistaan.

Kupan on vanhastaan katsottu ilmestyneen Eurooppaan, kun Ranska ja Espanja sotivat Napolin kuningaskunnasta vuosina 1494–1495. Ensimmäiset kuvaukset siihen sopivasta taudista ajoittuvat Fornovon taistelun aikoihin, joka käytiin Italiassa 4.7.1495. Tautia todettiin ensiksi Ranskan kuninkaan Kaarle VIII:n palkka-armeijassa, jossa palveli monista maista kotoisin olevia miehiä.

Hiukan Fornovan taistelua varhaisemmalta ajalta Barcelonasta on löytynyt erään lääkärin kirje, jossa kuvataan kupan kaltaista tautia. Tämän perusteella tautia on arveltu olleen kaupungissa jo vuoden ajan (Vuorinen 2002, 147; Watts 1997, 128, 162; Wills 1997, 191).

Kun Kaarle VIII:n jopa 50 000 miehen palkkasoturiarmeija hajaantui, tauti alkoi levitä hämmästyttävällä nopeudella. Noin kymmenessä vuodessa se levisi koko Eurooppaan ja samoihin aikoihin myös islamilaiseen maailmaan. Löytöretkeilijä Vasco da Gaman miehistö vei sen Intiaan vuonna 1498. Kiinaan kuppa levisi vuonna 1505 ja pian sen jälkeen Japaniin.

Kuppa oli erittäin tarttuva ja oireiltaan raju. Taudin alussa sukupuolielimiin tuli haavaumia ja sitten ihottumaa. Lopuksi eri puolille kehoa ilmaantui märkäpaiseita ja rupia. Märkäpesäkkeet ja haavaumat pahentuivat ja söivät kudoksia luihin asti tehden tuhoa sukupuolielimissä, nenässä, huulissa ja silmissä.

Kuppa johti tuolloin usein muutamassa kuukaudessa kuolemaan, joten se herätti tavatonta kauhua. Se oli tuolloin paljon tappavampi kuin nykyään.

Alkuvaiheen ihottuman vuoksi kuppa tunnettiin yleisimmin suurena rokkona (grande verole) tai levittäjiensä mukaisesti ranskantautina (morbus Gallicus). Ranskantauti-nimen pohjalta tautia kutsuttiin Suomessa 1500-luvulla ransuusiksi, ja kuppa ja syfilis-nimet tulivat vasta myöhemmin (Vuorinen 2002, 149; Kallioinen 2009, 66). Toki muitakin nimiä esiintyi aina sen mukaan, mistä maasta taudin katsottiin kuhunkin maahan levinneen.

Taudista alettiin vasta myöhemmin käyttää nimeä syfilis, jonka keksi lääkäri ja runoilija Girolamo Fracastoro (1478–1553) vuonna 1530. Hän julkaisi tuolloin pitkän latinankielisen runon ”Syfilis tai ranskantauti” (Syphilis sive morbus Gallicus). Se kertoo paimenesta nimeltä Syphilus, joka sai rangaistukseksi kammottavan ja tuskallisen taudin pilkattuaan jumala Apolloa (Stratman-Thomas 1930; Karlen 2000, 201).

Fracastoron tarinasta otettiin 1500-luvulla yli sata uusintapainosta. Kiinnostusta tautia kohtaan osoittaa myös se, että vuoteen 1566 mennessä siitä oli kirjoitettu ja painettu kaikkiaan 58 kirjaa (Baker ja Armelagos 1997, 5).

Kuppatartunnan aiheuttamat oireet vähentyivät ajan myötä ja tulivat lievemmiksi, sillä sitä aiheuttava bakteeri ja ihminen tottuivat toisiinsa. On mahdotonta sanoa mitään varmaa siitä, kuinka paljon kuppa ehti tappaa ihmisiä. Se vaati ilmeisesti runsaasti uhreja 1500-luvun alkupuolella mutta ei enää sen jälkeen. Aikalainen, espanjalainen Ruy Diáz de Isla (1465/1470–1542) arvioi vuonna 1542 ilmestyneessä teoksessaan, että yli miljoona ihmistä olisi saanut Euroopassa tartunnan.

Kuppa ei kuitenkaan kadonnut missään vaiheessa, vaan se tuli Eurooppaan jäädäkseen.

Kupan alkuperästä on olemassa kaksi selvästi erilaista hypoteesia ja yksi niiden yhdistelmä.

Kiistoissa vahvoilla on ollut hypoteesi, jonka mukaan tauti oli peräisin Amerikasta ja tuli muodossa tai toisessa Kolumbuksen miehistön mukana Eurooppaan. Taudin nopea leviäminen viittaa siihen, että väestö Euroopassa ei ollut aikaisemmin altistunut tautia aiheuttavalle bakteerille eikä väestöllä ollut sille vastustuskykyä.

Kaikkein tärkeimpiä kupan amerikkalaista alkuperää tukevista tutkimuksista ovat olleet Bruce ja Christine Rothschildin tekemät muinaisten intiaanivainajien luurankotutkimukset. Yhdessä heidän tutkimuksessaan tarkasteltiin intiaanivainajia, jotka olivat peräisin Yhdysvaltojen alueelta ja Ecuadorista. Jopa 40 prosentissa luurangoista löytyi merkkejä taudin olemassaolosta (Rothschild ja Rothschild 2000; Mann 2011, 407).

Toisessa tutkimuksessa Rothschildit toimivat yhdessä Dominikaanisesta tasavallasta ja Italiasta kotoisin olleiden tutkijoiden kanssa ja tarkastelivat Dominikaanisen tasavallan alueelta löytyneitä vainajia. Se paljasti saarella olleen Kolumbuksen käynnin aikoihin jokin Treponema-bakteerin aiheuttama tauti, joka tutkijoiden mukaan oli nimenomaan kuppa. Yli 500 luurangolla oli siihen viittaavia vaurioita.

Kuppa olisi ollut tutkijoiden mukaan saaren väestön keskuudessa tavallinen Kolumbuksen saapumisen aikoihin. Se on saattanut olla peräisin Coloradon tasangon muuntuneesta vaapukkasyylätaudista (Rothschild ja Rothschild ym. 2000; Mann 2011, 407).

Toisen hypoteesin mukaan kuppaa oli Euroopassa jo ennen Kolumbuksen löytöretkeä, mutta sitä ei oltu osattu erottaa toisesta pelätystä taudista, leprasta. Joidenkin keskiajan lähteiden mukaan leprana pidetty tauti olisi levinnyt nimenomaan seksuaalisessa kanssakäymisessä, vaikka lepra ei nykytiedon mukaan ole seksitauti.

Paavi sulki vuonna 1490 leprasairaalat ja salli suuren määrän sairaita palata kotiinsa. Jotkut tutkijat pitävät mahdollisena, että tämä päästi kuppa-aallon valloilleen (katso Baker ja Armelagos 1997, 4–6; Mann 2011, 407).

E. H. Hudson (Hudson 1964; Hudson 1968, 11) väittää, että Treponema-bakteerien aiheuttamia erilaisia tautimuotoja oli Espanjassa ja Portugalissa jo ennen Kolumbuksen löytöretkeä. Ne olisivat levinneet Eurooppaan Pohjois-Afrikasta tulleiden maurien miehityksen ja Saharan eteläpuolisen alueen kanssa käydyn orjakaupan vuoksi. R. C. Holcomb esitti vuonna 1935, että kuppa olisi levinnyt Espanjasta vuonna 1492, jolloin sieltä karkotettiin juutalaisia muualle Eurooppaan (Holcomb 1935, 284).

Merkittävä havainto kupan historian kannalta on kuitenkin, että Euroopassa ennen 1500-lukua haudattujen vainajien luista on löytynyt vain vähän Treponema-bakteerin aiheuttamaan tautiin sopivia muutoksia.

Egyptin laajasta muumio- ja luuaineistosta ei ole löytynyt yhtään siihen sopivaa tapausta. (Vuorinen 2002, 146). Antiikin ajalta Etelä- Italiassa sijainneesta Metapontosta ja roomalaisesta Pompejista on kuitenkin löytynyt vainajien luista vaurioita, jotka on tulkittu merkeiksi synnynnäisestä kupasta, joka siirtyy äidistä lapseen raskauden aikana (Henneberg ja Henneberg 1994; Henneberg ja Henneberg 2002).

Keskiajalta 1200-luvulta lähtien on lisäksi kirjallisia kuvauksia, jotka toisten tutkijoiden mukaan viittaavat selvästi kupan oireisiin. Toisten mielestä ne ovat kuitenkin liian tulkinnanvaraisia (Baker ja Armelagos 1997, 2–5, 16).

On esitetty myös edellisiä hypoteeseja yhdistelevä niin sanottu yhtenäishypoteesi. Siinä kuppaa tarkastellaan ekologisesta ja evolutiivisesta näkökulmasta. Sen mukaan Treponema-bakteereja oli Kolumbuksen löytöretken aikoihin sekä Amerikassa että Euroopassa. Niiden eri muunnokset aiheuttavat seksitaudin lisäksi muitakin tauteja: pintaa, vaapukkasyylätautia (yaws) ja endeemistä kuppaa (bejel).

Esimerkiksi Ellis Hudson uskoi (Hudson 1964; Hudson 1968), että Treponema-tauteja aiheuttavien bakteerien esi-isä syntyi Afrikassa ja siirtyi eläimestä ihmiseen noin 20 000 vuotta sitten. Se aiheutti ensin ihokontaktien kautta leviävää lapsuudenajan vaapukkasyylätautia, joka levisi ihmisten mukana ympäri ”vanhaa maailmaa”.

Siirryttyään kuivempiin oloihin bakteeri muuntui endeemistä kuppaa aiheuttavaksi. Se levisi myös Amerikkaan Beringinsalmen kautta muinaisen muuttoaallon mukana. Kun Amerikan trooppiset alueet asutettiin, bakteeri muuntui taas vaapukkasyylätautia aiheuttavaksi.

Irwin W. Sherman on tiivistänyt kirjassaan The Power of Plagues (Sherman 2006) edellisestä jonkin verran poikkeavan hypoteesin bakteerin muuntumisesta ja sen aiheuttamista taudeista. Treponema pallidum, jossa on tuhat geeniä, on hänen mukaansa mutatoitunut historian aikana neljä kertaa.

Pintaa aiheuttava bakteeri (Treponema carateum) muuntui vaapukkasyylätautia aiheuttavaksi noin 10 000 vuotta sitten mahdollisesti tropiikissa (Treponema pallidum subsp pertenue). Pinta ja vaapukkasyylätauti ovat nykyäänkin lähinnä trooppisia tauteja ja leviävät ihokontakteissa.

Kun ihmiset siirtyivät leudompiin ja kuivempiin ilmastoihin ja alkoivat käyttää vaatteita, ihokontaktien kautta leviäminen vaikeutui. Bakteeri muuttui jälleen tunkeutuen suuhun ja kurkkuun ja aiheuttaen samanlaisia ihovaurioita kuin endeeminen kuppa (Treponema pallidum subsp endemicum).

Kolmas mutaatio olisi tapahtunut noin 3000 eKr. Lähi-idässä kaupungistumisen seurauksena, ja bakteerin aiheuttama tauti muuntui sukupuolielimien kautta leviäväksi. Lähi-idästä se levisi Välimeren alueelle ja pysyi siellä lievää tautia aiheuttavana 1400-luvulle saakka. Neljäs mutaatio tapahtui sitten 1400-luvulla Euroopassa vastauksena ympäristöoloihin ja kaupungistumiseen – synnyttäen tuhoisaa tautia aiheuttavan muodon (Sherman 2006, 266).

Image

Verrattuna Kolumbus-hypoteesiin tämä hypoteesi antaa vaihtoehtoisen selityksen kupan iskulle Euroopassa vuonna 1495: aikaisempaa vaarallisempi mutaatio vanhassa bakteerissa Euroopassa.

On myös mahdollista, että tutkimusmatkailijat ja kauppiaat toivat vaapukkasyylätaudin trooppisesta Afrikasta Eurooppaan 1400-luvun lopulla, ja tautia aiheuttava bakteeri mutatoitui seksikontaktissa tarttuvan kupan edelläkävijäksi. Orjakaupan mukana se sitten levisi Karibialle, myös nykyiseen Dominikaaniseen tasavaltaan.

Syfiliksen Amerikan alkuperää korostava hypoteesi on ollut viime aikoihin asti selvästi niskan päällä. Vanhojen kirjallisten lähteiden ja luurangoille tehtyjen tutkimusten on katsottu viittaavat vahvasti siihen, että taudin alkuperä on Amerikassa. Lisäksi vuonna 2006 tehty DNA-tutkimus viittaa taudin amerikkalaiseen alkuperään mutta ei kuitenkaan vielä ratkaisevasti (McGough ja Erbelding 2006; McGough 2011, 11–12).

Viime aikoina aktiivisia ovat olleen myös tutkijat, jotka uskovat Treponema-tautien esiintymiseen ”vanhalla mantereella” jo ennen Kolumbuksen retkeä. On ilmestynyt uusia tutkimuksia, jotka näyttävät puoltavan hypoteesia, jonka mukaan kuppaa oli Euroopassa jo ennen Kolumbuksen löytöretkeä.

Vuonna 2015 julkaistiin luuvaurioita koskeva tutkimus, jossa tutkijoiden mukaan löytyi viitteitä synnynnäisestä kupasta. Siinä tutkittiin Itävallasta löydettyjä luita, jotka olivat radiohiiliajoituksen ja hautapaikkatietojen perusteella peräisin 1300-luvulta. Tutkijoiden mukaan vainajan luuvauriot olisivat ensimmäinen todennäköinen todiste synnynnäisen kupan olemassaolosta ajalta ennen Kolumbuksen löytöretkeä. Kupan aiheuttamia muutoksia löydettiin vainajan hampaista ja silmäkuopasta (Gaul, Grossschmidt ym. 2015).

Vuonna 2015 julkaistiin toinenkin todiste synnynnäisestä kupasta, mutta siinä tutkittu vainaja, joka oli Kroatian Zagrebista, oli kuitenkin vasta 1500-luvulta (Lauc, Fornai, ym. 2015).

Vuonna 2020 yhdeksän vainajan luista otettiin DNA:n analyysi, mutta sekään ei tuonut ratkaisevaa todistetta sen puolesta, että kuppaa olisi ollut Euroopassa ennen Kolumbuksen löytöretkeä Amerikkaan. Tutkimuksessa näytteitä otettiin vainajista Alankomaissa, Virossa ja Suomessa. Viron näyte oli Tartosta ja Suomen näytteet Turusta ja Porvoosta. Tutkimuksessa käytettiin tekniikkaa, jossa luut murskattiin jauheeksi, joka sitten analysoitiin Treponema-bakteerien DNA:n löytämiseksi. Neljästä näytteestä onnistuttiin saamaan DNA:ta (Majander, Pfrengle ym. 2020).

Vaikka tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista tulkita, että kuppaa oli Euroopassa jo ennen Kolumbuksen Amerikan matkaa, näytteiden ajoitusväli on laaja. Niiden aikahaarukka ulottuu 1400-luvun alkupuolelta 1600-luvun alkuun, eikä tutkimus voi siten ehdottomasti todistaa kuppaa olleen Euroopassa ennen vuotta 1493. Tutkimus ei näin myöskään todista kupan amerikkalaista alkuperää koskevaa teoriaa vääräksi (katso Hartley 2020). Näytteet tai osa niistä eivät ole selkeästi ajalta ennen vuotta 1493. Viron Tartosta saatu näyte on kuitenkin mahdollisesti ajalta ennen Kolumbuksen löytöretkeä, kenties 1430-luvulta.

Joka tapauksessa tämäkään tutkimus ei tuonut ratkaisua kiistaan kupan alkuperästä, vaikka nyt saatiin ensimmäistä kertaa Euroopassa esille Treponema-bakteerien DNA:ta vanhoista luista. Tutkimuksessa mukana olleen Johannes Krausen mukaan seuraavaksi aiotaan hankkia ja analysoida lisää näytteitä, jotka ovat peräisin selvemmin ennen 1490-lukua kuolleiden vainajien luista (Hartley 2020).

On mahdollista, että käytetty tekniikka tuo ratkaisun kupan alkuperää koskevaan kiistaan ja todistaisi sen, että tautia oli ”vanhassa maailmassa” jo ennen Kolumbuksen Amerikan matkaa. Jos DNA:ta ei löydy, Amerikan alkuperää koskeva hypoteesi on edelleen vahvoilla.

•

Artikkelin kuvat ovat Franz Mračekin kuvituksia vuodelta 1989. Kuvien lähde: Wellcome Collection.