Uutisia lehden numerosta 5/2020

Uutisia   12.11.2020 7.28   Päivitetty 12.11.2020 9.16

Tieteessä tapahtuu 5/2020 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleita ovat metrin synty, taidehuijaukset Hollannissa, tiedeviestintä ja ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminta. Koronakriisin vaikutuksia tieteeseen käsitellään monessa kirjoituksessa.

Pääkirjoituksessa Janne I. Hukkinen toivoo kriittistä näkökulmaa tutkimuksen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja esittää tiedostavampaa tiedepolitiikkaa. Jukka Nyblom päätti selvittää metrin syntyyn liittyviä kysymyksiä, joita hän kuvaa oppihistoriallisessa artikkelissaan. Altti Kuusamo tarkastelee Han van Meegerin 1930- ja 1940-luvulla tekemiä Vermeer-väärennöksiä aikansa ekspressionistista ihannetta vasten. Salla-Maaria Laaksonen ja Petro Poutanen ehdottavat artikkelissaan, että tieteen avoimuus tarvitsee rinnalleen aktiivista tiedeviestintää. Anne Laakso, Inka Stormi ja Anna Mikkonen kuvaavat, kuinka panostus ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan on kasvanut.

Tieteenalat dialogissa -sarjassa on viisi puheenvuoroa tieteen roolista koronakriisissä ja poliittisen päätöksenteon tukena. Lisäksi Esa Väliverronen tekee katsauksessaan havaintoja koronakriisin synnyttämästä julkaisutulvasta, joka ”koettelee tieteen kestävyyttä”. Anu Wartiovaaran kolumni käsittelee laajan, kansainvälisen tutkimusryhmän työskentelyä koronakriisin aiheuttamissa mullistavissa olosuhteissa.

Heikki Oja päättää tähtitieteilijöistä kertovan Muistikuvia-sarjan Paul Kustaanheimoon, joka työskenteli sekä Suomessa että Tanskassa. Kirja-arvosteluita on mm. hyvän historiasta ja vihan tunteesta poliittisen aktiivisuuden käyttövoimana Yhdysvalloissa.

Tieteen päivien 2021 ohjelma on julkaistu

Tieteen päiviä vietetään 13.–17.1.2021 Helsingin yliopiston Porthaniassa ja Tiedekulmassa. Tapahtuman koko ohjelma striimataan suorana verkkoon, jonka jälkeen se on katsottavissa tallenteina. Verkko-ohjelmaa täydentävät lisäksi Tieteen päivien aikana julkaistavat podcastit ja videot. Suomen suurimman tiedetapahtuman ohjelma on julkaistu osoitteessa www.tieteenpaivat.fi/fi/ohjelma-2021.

Tieteen päivien 2021 teemana on ”Hyvä ja paha tieto”. Ohjelma syventyy ikiaikaiseen ongelmaan hyvästä ja pahasta ihmiselle, yhteiskunnalle ja luonnolle. Tiedosta ja sen luonteesta kamppaillaan jatkuvasti. Tieteen päivien sessiot, paneelit, luennot ja väittelyt pureutuvat näihin kamppailuihin. Esiin nousevat kysymykset liittyvät monella tavalla hyvään elämään ja tieteen merkitykseen. Voiko kaikkea tietoa käyttää sekä hyvään että pahaan? Mitä eroa on tiedolla ja mielipiteellä? Miten aivomme käsittelevät uutta tietoa? Keitä tieto palvelee tulevaisuudessa?

Kaupunkitapahtumat Tieteiden yö (14.1.) ja Tiedekioski (15.–16.1.) sekä 9.-luokille ja toisen asteen opiskelijoille suunnattu Nuorten päivä (13.1.) täydentävät Tieteen päivien ohjelmaa. Helsingin Kruununhakaan ja keskustaan levittäytyvä Tieteiden yö tarjoaa tulevana vuonna tapahtumia sekä kaupungilla että verkossa. Ensimmäistä kertaa järjestettävä Tiedekioski rakentuu keskustakirjasto Oodin aulaan. Kioskilla kuullaan lyhyitä tietoiskuja ruokakulttuurista, ruoantuotannosta ja ruoan ympäristövaikutuksista. Nuorten päivä toteutetaan striimattavina verkkoluentoina, verkon välityksellä järjestettävinä etätyöpajoina sekä kouluille tilattavina työpajoina.

Tieteen päivien ohjelmaa on kuvattu suorana verkkoon vuodesta 2009 lähtien. Ensi tammikuussa verkkoyleisölle on luvassa aiempaa enemmän katseltavaa, kun tapahtuman koko ohjelma striimataan. Laajemman ohjelmatarjonnan lisäksi verkkoyleisölle on luotu väyliä keskusteluun osallistumiseen. Tieteen päivien ohjelmaa on kuvattu suorana verkkoon vuodesta 2009 lähtien. Ensi tammikuussa verkkoyleisölle on luvassa aiempaa enemmän katseltavaa, kun tapahtuman koko ohjelma striimataan. Laajemman ohjelmatarjonnan lisäksi verkkoyleisölle on luotu väyliä keskusteluun osallistumiseen. Viestiseinän avulla yleisö voi esittää kysymyksiä ja kommentteja puhujille. Verkon välityksellä kaikki tieteenystävät voivat osallistua tapahtumaan.

Tieteen päivien järjestelyistä vastaa Tieteellisten seurain valtuuskunta, jonka lisäksi järjestäviin tahoihin kuuluvat Suomen Kulttuurirahasto, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura, Teknillisten Tieteiden Akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland. Näiden taustaorganisaatioiden ohella Tieteen päivien keskeisiä tukijoita ja yhteistyökumppaneita ovat Tieteen tiedotus ry, Koneen Säätiö ja Helsingin yliopisto, joka tarjoaa tilat päivien käyttöön.

Lisätietoja: vastaava tapahtumatuottaja Mandi Vermilä, puh. (09) 228 69 221, mandi.vermila@tsv.fi.

Tutkitun tiedon teemavuosi

Tutkitun tiedon teemavuosi 2021 on kansallinen hanke, jonka toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa (TSV). Teemavuoden ohjelma koostuu tutkitun tiedon parissa toimivien organisaatioiden tuottamista tapahtumista ja teoista, ja ohjelmaan on avoin haku. Mukaan toivotaan erilaisia tilaisuuksia, tempauksia, toimia ja näyttelyitä, teoksia, interventioita sekä kehitysprojekteja ja kampanjoita, jotka järjestetään joko verkossa tai paikan päällä.

TSV on mukana Tutkitun tiedon teemavuotta edistävässä verkostossa ja kannustaa jäseniään hakemaan mukaan teemavuoden ohjelmaan. Verkoston kautta teemavuosi tarjoaa yhteistyökumppaneilleen mahdollisuuden löytää yhä uusia kumppanuuksia tutkitun tiedon parista.

Jatkuva haku teemavuoden ohjelmaan on nyt auki osoitteessa https://tutkittutieto.fi/. Päätöksen ohjelmaan hyväksymisestä saa noin kahden viikon kuluessa. Teemavuoden verkkosivujen kieliversiot ruotsiksi ja englanniksi on myös julkaistu. Lisäksi viestintää tukee Twitter-tili ja loppuvuoden aikana avattavat Facebook- ja Instagram-tilit.

Lisätietoja: Tutkitun tiedon teemavuoden pääsihteeri Riikka Mäkikoskela, puh. 0295 33 5174 (riikka.makikoskela@aka.fi) ja viestintäasiantuntija Elisa Lautala, puh. 0295 33 5093 (elisa.lautala@aka.fi).

Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus

Suomen kansalaisyhteiskunta on pysynyt aktiivisena, mutta hallinnon ohjauksen lisääntyminen voi heikentää sen autonomiaa. Lisäksi rahoitus uhkaa keskittyä järjestöistä vahvimmille, käy ilmi Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa -tutkimushankkeesta.

Tutkimushanke selvitti, miten muutokset yhteiskunnassa ja julkisen rahoittajan toiminnassa ovat vaikuttaneet kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin sekä laati suosituksia kansalaisyhteiskunnan autonomian ja elinvoiman vahvistamiseksi. ”Perinteisestä pohjoismaisesta, vapaaehtoistyöhön ja jäsenmaksuihin pohjaavasta kansalaisyhteiskuntamallista on siirrytty rahoituksen osalta kohti kansalaisyhteiskuntaa, jossa valtio rahoittaa järjestöjä omista strategisista lähtökohdistaan projektiluontoisesti”, kertoo yliopistonlehtori Petri Ruuskanen Jyväskylän yliopistosta.

Taustalla on järjestöjen taloudelliseen merkityksen kasvaminen yhteiskunnassa ja järjestöille suunnatun julkisen rahoituksen kohdistaminen entistä strategisemmin hyvinvointipolitiikan näkökulmasta. Julkinen rahoittaja ohjaa järjestöjen toimintaa kohdennetuilla avustuksilla ja hankeavustuksilla, joiden osuuden järjestöt kokevat kasvaneen suhteessa vapaammin käytettäviin yleisavustuksiin. Rahoittaja ohjaa myös entistä yksityiskohtaisemmin myönnettyjen avustusten käyttöä. Järjestöjen valtionavustuskäytännöt ovat tiukentuneet, mikä on johtanut siihen, että järjestöjen arviointi- ja raportointikäytännöt ovat yksityiskohtaistuneet.

Nämä kehityskulut heikentävät järjestöjen kykyä toimia itse joustavasti ja innovatiivisesti yhteiskunnallisten uudistusten aloitteentekijöinä. Kansalaisyhteiskunnan riippuvuutta julkisen rahoittajan strategisista tavoitteista pitää vähentää. ”Tätä voidaan tehdä esimerkiksi myöntämällä nykyistä suurempi osuus avustuksista vapaammin käytettävinä yleisavustuksina tai kehittämisrahana. Myös erilaisia keinoja lisätä yhdistysten omarahoitusta pitää etsiä”, toteaa Demos Helsingin vanhempi asiantuntija Julia Jousilahti.

Kolmannen sektorin palkatun henkilöstön ja työnantajina toimivien organisaatioiden määrä on kasvanut nopeasti viime vuosikymmeninä. Rahoitushakemusten laadinta, projektityöskentely ja avustusten käytön raportointi edellyttävät usein järjestöammattilaisen osaamista. Avustuskäytännöt vaihtelevat ministeriöittäin ja voivat muuttua ennakoimattomasti.

Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on alkanut kehittyä ”neljännen sektorin” kansalaistoimintaa, jota luonnehtii verkostomaisuus, vapaamuotoisuus, virallisen organisaation puuttuminen ja usein suora toiminta. ”Koska toiminta neljännen sektorin kanssa ei ole hallinnossa vielä valtavirtaa, neljännen sektorin toimijat voivat törmätä hallinnon käytäntöjen tai kulttuurin rajoitteisiin. Neljännen sektorin tuntemusta hallinnossa pitäisi lisätä ja ylipäätään kansalaisyhteiskunnan ja rahoittajien välille rakentaa säännöllistä keskustelua”, sanoo erikoistutkija Maija Faehnle Suomen ympäristökeskuksesta.

Alfred Kordelin -säätiön historiikki julki

Antti Parpolan ja Sirkka Saarisen Säätiö (Otava 2020) kertoo Alfred Kordelinin säätiön satavuotisesta taipaleesta suomalaisen tieteen ja taiteen rahoittajana. Kirjassa kuvataan säätiön syntyä sisällissodan jälkeisessä Suomessa, nousua maan vauraimmaksi säätiöksi ja ”Suomen Nobeliksi” sekä varojen menetystä ja uutta nousua 1980-luvun lopulta alkaen.

Alfred Kordelinin säätiö täyttää sata vuotta vuoden 2020 lopussa. Säätiön toiminta on aina ollut monimuotoista, sillä se tukee tiedettä, taidetta, kirjallisuutta ja kansanvalistusta. Toimintansa aikana säätiö on tukenut tuhansia ja taas tuhansia kulttuurin tekijöitä eri aloilta. Säätiö jakaa apurahoina ja palkintoina vuodessa noin viisi miljoonaa euroa.

Merkkivuosi on tunnustus menneiden sukupolvien työlle, niin säätiössä työskennelleille kuin apurahansaajille. Säätiö toteuttaa perustehtäväänsä paitsi traditioita vaalivana myös uutta luovana yhteisönä. Esimerkkejä nykyhetkestä löytyy digikalevalasta klassisen musiikin pohjaan nojaavaan pelimusiikkihankkeeseen sekä kansalaistieteen rahoittamiseen.

Varhaista venehistoriaa

The bark canoes and skin boats of northern Eurasia (Smithsonian Books, Washington DC, 2020) kertoo noin 40 alkuperäiskansan tuohikanoottien ja nahkaveneiden historian pohjoisessa Euraasiassa, taigan metsäalueella ja tundran merenpuoleisella rannikolla. Se avaa myös uuden ikkunan suomalais-ugrilaisten kansojen sekä samojedien ja jukagirien vanhimpaan venehistoriaan. Kirjan tekijät ovat Harri Luukkanen Suomesta ja William Fitzhugh Yhdysvalloista. Kirjaa varten on valokuvattu esineitä Venäjän museoissa ja seulottu kuvia ympäri maailmaa yli sadasta museosta. Monet kuvat ja esineet ovat ensi kertaa painettuina esillä.

Kirjan keskeisiä löytöjä on, että kaikki pohjoisen havumetsävyöhykkeen kansat ovat rakentaneet koivun, jalavan tai lehtikuusen kuorella päällystettyjä kanootteja. Nämä tuohikanootit, karjalaisittain tuohine veneh, ovat olleet tuhansia vuosia merkittävä osa taigan metsästyksen ja kalastuksen kulttuuria, koska joet ovat olleet ainoita kulkuväyliä. Toinen keskeinen löytö on, että kaikki merenrannan kansat ovat rakentaneet nahkaveneitä, saalistaen hylkeitä tai muita merinisäkkäitä. Nahkaveneitä on käytetty Jäämeren rannikon jokisuistoissa belugan, pienen valaan, pyyntiin.

 

Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäki esille

Opetus- ja kulttuuriministeriö on Museoviraston esityksestä valinnut Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen Suomen ensimmäiseksi Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (European Heritage Label) hakijaksi. Jyväskylän yliopiston hakema kohde tuo esiin Suomen ja Euroopan koulujärjestelmän merkitystä tasa-arvoisen ja demokraattisen yhteiskunnan perustana.

Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäki on suojeltu, valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jossa on rakennuksia 1800-luvun lopulta nykypäivään. Alueen arkkitehteina ovat olleet mm. Constantin Kiseleff, Alvar Aalto, Arto Sipinen sekä Lahdelma & Mahlamäki Oy. Tässä miljöössä on luotu maailmanlaajuisesti tunnustetun koulujärjestelmän perusta, sillä sinne perustettiin vuonna 1863 Suomen ensimmäinen opettajaseminaari.

Seminaarin seuraajat korkeakoulu ja yliopisto ovat jatkaneet seminaarin luomaa linjaa. Ne ovat vaikuttaneet merkittävästi kasvatusalan eurooppalaiseen opetus- ja tutkimustraditioon sekä Euroopan yhdentymiseen tekemällä monipuolista kansainvälistä yhteistyötä koulutuksen ja alan tutkimuksen edistämiseksi.

Kulttuuriperintötunnuksen hakijaksi olivat Suomesta ehdolla myös Kalevalan ylirajainen perintö, Malmin lentoasema, Minna Canthin perintö: tasa-arvo sekä Vanha Raahe.

Kriittiset numerotaidot

Käsityksemme aikuisten tarvitsemista numerotaidoista on hyvin kapea ja osin vanhentunut, toteavat tutkijat aikuiskoulutuksen englanninkielisen verkkomedian Elm Magazinen tuoreessa teemanumerossa ”Adult education and Numeracy & Finance” (3/2020). Muun muassa nopeasti kehittyvä teknologia sekä dataa keräävien ja kaupallistavien sovellusten yleistyminen vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia numerotaitoja meidän tulisi hallita arkielämässä.

Hyvä esimerkki kriittisistä numerotaidoista on tilastolukutaito, eli kyky tulkita ja arvioida erilaista numeerista tietoa sekä siihen perustuvia mediasisältöjä, kuten uutistekstejä tai infograafeja. Tilastoja käytetään usein harhaanjohtavalla tavalla – sekä tarkoituksellisesti että vahingossa. Maailmanlaajuisen pandemian aikana tilastolukutaidon merkitys kansalaistaitona on korostunut entisestään. Kansainvälistä tilastollisen luku- ja käyttötaidon edistämisprojektia (International Statistical Literacy Project) johtava Reija Helenius Tilastokeskuksesta toivoo lisää tilastolukutaitokoulutusta erityisesti ikäihmisille.

 

Uudet tutkimusraadit

Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden ja asiakasraatien kanssa on tullut tärkeäksi osaksi HUSin toimintaa. HUSin osallisuustoimintamallin pohjalta neljä pilottiyksikköä on käynnistänyt tutkimusraatitoiminnan. Raadit arvioivat lääke-, hoito- ja terveystieteellisiä tutkimuksia erilaisten ihmisryhmien näkökulmasta. Tutkija voi pyytää raadin jäsenten arviota esimerkiksi tutkimustiedotteen selkeydestä, tutkittavan allekirjoitettavaksi annettavasta suostumuksesta tai tutkimussuunnitelman yksityiskohdista.

HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksikön, Akuutin, Syöpäkeskuksen ja HUS Diagnostiikkakeskuksen tutkimusraatien jäsenet ovat saaneet perehdytyksen lääke- ja terveystieteellisen tutkimuksen ja tutkimusetiikan perusasioihin sekä asiakasraatitoimintaan. Tutkimusraatien koulutuksesta vastasivat HUS, Helsingin yliopisto, HUSin ja Helsingin yliopiston yhteinen iCAN-syöpätutkimushanke sekä EUPATI Suomi (Eurooppalainen potilasakatemia), joka edistää potilaiden osallisuutta kliinisessä tutkimuksessa ja lääkekehityksessä.

Tutkimusraadin jäsenet haluavat vaikuttaa tutkimusten toteuttamistapoihin ja esimerkiksi siihen, miten tutkimuksesta kerrotaan ymmärrettävästi. Raatilaiset ottivat koulutuksessa esiin myös sen, että olisi hyvä tiedottaa tutkimukseen osallistuneelle tutkimuksen lopputuloksista.

Kuudesluokkalaiset tiedetestaajat

Suomen Kulttuurirahasto, Jyväskylän yliopisto ja Turun yliopisto herättelevät kuudesluokkalaisten innostusta tieteeseen, yliopisto-opiskeluun ja tutkijoiden työhön kutsumalla runsaat kolme tuhatta lasta Keski- ja Varsinais-Suomesta tiedetestaajiksi. Hankkeeseen liittyy vahva tutkimuksellinen osuus, jonka pohjalta syntyy myös Nuorten tiedebarometri eli uutta tietoa nuorten asenteista ja kiinnostuksesta tieteeseen.

Jotta tieteeseen pohjautuvaa päätöksentekoa ja tieteellistä lukutaitoa voidaan edistää̈ yksilön ja yhteiskunnan tasolla, positiivinen suhtautuminen tieteeseen ja tutkijoihin olisi hyvä saada osaksi ihmisten arvoja ja ajattelutapaa. Hyvään alkuun päästään tarjoamalla lapsille korkeatasoista tiedekasvatusta ja ikäryhmälle räätälöityjä, elämyksellisiä kohtaamisia samaistuttavien tutkijoiden kanssa.

”Suora ja innostava vuorovaikutus tutkijoiden ja tieteentekijöiden kanssa voi parantaa oppilaiden tietämystä ja ymmärrystä tieteestä sekä lisätä kiinnostusta tieteellistä uraa ja korkeakouluopintoja kohtaan”, professori Mirjamaija Mikkilä-Erdman Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta arvioi.

Bioinnovaatiokeskus Aalto-yliopistoon

Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt Aalto-yliopistolle 10,5 miljoonaa euroa bioinnovaatiokeskuksen perustamiseen. Keskus vauhdittaa siirtymistä kierto- ja biotalouteen ja luo Suomeen kestävän talouskasvun mahdollisuuksia. Avustus on säätiön historian suurimpia.

Bio- ja kiertotalouden haasteiden ratkominen ja keksintöjen kaupallistaminen ei onnistu yhden alan osaamisella. Siksi lahjoitusvaroilla perustetaan monialainen tohtorikoulu, jossa ongelmia lähestytään tekniikan, taiteen, muotoilun ja kauppatieteiden näkökulmasta. Tohtorikoulun vetäjäksi Aalto rekrytoi professorin, jolla on vahva osaaminen materiaalitieteestä ja kiertotaloudesta sekä kyky verkostoitua biotalousalueen ja luovien alojen osaajien, teollisuuden ja kasvuyritysten kanssa. Uudet läpimurtoratkaisut vaativat myös vahvaa teknologista kehitystyötä, ja siksi Aalto panostaa lahjoitusvaroja huippuluokan infrastruktuuriin.

Palkintoja

Suomen Telelääketieteen ja e-Health seura (STeHS) on myöntänyt eHealth-tunnustuspalkinnon erikoislääkäri Anne Kalliolle ja filosofian tohtori Minna Mykkäselle. Vuosittain jaettava tunnustuspalkinto myönnetään merkittävistä saavutuksista telelääketieteen ja sähköisen terveydenhuollon alalla. Se jaetaan kansallisen telelääketieteen ja eHealth-konferenssin yhteydessä.

Jenny ja Antti Wihurin säätiön Sibelius-palkinto 2020 on myönnetty suomalaiselle säveltäjälle Jukka Tiensuulle. Wihurin kansainvälinen palkinto on annettu 2020 kanadalaiselle kestävän globaalin ruokajärjestelmän tutkijalle Navin Ramankuttylle, joka toimii globaalin ruokaturvan ja kestävyyden professorina University of British Columbiassa Kanadassa.

Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto on luovutettu tietokirjailija Risto Isomäelle, joka tunnetaan työstään maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana. Lisäksi myönnettiin seitsemän valtionpalkintoa esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta.

Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden 2020 humanistipalkinto on myönnetty yliopistotutkija, dosentti Ville Kivimäelle. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet erityisesti toisen maailmansodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaa sekä sodasta paluun problematiikkaa 1940- ja 1950-luvulla. Kivimäki on tutkimuksillaan avannut keskustelua Suomen historiassa pitkään vaietuista aiheista erityisesti sota-ajan ja psykiatrian historiassa.