Uutisia lehden numerosta 6/2019

Uutisia   14.11.2019 7.21   Päivitetty 16.6.2020 10.43

Tieteessä tapahtuu 6/2019 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkelien aiheita ovat tutkimuksen puute median moninaisuudesta, Jerikon kivikautinen yhteiskunta, naistutkijoiden vaientaminen, maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäinen naisprofessori ja ruotsalainen korkeakoulupolitiikka.

Pääkirjoituksessa Eeva Furman kuvaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja tutkimuksellisia haasteita. Markus Mykkänen ja Ville Manninen käsittelevät artikkelissaan median moninaisuuden tutkimusta Suomessa ja ajankohtaisen tutkimustiedon puutetta. Minna Silver pohtii Jerikon merkitystä kulttuurikehityksen ja arkeologisen tutkimuksen kannalta. Maarit Laihonen tarkastelee nais- ja feministitutkijoiden vaientamista erityisesti kysymyksissä, jotka ovat perinteisesti luonnontieteellisiä ja teknisiä. Aila Kervinen kirjoittaa siitä, kuinka kodin taloustieteen professori Elli Sauriota kohdeltiin huonosti tiedekunnassaan Helsingin yliopistossa. Kasper Kristensen kirjoittaa tuoreesta, laajasta korkeakoulupoliittisesta selonteosta Ruotsissa, mikä on aiheuttanut siellä paljon keskustelua.

Lehden katsauksessa paljastuu nuoren ja juhlitun tähtitieteilijän Henrik Walbeckin (1793–1822) piirroksen tekijä Gustaf Wilhelm Finnberg. Kuvasta tehtiin myös Suomessa harvinainen litografia. Katsauksia on myös monitieteisyydestä, tieteellisestä vaihdosta ja Benedict Andersonin ”kuvitellusta yhteisöstä”. Lehdessä on lisäksi kolme niin sanottua professoriluentoa. Keskustelua-palstalla on Hanna Kuuselan puheenvuoro ”Tiedeviestintää kuin viimeistä päivää”. Tiedeviestintä on aina ollut erottamaton osa tiedettä, mutta nyt sitä vaaditaan yhä enemmän. Kirjallisuus-osassa arvioidaan mm. Katja Bargumin ja Heikki Helanterän Suuri muurahaiskirja (Minerva Kustannus).

Uusimman, painetun lehden tuleminen voi kestää postin lakon takia. Siksi lehteä kannattaa lukea verkossa! https://www.tieteessatapahtuu.fi/

Antiikin kaupunkielämää Tampereella

Tampereen museokeskus Vapriikissa avautui 1.11.2019 Ostia, portti Roomaan -näyttely, joka esittelee ihmisten arkea ja elämää Rooman satamakaupungissa Ostiassa antiikin aikana.

Ostia oli Rooman valtakunnan tärkein kauppasatama. Sen kaduilla kansat kohtasivat: liikkeellä olivat matkalaiset, käsityöläiset, orjat, kauppiaat ja sotilaat eri puolilta Rooman valtakuntaa. Ostia oli aikansa kulttuurien ja uskontojen kohtaamispaikka, jossa asui kymmeniä kansallisuuksia. Ostian on arvioitu olleen kukoistuskaudellaan 100-luvulla noin 50 000 asukkaan kaupunki.

Suomen Akatemian ja Tampereen yliopiston nelivuotinen (2015–19) tutkimusprojekti on tutkinut elämää Ostiassa vuosina 300 eKr.–700 jKr. Tutkijat ovat selvittäneet esimerkiksi tuon ajan kaupungistumista ja muuttoliikkeen vaikutusta kaupunkiyhteisöön. Lisäksi on tutkittu, kuinka Rooman satamakaupunki organisoi muuttoliikkeen ja miten kansallisuuksien uskonnolliset tavat sovittuivat kaupunginosien jokapäiväiseen elämään. Näiden selvittämiseksi on tutkittu asuinrakennuksia, pyhäköitä, vesihuoltoa ja satama-aluetta, hauta-alueita ja -monumentteja, esineitä ja luumateriaalia – kaikkia jäänteitä antiikin Ostian asukkaiden elämänkohtaloista.

Tampereella aiheesta järjestettiin 2.11.2019 kansainvälinen tieteellinen seminaari ”Ostia, portti Roomaan – kulttuurien kohtaamisia”. Tutkimuksen tulokset julkaistaan Suomen Rooman-instituutin julkaisusarjassa. Tutkimushanketta on johtanut instituutin johtaja, professori Arja Karivieri.

Näyttely on tutkimushankkeen, Suomen Rooman-instituutin, Vapriikin museokeskuksen ja italialaisten viranomaisten yhteistyöprojekti. Se esittelee museokävijöille satamakaupungin asukkaiden elämänkohtaloita ja tarjoaa elämyksellisen mahdollisuuden tutustua antiikin ajan elämään. Näyttelyssä nähdään kaupungin asukkaiden elämään liittyviä esineistöä, mm. patsaita, rahoja, leluja ja koruja sekä erilaisia kauneudenhoito- ja koulutarvikkeita. Näyttely on avoinna 10.5.2020 saakka.

Kansalaisten luottamus median sisältöihin

Valtaosa kansalaisista luottaa erittäin tai melko paljon urheilua (78 %), kulttuuria (70 %), tiedettä (67 %), taloutta (60 %) ja ulkomaita (58 %) käsitteleviin sisältöihin medioissa. Näihin ei kohdennu juurikaan epäluottamusta, käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) teettämästä kyselystä. Poikkeuksen muodostavat politiikkaa koskevat uutiset ja muut sisällöt tiedotusvälineissä. Suomalaisista alle puolet (46 %) luottaa poliittisiin uutisiin erittäin tai melko paljon. Viidennes arvioi politiikkaa käsittelevät asiasisällöt mediassa enemmän tai vähemmän epäluotettaviksi.

Puoluekanta on yhteydessä näkemyksiin politiikan uutissisältöjen luotettavuudesta. Enemmistö SDP:n, kokoomuksen, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajista pitää politiikan sisältöjä luotettavina. Perussuomalaisten ja keskustan tukijat suhtautuvat selvästi varauksellisemmin. Talouden uutisointiin luottavat eniten akavalaiset, yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt. Vähiten luottamusta on työttömillä. Kulttuurin uutisointiin luotetaan tasaisesti vaihdellen työttömistä akavalaisiin. Peruskoulutuksen saaneet ovat kriittisimpiä kaikkeen uutisointiin.

Suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen selvitetään Tieteen tiedotus ry:n marraskuussa julkistettavassa Tiedebarometri 2019 -tutkimuksessa. Siitä ilmenevät mm. kansalaisten kiinnostavimmiksi kokemat tieteenalat, parhaiten tuntemat tutkijat sekä näkemykset tieteen asemasta, merkityksestä ja hyödyllisyydestä. Viimeksi tutkimus tehtiin kolme vuotta sitten.

Alkuperäisaineistojen ja -esineiden palautus

Suomi luovuttaa Yhdysvaltain alkuperäiskansojen edustajille Suomen kansallismuseon Mesa Verde -kokoelman ihmisperäiset aineistot noin kahdenkymmenen pueblo-intiaanin haudoista, jotka ovat peräisin arviolta 1200-luvulta. Ihmisluiden ja muumioiden lisäksi luovutetaan haudoissa olleita hautaesineitä. Jäämistöt ovat erityisen merkityksellisiä Pohjois-Amerikan intiaanikansojen jälkeläisille. Muu osa noin 600 kohteen Mesa Verde -kokoelmasta jää Suomen kansallismuseolle.

On tärkeä pohtia, mitkä näkökohdat puoltavat alkuperäisaineistojen ja -esineiden palauttamisesta museokokoelmista niiden alkuperäismaahan ja -kulttuureille. Suomen kansallismuseon ylijohtajan Elina Anttilan mukaan kansainvälisesti pyynnöt ovat lisääntyneet. ”Lähtökohtaisesti kokoelman olisi hyvä pysyä kokonaisena, hyvin säilytettynä ja tieteellisen yhteisön saavutettavissa. Palautuksen ohella ratkaisuina voivat olla myös kokoelmien saavutettavuuden lisääminen, esinelainat ja aktiivinen vuorovaikutus alkuperämaiden kanssa.”

Tänä päivänä kulttuuriperintöaineistojen vientiä pois alkuperämaasta säätelevät kansainväliset sopimukset. 1890-luvulla, kun Mesa Verde -kokoelma kerättiin, sopimuksia ei ollut laadittu, ja aineistoja kuljetettiin mittavasti maista toisiin. Yhdysvalloissa Mesa Verden alueesta Coloradossa tehtiin kansallispuisto vuonna 1906.

Työkaluja tekoälysovellusten eettiseen kehittämiseen

Uudessa Suomen Akatemian strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa tutkimushankkeessa pureudutaan tekoälyn eettiseen ja kestävään soveltamiseen. Tampereen, Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistojen, VTT Oy:n ja 4FRONT Oy:n ETAIROS (Ethical AI for the Governance of the Society) -hanke tutkii tekoälyn soveltamista ja etsii tapoja huomioida eettiset kysymykset tekoälyn kehittämisessä ja käytössä yhteiskunnan ohjauksen näkökulmasta. Tekoälyyn liittyvistä eettisistä kysymyksistä on käyty vilkasta keskustelua, mutta vakiintuneita käytäntöjä ja pelisääntöjä ei vielä ole. Tutkimushanke etsii ratkaisuja tähän tarpeeseen. Hanketta johtaa professori Jyrki Nummenmaa Tampereen yliopistosta. Sen ensimmäinen vaihe jatkuu vuoteen 2022 asti.

ETAIROS-tutkimushankkeessa pyritään tunnistamaan tekoälyjärjestelmien eettiset ongelmat jo sovellusten suunnitteluvaiheessa. Lisäksi hankkeessa kehitetään suunnittelumenetelmiä, joiden avulla eettiset ongelmat olisivat vältettävissä. Hankkeessa paneudutaan tekoälyä koskevaan yhteiskunnalliseen ohjaukseen ja sääntelyyn, sekä etsitään käytännön ratkaisuja eri teema-alueilla, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, turvallisuusalalla sekä autonomisten järjestelmien kentällä.

”Sovelluskehityksen työkalujen lisäksi hankkeessa kehitetään julkisen sektorin toimijoille välineitä, kuten periaatteita ja toimintaohjeita, tekoälyn eettiseen suunnitteluun ja käyttöön sekä tekoälyn käytön hallintaan”, kertoo johtava tutkija Jaana Leikas VTT:ltä.

Ainutlaatuisen hankkeesta tekee sen monialaisuus. Mukana on tutkijoita tietojenkäsittelyn, filosofian (sosiaalietiikan), tilastotieteen (koneoppimisen), oikeustieteen, kognitiotieteen, hallintotieteen ja yhteiskuntatieteen aloilta. Hankkeessa tehdään myös tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien välillä. Hankkeen yhteistyökumppaneina on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita.

Maapallon biodiversiteetin kartoitus

Helsingin yliopiston matemaattisen ekologian professori Otso Ovaskaisen johtamassa miljoonahankkeessa kerätään automaattisesti DNA- ja ääninäytteitä sekä riistakameroiden kuvia yli 450 paikasta ympäri maailmaa. Tutkijat saattavat näytteiden ja huippuunsa viritetyn tilastollisen analyysin avulla pystyä selvittämään jopa puolet maapallon hyönteisten ja sienten monimuotoisuudesta.

Ovaskaisen johtama LIFEPLAN-hanke on saanut erittäin kilpaillun Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n Synergy-rahoituksen. Kuusivuotisen, budjetiltaan 12,6 miljoonan euron suuruisen hankkeen tarkoituksena on kartoittaa maailman luonnon monimuotoisuutta uusimpien tieteellisten työkalujen avulla. Tutkijat pyrkivät samalla ymmärtämään esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja maankäytön muutosten vaikutuksia eliöstön monimuotoisuuteen.

Ovaskainen sekä hänen yhteistyökumppaninsa Tomas Roslin Ruotsin maatalousyliopistosta SLU:sta ja David Dunson yhdysvaltalaisesta Duke Universitystä eivät lähde kylmiltään maapallonlaajuisen näytteidenkeruun ja analysoinnin pariin. Esimerkiksi Brasilian sademetsälintujen lajistoa on jo aiemmin kartoitettu ääninäytteiden pohjalta, ja sienistä ja hyönteisistä on kerätty laajasti dataa osin automaattisilla laitteistoilla. Suurin paine on edelleen sienten ja hyönteisten monimuotoisuuden kartoittamisessa. Vielä kuvaamattomia lajeja on niin paljon, ettei niitä ehdittäisi koskaan löytää perinteisin menetelmin. Se vaatisi niin pitkän ajan, että suuri osa lajeista ehtisi mahdollisesti hävitä. Tässä teknologia tulee avuksi.

Hyönteisnäytteet kerätään telttamaisten Malaise-pyydysten avulla. Sienten tunnistuksessa hyödynnetään matkalaukun kokoista ja auton akulla toimivaa laitetta, joka imee ympäristöstä ilmaa. Ilmavirtaan muodostettava pyörre erottelee pienet hiukkaset, kuten sienten itiöt, koeputkeen. Putken sisällön DNA analysoidaan sitten automaattisesti.

Ovaskainen arvioi, että nyt saadulla rahoituksella voidaan päästä käsiksi jopa noin puoleen maailman biodiversiteetistä hyönteisten ja sienten osalta. Näin saadaan vankka pohja myös havaitsematta jääneiden lajien arviointiin tilastollisin menetelmin.

Mittavaan näytteidenkeruuseen on tarkoitus saada mukaan sata vapaaehtoista ryhmää ympäri maapalloa. Ryhmät pitävät huolta näytteiden keräämisestä kaikille yhtenäisen menetelmän mukaisesti. Hanke puolestaan maksaa laitteet, niiden kuljetukset ja DNA-analyysikustannukset, jotka yhdessä haukkaavat ison osan budjetista.

Ilkka Hanskin hyönteiskokoelma

Akateemikko Ilkka Hanskin (1953–2016) perintö ekologian alalla tunnetaan laajalti, mutta hänen tutkimuksensa pohjana ollut arvokas hyönteisaineisto on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hanskin hyönteiskokoelma lahjoitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteelliselle keskusmuseolle (LUOMUS) vuonna 2017. 

Kokoelma sisältää neulattuja näytteitä, jotka edustavat useita kovakuoriaisheimoja (Scarabaeidae, Hybosoridae, Staphylinidae ja Silphidae) sekä Calliphoridae-kärpäsheimoa. Lahjoitukseen sisältyy myös tuhansia alkoholiin säilöttyjä näytteitä. Kokoelma on merkittävä, koska se keskittyy valikoituihin hyönteisryhmiin ja sen sisältämät näytteet on kerätty koskemattomilta alueilta, jotka ovat vaarassa kadota. ”Tutkijat ovat jo työstäneet aineistoa ja kuvanneet kokoelmasta kymmeniä tieteelle uusia lajeja. Aineisto on arvokas sekä luonnon monimuotoisuuden kuvaamisen että ympäristömuutosten tutkimisen kannalta”, toteaa Luomuksen eläintieteen yksikköä johtava Aino Juslén.

Hanskin kokoelma karttui pitkän ajan kuluessa. Ensimmäiset näytteet kerättiin Borneossa vuonna 1978. Kokoelma kasvoi huomattavasti Madagaskarille suuntautuneiden tutkimusmatkojen aikana vuosina 2002–09. Hanskin opiskelijat ja paikalliset avustajat keräsivät valtaosan hyönteisistä paikallisista kansallispuistoista.

Digitointi tarkoittaa, että näytteisiin liittyvät tiedot muutetaan digitaaliseen muotoon. Näihin tietoihin kuuluvat muun muassa keräysmenetelmä sekä keräyspäivä ja -paikka. Jotkin näytteet on myös valokuvattu. Kullakin digitoidulla näytteellä on yksilöllinen tunniste, joten aineiston jokainen osa on jäljitettävissä.

Noin 9 miljoonaa näytettä sisältävät Luomuksen hyönteiskokoelmat ovat Euroopan suurimpia. Luomuksen tavoitteena on digitoida kaikki 13 miljoonaa näytettään ja asettaa aineisto avoimesti saataville Suomen Lajitietokeskuksen kautta (www.laji.fi). Hanskin kokoelma on tutkijoiden ja suuren yleisön käytettävissä Lajitietokeskuksen verkkosivujen kautta.

Professoriliiton historiateos

Professoriliitto täytti lokakuussa 50 vuotta. Liitto järjesti juhlaviikolla erilaisia tapahtumia: Professorit metrossa -tapahtuman ja Sivistyksen hyväksi -juhlaseminaarin. Liiton historiakirja Tiedossa tulevaisuus – professorit uudella vuosituhannella julkistettiin juhlaseminaarissa.

Historiakirja painottuu viimeisten 20 vuoden aikana tapahtuneisiin merkittäviin professorikuntaa koskettaneisiin yliopistopolitiikan sekä työmarkkinakentän myllerryksiin. Yliopistot ja tiedeyhteisöt ovat käyneet ja käyvät läpi kiihtyvää muutosta. Kirjan alkuosuuden kirjoittaja dosentti Mika Kallioinen kuvaa, kuinka kiihtyvä muutos on muokannut professorin työtä uusiksi ja vähentänyt sen perinteistä itsenäisyyttä (ks. myös Tieteessä tapahtuu 2/2019).

Yliopistojen ydinryhmänä professorit ovat eläneet murroksen keskiössä. Yliopistoissa kehitys huipentui vuoden 2010 yliopistolakiin, joka teki virkasuhteista työsuhteita ja mullisti hallinnon. Yliopistoille kansallisen kilpailukyvyn nimissä asetetut tehokkuusvaatimukset ja lähes krooniseksi muodostunut rahoitusvaje ovat haastaneet perinteisen käsityksen vapaasta sivistysyliopistosta. Kirjan toisessa puoliskossa filosofian tohtori Sami Louekari tarkastelee Professoriliiton toiminnan kautta tämän vuosituhannen merkittävimmät yliopistoja ja niiden henkilöstöä koskevat myllerrykset. Näitä ovat ainakin jatkuva resurssipula, yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä, yliopistolakiuudistus sekä historiallinen vuoden 2018 Kalevalan päivän lakko. 

Tutkinnosta työelämään -raportti

Yliopistojen kandipalautteen sekä maisteri- ja tohtoriuraseurantakyselyjen 2018 tulosraportti on julkaistu. Raportin perusteella kandidaatiksi valmistuneet vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä opintoihinsa sekä tutkintoon, pitivät niitä kiinnostavina, opiskelivat suunnitelmallisesti ja heillä oli hyvät opiskelutaidot. Kuitenkin yliopistojen resurssien pienentyminen näkyi opiskelijoiden arjessa.

”Tämä on erittäin huolestuttava viesti. Viime vuosien leikkaukset näkyvät jo, ja tilanne muuttuu tästä vielä huonommaksi, jos yliopistot velvoitetaan lisäämään aloituspaikkoja OKM:n esittämässä mittakaavassa ilman lisäresursseja”, toteaa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n toiminnanjohtaja Leena Wahlfors.

Maistereiden uraseurannan perusteella maisterit olivat sijoittuneet työelämään hyvin, vaikkakin erilaisia urapolkuja pitkin. Vastaushetkellä työssä oli 94 prosenttia ja työttömänä 2 prosenttia vastaajista. Suurin osa vastaajista on työskennellyt valmistumisestaan asti ilman merkittäviä katkoksia työurassa. Myös tohtorit olivat työllistyneet hyvin ja monipuolisesti eri aloille ja erilaisiin tehtäviin, vaikka yliopisto on tohtoreiden suurin yksittäinen työnantaja. Vastaushetkellä työssä oli 95 ja työttömänä ainoastaan 2 prosenttia vastaajista.

Sekä kandipalautteen että maistereiden ja tohtoreiden uraseurantojen keskeiset tulokset julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa yhdessä raportissa. Näin saadaan monipuolinen kuva siitä, minkälaista palautetta opiskelijat antavat ja minkälaisia heidän urapolkunsa ovat. Tutkinnosta työelämään -raportin on tilannut UNIFI ry ja aineistojen analysoinnin on toteuttanut tutkijatohtori Tuija Koivunen.

Vuoden tiedekirja -raati

Vuoden tiedekirjana palkitaan vuonna 2019 ilmestynyt ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon jakavat Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV). Palkinnon suuruus on 10 000 euroa; mahdolliseen kunniamainintaan liittyy 2 500 euron rahapalkinto. Raatiin kuuluvat professori Tuomas Forsberg, professori Minna Palmroth ja emeritusprofessori Nils Erik Villstrand. Vuoden tiedekirja -palkinto jaetaan TSV:n kevätkokouksessa maaliskuussa 2020. Raadin sihteerinä toimii viestintäpäällikkö Ilari Hetemäki (ilari.hetemaki@tsv.fi), jolle voi lähettää marraskuun loppuun asti ehdotuksia palkittavista kirjoista.

Palkittuja

Tieteellisten seurain valtuuskunnan Kordelinin tiedepalkinto vuonna 2019 myönnettiin Tähtitieteellinen yhdistys Ursalle sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran vapaaehtoiselle Matti Leskiselle. Ursa edustaa aktiivisesti toimivaa tieteellistä seuraa ja Leskinen on seura-aktiivi. Valtuuskunnan 120-vuotisjuhlien yhteydessä palkittiin myös TSV:n julkistaman tiedevalokuvakilpailun voittajat. Ensimmäisen palkinnon sai Max Söderholmin kerroskuvat yöperhosten genitaaleista. Toiseksi sijoittui Tapio Nykäsen kuvasarja, jossa kuvataan Lapin elämää porojen kanssa, ja kolmanneksi Jelena Salmen kuvasarja Kansalaisuuden materiaalisuus. Yleisön suosikiksi valikoitui Ulla Moilasen Noiat noitui, kyyt kiroili, joka kuvaa pääsyä menneisyyden maailmankuvaan ja ajatteluun. Kilpailuun osallistui 110 tiedevalokuvaa. Kilpailuun osallistuneista valokuvista on näyttely Tieteiden talolla (sali 504) Helsingissä 16.1.2020 asti.

Vuoden 2019 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot on jaettu. Elämäntyöpalkinto myönnettiin tänä vuonna professori Pertti Mustajoelle erittäin merkittävästä ja pitkäaikaisesta tiedonjulkistamisesta terveystiedon ja terveellisten elämäntapavalintojen alalla. Lisäksi myönnettiin seitsemän valtionpalkintoa esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on valittu Vuoden Tiedekongressivaikuttajaksi 2019. Hänet palkittiin työstään, jolla hän on edistänyt kansainvälisten tieteellisten kongressien järjestämistä Suomessa. Palkinnonsaajan valitsi Tieteellisten seurain valtuuskunta, ja palkinnon rahoittaa Suomen Messusäätiö.

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijäksi yhteiskuntatieteiden tohtori Nafisa Yeasminin, joka toimii projektipäällikkönä Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Yeasmin on yhteiskuntatieteiden tutkija, joka hyödyntää tutkimustietoa koko yhteiskunnan hyödyksi. Hän on aktiivinen tieteentekijä ja kansalaisyhteiskunnan toimija.

Suomen Maantieteellinen Seura on myöntänyt Ragnar Hult -mitalin Vaasan yliopiston aluetieteen professori Seija Virkkalalle. Kunniamitali myönnettiin Vaasassa pidettyjen Maantieteen päivien yhteydessä. Seuran mukaan Virkkala on tehnyt uransa aikana mittavan työn maantieteellisen tutkimuksen edistämiseksi niin Suomessa kuin ulkomailla.

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2019 Eino Jutikkalan historiapalkinnon Tampereen yliopiston historian professori Pirjo Markkolalle. Palkinto myönnetään ansiokkaasta historiantutkimustyöstä joka kolmas vuosi. Markkola kuuluu historiantutkimuksen uudistajasukupolveen, jonka ansiosta sukupuoli, arki ja hyvinvointivaltio ovat saaneet vahvan sijan suomalaisessa historiantutkimuksessa. Tiedeakatemian vuoden 2019 humanistipalkinto on myönnetty tutkijatohtori Heli Huhtamaalle. Palkinto myönnetään uransa alkuvaiheessa olevalle, jo kansainvälistä mainetta saavuttaneelle humanistisen alan tutkijalle. Huhtamaan tutkimukset avaavat uusia näkökulmia sekä ympäristöhistoriaan että ilmastotutkimukseen. Akatemian Pro Scientia–Tieteen puolesta -palkinnon on saanut Tieteellisten seurain valtuuskunnan viestintäpäällikkö Ilari Hetemäki. Palkinto myönnetään tieteen puolestapuhujalle, joka on puheillaan, kirjoituksillaan tai muulla toiminnallaan merkittävästi edistänyt tieteen asemaa yhteiskunnassa.