Uutisia lehden numerosta 5/2021

Uutisia   11.11.2021 8.07

Tieteessä tapahtuu 5/2021 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleiden aiheina ovat suomalaisten tiedepääoman vahvistaminen, paleontologian tietokanta, luonnonvaraisten eläinten kärsimys, Wittgensteinin käsitys uskonnollisesta uskosta ja maallikkoasioitsijat oikeudellisen tiedon haltijoina.

Pääkirjoituksessa Ilari Hetemäki ja Ulla Järvi pohtivat tiedejournalismin luonnetta ja tieteen asemaa mediassa. FINSCI-hankkeen tutkijat kuvaavat artikkelissaan tiedepääomaa taitona ja uutena lähestymistapana. Noira Martiskainen kertoo suomalaisesta paleontologiasta ja maailmanlaajuisesta nisäkkäiden fossiilitietokannasta. Jenna Aarnio esittelee luonnonvaraisten eläinten kärsimyksen etiikasta käytävää keskustelua. Matti Taneli kuvaa, kuinka Ludwig Wittgensteinin mielestä uskonto on itsenäinen elämänmuoto ja usko Jumalaan mentaalista vakuuttuneisuutta. Mia Korpiola kertoo kolmesta oikeudellisen tiedon haltijasta eli maallikkoasioitsijasta autonomian ajan Suomessa.

Katsausten aiheina ovat Fontenellen Maailmojen moninaisuudesta -klassikkoteoksen tausta ja vaikutus, suomalaisen verkkomedian tiedeuutisten lähteet sekä Venäjän ja Kiinan yksinvaltiuden vertailu. Keskustelua-osiossa Uolevi Lehtinen ja Jyrki Wallenius nostavat esiin myönteisyyden tavoittelun ja merkityksen tulevaisuuden analyyseissä. Kirja-arvosteluissa esitellään muun muassa varhaisten feministien filosofisia kirjoituksia, totuudenjälkeinen-termin sisältöä ja kahta lasten tietokirjaa ilmastonmuutoksesta.

Lehden digiloikka ja juhlavuosi

Tieteessä tapahtuu -lehti siirtyy kokonaan verkkoon vuoden 2022 alussa. Se ilmestyy edelleen numeropohjaisena mutta vain verkkolehtenä. Samalla lehti saa uuden visuaalisen ilmeen. Lehden pääkirjoitus, artikkelit ja katsaukset ovat lisäksi luettavissa Journal.fi-alustalla. Verkkolehdessä jatkavat tutut kolumnit ja sarjat, Keskustelua-palsta sekä kirja-arvostelut. Lyhyesti-palstasta tulee vaihtuvampi uutisosio ja Avoimen tieteen uutisista Vastuullisen tieteen puheenvuoroja -kolumnisarja. Lehden laajasta arkistosta tullaan tekemään ajankohtaista keskustelua taustoittavia nostoja. Verkkolehden ensimmäinen numero ilmestyy helmikuussa 2022 osoitteessa www.tieteessatapahtuu.fi.

Lehti täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Se aloitti vuonna 1983 Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsentiedotteena. Julkaisun käännekohta oli vuosi 1988, jolloin monistetusta tiedotteesta tuli lehti. Mukaan tulivat muun muassa pääkirjoitukset, esitelmätiivistelmät, tiedeuutiset ja uutuuskirjojen esittelyt. Vuoden 1994 alussa lehti laajentui nykyisenkaltaiseksi, kun julkisuudessa oli käyty keskustelua valtakunnallisen tiedelehden tarpeesta. Se on edustanut nopean tiedeuutisoinnin rinnalla tiedeyhteisön näkemyksiä ja ”hidasta tiedejournalismia”. Vuodesta 1996 lähtien Tieteessä tapahtuu on julkaistu painetun printtiversion ohella avoimesti verkossa. Lehden painos on noussut viime vuosiin asti tasaisesti, mutta samalla lehden verkkolukeminen on vuosittain kasvanut. Painetun lehden lukijat muodostavat tällä hetkellä noin kolmasosan lukijakunnasta. Vuoden 2020 aikana lehden verkkoversion artikkeleita ladattiin Journal.fi-portaalissa yli 225 000 kertaa.

Ensi vuoden alussa lehden tilaajille lähetetään tilaajakirje, jossa kerrotaan painetun lehden lakkaamisesta ja verkkolehteen siirtymisestä. Sen jälkeen lehden tilaajarekisteri lopetetaan. Kirjeessä on myös tietoa lehden 40-vuotisjuhlasta Tieteiden yönä 20.1.2022. Se on kaikille avoin tilaisuus Rosebud-kirjakaupassa Kaisa-talossa Helsingissä. Tilaisuus pidetään ”Tieteenalat dialogissa” -kokonaisuuden alla. Siinä on kolme puheenvuoroa ja keskustelu aiheesta ”Mikä on tieteen hyöty?”. Puheenvuoron pitävät filosofi, fyysikko ja historioitsija. Hyödyn käsite on venyvä ja tutkimusaloilla varsin erilainen.

Societas pro Fauna et Flora Fennica 200 vuotta

Societas pro Fauna et Flora Fennica (”Societas”) on Suomen vanhin tiedeseura. Professori Carl Reinhold Sahlbergin aloitteesta Turussa pidettiin perustamiskokous 1. marraskuuta 1821. Perustajajäseninä oli Sahlbergin lisäksi yhdeksän muuta luonnontutkijaa, mm. maailmankuulu eläintieteen professori Alexander von Nordmann. Ensisijaisena tavoitteena oli koota täydellinen kokoelma suomalaisia eläimiä ja kasveja.

Lähes kaikki seuran kokoelmat tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827. Vain Sahlbergin kasvikokoelma säästyi. Palon jälkeen Societas muutti yliopiston mukana Helsinkiin. Toiminta on aina ollut vahvasti sidoksissa yliopistoihin ja niiden luonnontieteellisiin kokoelmiin. Seuran sekä yliopiston eläin- ja kasvitieteelliset kokoelmat yhdistettiin 1850-luvulla, ja ne ovat nykyisen Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmien alku.

Toiminnan painopiste laajeni kokoelmista eläin- ja kasvitieteellisen tutkimuksen edistämiseen koko Suomessa. Tutkimusrahoitus on edelleen seuran merkittävintä toimintaa. Hallituksen puheenjohtaja Mikael von Numers täydentää, että ”Tutkimusrahoitus on lisäksi sisältänyt rahoitusta tieteellisiin tutkimusmatkoihin Suomessa ja sen lähialueilla. Monet merkittävät tieteelliset kasvi- ja eläintieteen tutkimustulokset on esitelty ensin seuran kokouksissa. Seura on kaksikielinen. Nykyisin apurahoja myönnetään pääasiassa maisterin- tai tohtorintutkielmiin, jotka lisäävät tietoamme Suomen eläimistöstä ja kasvistosta”. Seura julkaisee tieteellistä sarjaa Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica. Päätoimittaja Henry Väre toteaa: ”Kuluneen 200 vuoden aikana sisältö ja muoto ovat muuttuneet paljon. Artikkelit julkaistaan nykyisin englanninkielisinä, täysin sähköisinä, ja ne ovat vapaasti kaikkien luettavina! Tässä seura on toiminut edelläkävijänä Suomessa.”

Tiedelukutaidon peruskurssi

Helsingin yliopisto on tuottanut yhdessä Kehittämiskeskus Opinkirjon ja Kauniaisten kaupungin kanssa kaikille avoimen ja maksuttoman verkkokurssin, jonka tavoite on opettaa tieteen lukutaitoa. Juuri avattu kurssi on suunnattu ennen kaikkea lukiolaisille, mutta sopii myös niin tavallisille kansalaisille kuin päättäjillekin. Teknisesti kurssin on toteuttanut Helsingin yliopiston MOOC-keskus, jonka tehtävä on kehittää verkko-opetusta ja viedä sitä yliopiston ulkopuolelle.

Tiedelukutaidon perusteet paitsi tutustuttaa kurssin opiskelijaa tieteen tekemiseen myös kannustaa ja rohkaisee häntä tieteelliseen ajatteluun. Kurssisisältöjä ovat kirjoittaneet kahdeksan tutkijaa ja opettajaa Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoista. Lyhyillä videoilla työtään esittelee 11 tutkijaa eri tieteenaloilta.

Kurssin voi aloittaa milloin tahansa ja suorittaa omassa aikataulussa joko itsenäisesti tai oman opettajan johdolla. Kurssin suorittamisesta Helsingin yliopistolta saadut kaksi opintopistettä voi hyödyntää myöhemmin opinnoissa. Kurssin voi liittää esimerkiksi osaksi matematiikan, kemian ja kemian opettajien kandidaatin koulutusohjelman opintoja.

Nuoren tutkijasukupolven rahoitusmuotojen uudistaminen

Suomen Akatemia on aloittanut selvityshankkeen nuoren tutkijasukupolven rahoitusmuotojen uudistamiseksi. Tavoitteena on selvittää, minkälainen rahoitusmuoto tai -malli palvelisi parhaiten nuoren tutkijasukupolven tutkimustyötä ja uraa. Hankkeen aikana arvioidaan myös, miten rahoitusmuotouudistuksella voitaisiin sujuvoittaa rahoituksen hakemista ja käyttöä sekä keventää tutkimusorganisaatioiden hallinnollista työtä.

Suomen Akatemialla on nykyisin nuorelle tutkijasukupolvelle haettavissa tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan rahoitusmuodot sekä osana akatemiahanke-rahoitusmuotoa nuorten akatemiahanke. Rahoitusmuodot on otettu käyttöön eri aikakausina ja niitä on kehitetty eri vaiheissa rahoitusmuotolähtöisesti. Samaan aikaan tutkimustyön käytännöt ja tutkimusorganisaatioiden urajärjestelmät ovat vuosien varrella muuttuneet, ja esimerkiksi tutkimusyhteistyö on saanut uusia muotoja. Myös eri tutkimusalojen tarpeet tutkijanuran tukemisessa vaihtelevat.

Toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten takia Suomen Akatemia näkee, että rahoitusmuotojen toimivuutta on tarkasteltava uusista näkökulmista. Se haluaa selvittää, palveleeko nykyinen kolmen rahoitusmuodon kokonaisuus parhaalla mahdollisella tavalla nuoren tutkijasukupolven tutkimustyötä. Hakijoilta saadun palautteen perusteella rahoituksen hakemista ja sen käyttöä on tarpeen yksinkertaistaa.

Selvityshanke on käynnistetty syyskuussa. Suomen Akatemia kerää syksyn 2021 kyselyjen ja sidosryhmäkeskustelujen avulla näkemyksiä, huomioita ja toiveita tutkijoilta ja tutkimusorganisaatioilta kehittämisen tueksi.

Suomalaisen merentutkimuksen vaiheet

Suomalaisen merentutkimuksen suuri tarina on nyt ensimmäistä kertaa koottu yksiin kansiin. John Nurmisen Säätiö on julkaissut teoksen Nautiluksesta Arandaan (2021), jossa kerrotaan elävästi merentutkimuksen vaiheet yli sadan vuoden ajalta. Eeva-Liisa Poutasen ja Juha-Markku Leppäsen toimittama ajankohtainen teos seuraa merentutkimuksen ja sitä tekevien organisaatioiden vaiheita sekä auttaa ymmärtämään pitkäkestoisen tutkimustyön merkityksen osana globaalia ympäristökeskustelua. Kirjassa kerrotaan myös tutkimuksista, joiden avulla on pystytty kehittämään nykyisin käytössä olevia, yhteiskuntaa tukevia palveluja, kuten merenkulkua avittavia jää- ja aallonkorkeuspalveluita, ajantasaista leväkukintatiedotusta ja Itämeren tilan seurantaa.

Nautiluksesta Arandaan ei syvenny merentutkimuksen tieteellisiin tuloksiin, vaan kuvaa merentutkimuksen vaiheita, yhteiskunnallisia käännekohtia ja sattumuksia kiinnostavin esimerkein yli sadan vuoden ajalta. Kirja kertoo erityisesti Merentutkimuslaitoksen historian. Laitos oli 90 vuoden ajan ainoa merentutkimukseen keskittynyt tutkimustaho Suomessa. Eduskunta lakkautti sen vuonna 2008. Merentutkimus kuitenkin jatkuu useassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa, tosin pääosin määräaikaisella hankerahoituksella.

Tutkimussukelluskoulutus

Helsingin yliopisto on perustanut tutkimussukelluskoulutukseen keskittyvän Finnish Scientific Diving Academyn (FSDA). Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa toimivan sukellusakatemian tavoitteena on elvyttää Suomen tutkimussukelluskoulutusta. Tvärminnen asema tavoittelee johtavaa asemaa kylmien vesien tutkimussukelluskouluttajana. ”Suomella on perinteisesti ollut vankka asema tutkimussukelluksen ja teknisen kehityksen saralla sekä merentutkimuksen että meriarkeologian parissa, mutta rahoituksen puuttumisen vuoksi koulutusta ei ole voitu järjestää lähes kymmeneen vuoteen”, sanoo tutkimuskoordinaattori Joanna Norkko.

Tutkimussukelluksella tarkoitetaan erikoiskoulutettujen tiimien toteuttamia sukelluksia, joiden aikana tehdään mittausta, havainnointia sekä kokeellisia tutkimuksia meren pinnan alapuolella. Sukellusakatemia tarjoaa erikoiskoulutuksia tutkijoille sekä peruskursseja merellistä tutkimusuraa tavoitteleville opiskelijoille. Lisäksi se järjestää yleisölle avoimia koulutuksia, jotka on suunnattu erityisesti kansalaistieteestä kiinnostuneille sukelluksen harrastajille.

Koulutuskokonaisuutta koordinoi australialainen Edd Stockdale, jolla on laaja kokemus tieteellisten sukellusretkikuntien organisoimisesta ja toteuttamisesta. Tekninen sukellus ja meribiologia ovat osa hänen ydinosaamistaan. FSDA:n toiminnan mahdollistaa kolmen vuoden ajan Antero ja Merja Parman Säätiön sekä Weisellin säätiön myöntämä rahoitus. Ensimmäinen koulutus alkaa keväällä 2022.

Verkkopalveluja

Ratkaisuja tieteestä (Suomen akatemia)

Strategisen tutkimuksen (Suomen Akatemia) uusi Ratkaisujatieteesta.fi-verkkopalvelu on avattu. Sivustolle on koottu strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) tutkimusohjelmista rahoitettujen hankkeiden keskeiset tulokset ja polut lisätiedon lähteille.  Verkkopalvelu tarjoaa ilmiölähtöisesti tutkittua tietoa ja hankkeiden tutkimukseen perustuvia ratkaisuja yhteiskuntamme ajankohtaisiin kysymyksiin.

Verkkopalvelu perustuu strategisen tutkimuksen ratkaisukortteihin, jotka julkaistiin painetussa muodossa ensimmäisen kerran helmikuussa 2019. Verkkopalvelun kehittäminen ja ratkaisukorttien muokkaaminen digitaaliseen muotoon aloitettiin vuonna 2020.

Verkkopalvelu on rakennettu vastaamaan tutkimuksen ja päätöksenteon rajapintojen hyvin tunnistettuihin haasteisiin. Päätöksenteossa ja sen valmistelussa haasteena on löytää uusin ja olennaisin tieto oikeaan aikaan ja kiteytetyssä muodossa. Lisäksi haasteena on tunnistaa ja löytää asiantuntijat, joita kutsua esimerkiksi kuulemisiin. Tutkijoiden näkökulmasta haasteena on taas usein se, miten oman tutkimuksen tulokset saisi välitettyä päätöksenteon prosesseihin ja miten varsinkin nuoremmat tutkijat voisivat tulla tunnistetuiksi asiantuntijoiksi politiikkaprosesseissa mukana olevien keskuudessa.

Rakennettu hyvinvointi -verkkosivusto

Suomen rakennuskannasta valtaosa on 1900-luvun jälkipuolelta, jolloin maa kaupungistui ja rakennettiin ennennäkemätön määrä asuinalueita, oppilaitoksia ja erilaisia hyvinvointipalveluita. Yhteisenä yhteiskunnallisena tavoitteena oli taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhoitoon ja kulttuuripalveluihin. Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -hanke on koonnut tietoa tästä ajanjaksosta ja sen rakennetusta ympäristöstä sekä inventointien, selvitysten ja korjaushankkeiden hyvistä käytännöistä. Hankkeen tulokset on nyt julkaistu verkkojulkaisuna osoitteessa www.rakennettuhyvinvointi.fi.

Teemaosioiden kirjoittajat, kaikkiaan 50 aiheeseensa perehtynyttä asiantuntijaa, tarjoavat artikkeleissa ja selvityksissä tutkittua tietoa ajanjakson rakentamisen osa-alueista eri puolilla Suomea. Artikkeleiden lähteet auttavat lisätiedon äärelle. Tutkimustieto antaa valmiuksia ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon museokentälle, kansalaisille ja päätöksentekijöille.

Palkittuja

Syyskuussa jaettiin kahdeksan tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa. Palkintojen saajat heijastavat erityisesti koronakriisin esille nostamia teemoja, kuten huolta nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä. Palkituissa on poikkeuksellisen paljon nuoria tekijöitä, nuorten maailmaa kuvaavia teoksia ja tiedonjulkistamisen tapoja, joissa nuorilla on aktiivinen rooli. Korona-aika on korostanut myös luotettavan terveys- ja hyvinvointitiedon tärkeyttä.

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinnon on saanut valtiotieteiden tohtori ja entinen valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki. Pitkän uran tutkijana ja virkamiehenä tehnyt Hetemäki toimii tällä hetkellä työelämäprofessorina Helsinki Graduate School of Economicsissa. Filosofian tohtori, museonjohtaja Susanna Pettersson palkittiin niin ikään kunniapalkinnolla. Pettersson toimii tällä hetkellä Tukholmassa sijaitsevan Nationalmuseumin pääjohtajana.

Suomalaisen Tiedeakatemian humanistipalkinto on myönnetty Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kaius Sinnemäelle, jonka tutkimusalue on yleinen kielitiede. Tietokirjailija, filosofian tohtori Tiina Raevaara on saanut akatemian vuoden 2021 Pro Scientia – Tieteen puolesta -palkinnon. Kunniamaininnan sai Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palsta.

Vuoden 2021 Tietokirjailijapalkinnot on jaettu Helsingin Kirjamessuilla. Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämät palkinnot saivat Suvi Ahola, Anu Kantola, Lasse Kosonen, Pentti Paavolainen ja Jussi Pekkarinen. Kirjamessuilla jaettavan Suomen Messusäätiön Rakkaudesta kirjaan -palkinnon sai Rosebud Booksin toimitusjohtaja Hannu Paloviita. Hän pitää monipuolisesti kirjoja esillä kirjakauppojen valikoimassa.

Tiedekioski Oodiin

Uusi tiedetapahtuma Tiedekioski järjestetään ensimmäistä kertaa 21.–22.1.2022 Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Tapahtuman juuri julkaistu ohjelma vastaa erilaisiin kysymyksiin ruoasta.

Oodin ensimmäisen kerroksen aulaan rakentuva Tiedekioski on tutkijoiden ja kansalaisten kohtaamispaikka, jossa voi piipahtaa lyhyellä tiedeluennolla tai jäädä juttelemaan eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Tiedekioskin tietoiskut vastaavat kuuteentoista erilaiseen kysymykseen ruoasta. Kioskilla selviää muun muassa, mitä keskiajan suomalaiset söivät, miten veganismiin siirtyminen vaikuttaa miesten ruokasuhteeseen ja miksi ravitsemustieteen seuraavia läpimurtoja saadaan vielä odottaa.

Ruokaan eri tavoin perehtyneet tutkijat ja tietokirjailijat päivystävät kioskilla ja vastaavat myös yleisön esittämiin kysymyksiin. Tietoiskujen ja keskustelujen lisäksi ruokateemaa lähestytään kokkaamalla. Oodin pienryhmäkeittiössä maistellaan tapahtuman aikana palkokasviruokia ja kuullaan papujen ympäristövaikutuksista. Helsingin yliopiston palkokasvihankkeet esittelevät, mihin kaikkeen pavut taipuvat.

Tiedekioski on Suomen suurimman tiedetapahtuman, Tieteen päivien, kaupunkitapahtuma. Kioski oli tarkoitus pystyttää keskustakirjasto Oodiin jo tammikuussa 2021, mutta koronapandemian aiheuttamien poikkeusolosuhteiden vuoksi tapahtuma päätettiin siirtää vuodella eteenpäin.

Tiedekioskin konseptista ja ohjelmasta vastaavat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen ympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusseura.

Tutustu ohjelmaan osoitteessa www.tieteenpaivat.fi/ohjelma-tiedekioski-2022. Seuraa Tiedekioskia somessa tunnisteella #Tiedekioski. Lisätietoja: Mandi Vermilä, vastaava tapahtumatuottaja, Tieteellisten seurain valtuuskunta, puh. (09) 228 69 221, mandi.vermila(at)tsv.fi.

Ehdota vuoden Vuoden tiedekirjaa!

Vuoden tiedekirjana palkitaan vuoden 2021 aikana ilmestynyt ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuoden tiedekirjaksi valittavalta teokselta edellytetään sen perustumista tieteelliseen tutkimukseen ja todennettavaa lähdepohjaa. Valinnassa painotetaan vertaisarvioituja ja huolellisesti toimitettuja, luettavia kotimaisia teoksia. Painotus korostaa tiedettä ja erottaa palkinnon yleisen tietokirjallisuuden monista palkinnoista.

Vuosittain jaettavan palkinnon myöntävät Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV). Palkinnon suuruus on 25 000 euroa ja sen rahoittaa Suomen tiedekustantajien liitto Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

Palkinnonvalintaraatiin kuuluvat tänä vuonna professori Minna Kellomäki, yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen ja emeritusprofessori Jan Sundberg. Raadin sihteerinä toimii TSV:n viestintäpäällikkö Ilari Hetemäki. Vuoden tiedekirja -palkinto jaetaan TSV:n kevätvastaanotolla maaliskuussa 2022.

Palkittavaa teosta voi ehdottaa lähettämällä ehdotuksen ja ehdokaskirjan marraskuun 2021 loppuun mennessä raadin sihteerille: Tieteellisten seurain valtuuskunta, Ilari Hetemäki, Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinki. Lisätietoja: ilari.hetemaki(at)tsv.fi.

Kuinka monta tieteellistä seuraa on Euroopassa?

Tieteellisten seurain valtuuskunnassa työskentelevät Elina Late ja Janne Pölönen alkoivat etsiä vastausta tähän kysymykseen, ja vastaus on merkittävä: Euroopassa toimii alustavien arvioiden mukaan noin 9 000 tieteellistä seuraa.

Tieteelliset seurat muodostavat eurooppalaisen tiedeyhteisön yhdessä yliopistojen ja muiden tutkimusta harjoittavien organisaatioiden kanssa. Vaikka seuroilla on vakiintunut asema ja ne ovat tunnettuja, niitä koskevaa tutkimusta on tehty vain vähän.

Tieteellisten seurojen määrää pystyttiin arvioimaan joidenkin maiden ylläpitämien listausten avulla. Näiden lukujen perusteella muodostettiin arvio seurojen määrästä 46 Euroopan maassa. Jotta seurojen määrästä Euroopassa saataisiin tarkempaa ja varmempaa tietoa, tulisi asiaa selvittää jokaisessa maassa erikseen. Selvityksissä tulisi ottaa huomioon maan tavat organisoida tieteellisten seurojen toimintaa.

Suomen osalta tieteellisten seurojen määrän arvioinnissa käytettiin TSV:n jäsenseuraluetteloa. Tällä hetkellä TSV:n jäseniin kuuluu 295 seuraa. Näiden lisäksi Suomessa on muitakin tieteellisiä seuroja.

Laten ja Pölösen artikkeli ”The number of Learned Societies in Europe” on avoimesti luettavissa verkossa: https://doi.org/10.5281/zenodo.5513560.

Kotiinpaluu-näyttely

Kansallismuseossa, Helsingissä, avautuneessa Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu -näyttelyssä saamelaisten käsityöntekijöiden ja nykytaiteilijoiden teokset ovat vuoropuhelussa esillä olevien kokoelmaesineiden kanssa. Lisäksi näyttelyssä on runsas kerros saamelaisten tarinankertojien tekstejä ja tarinoita sekä arkistoaineistoa, kuten valokuvia ja joikua. Näyttely purkaa museoiden kolonisoituneita saamelaiskulttuurin esittämisen tapoja. Se on esillä Kansallismuseossa 27.2.2022 asti.

Saamelaismuseo Siidan ja Suomen kansallismuseon yhteistyössä saamelaisyhteisön toimijoiden kanssa toteuttama Kotiinpaluu -näyttely kertoo repatriaatiosta eli kulttuuriperinnön palauttamisesta sekä nostaa esiin kulttuuriperinnön merkityksen ihmiselle ja identiteetille yleisestikin. Kansallismuseo on palauttanut tänä vuonna takaisin saamelaisille, Inarissa sijaitsevaan Saamelaismuseo Siidaan, yli 2 000 historiallista esinettä. Viimeiset 150 asetetaan nyt näytteille Kansallismuseoon ennen palauttamista.

SMEAR-Agri-mittausasema

Kasvihuonekaasujen vaihtoa mittaava, kansainvälisestikin ainutlaatuinen SMEAR-Agri mittausasema on otettu käyttöön Viikissä. Helsingin yliopiston ylläpitämä asema tuottaa aineistoa nurmiviljelyn ilmastovaikutuksista. Viikin pelloilla tullaan tutkimaan, miten nurmi, ja myös vilja, sitoo hiiltä ja miten sääolot ja nurmen käytön toimenpiteet, kuten niitto, laidunnus, mahdollinen lannoitus tai viljeltävät nurmilajit, vaikuttavat hiilen sidontaan ja samalla kaikkien kasvihuonekaasujen vaihtoon.

Huipputason mittausasemalla mitataan jatkuvasti kaikkien kolmen kasvihuonekaasun – hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin – päästöjä ja nieluja. Kasvihuonekaasujen vaihdon kautta saadaan selville, milloin nurmi sitoo hiiltä, kuinka paljon nurmi tai maaperä päästää dityppioksidia ja miten esimerkiksi laiduntavat lehmät vaikuttavat nurmen metaanitaseeseen.

Maaperä- ja ympäristötieteen professori Mari Pihlatie kertoo, että aseman avulla voidaan myös tutkia sääolojen vaikutuksia hiilen sidontaan ja kasvihuonekaasujen päästöihin ja sitä kautta selvittää, miten ilmastonmuutoksen muuttuvat ilmasto-olot vaikuttavat maatalouden hiilen sidontaan ja muihin kasvihuonekaasupäästöihin.

SMEAR-Agri on ensimmäinen peltomaalle perustettu asema. Se mahdollistaa jatkuvatoimiset ja ympärivuotiset mittaukset maatalousmaan ilmastovaikutuksista. Mittausasema on aivan Itämeren äärellä, joten sillä voidaan tutkia myös valumavesien (pintavalunta ja salaojat) mukana kulkeutuvan hiilen ja ravinteiden määrää sekä myös maatalouden vesistövaikutuksia. Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations eli SMEAR on mittausasema, jolla mitataan ekosysteemien ja ilmaston välisiä ainevirtoja ja kasvihuonekaasujen vaihtoa. Helsingin yliopistolla on asemia jo Hyytiälässä, Värriössä, Kuopion Puijolla, Helsingissä Kumpulan kampuksella ja Pekingissä Kiinassa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus eläinten käyttäytymiseen

Ihminen muokkaa ympäristöään kiihtyvällä vauhdilla. Yksi tärkeimmistä tutkimusalueista tällä hetkellä onkin, kuinka eläimet sopeutuvat ihmisen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin ja kuinka sopeutuminen vaikuttaa eläinten ominaisuuksien ilmenemiseen.

Helsingin yliopiston ja englantilaisen Lancasterin yliopiston tutkijat mallinsivat hieman yli sadasta eläinlajista kerätyn tiedon avulla, mitkä käyttäytymisen ominaisuudet ovat herkimpiä ympäristönmuutokselle ja mihin ihmisen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin eläimet reagoivat herkimmin käyttäytymistään muuttamalla. Eliöryhmät olivat kalat, linnut, äyriäiset ja nisäkkäät. Lisäksi myös hyönteiset, sammakkoeläimet ja liskot olivat edustettuina.

Kaikki tutkitut käyttäytymispiirteet – aggressiivisuus, aktiivisuus, rohkeus, sosiaalisuus ja se, miten aktiivisesti eläimet tutkivat ympäristöään – muuttuivat merkittävästi ihmisen aiheuttamien ympäristönmuutosten seurauksena. Eniten käyttäytymismuutoksia aiheutti ilmastonmuutos. Tutkimus julkaistiin open access -julkaisuna kansainvälisessä tieteellisessä OIKOS-julkaisusarjassa syyskuussa 2021.