Uutisia lehden numerosta 4/2021

Uutisia   16.9.2021 7.53

Tieteessä tapahtuu 4/2021 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleiden aiheina ovat koronakriisi ja todellisuuden esittäminen, tekoälyteknologiat ja turvallisuus, muistelu Bo Carpelanin romaaneissa, planeettojen kiertolaiset sekä patio-menetelmä Keski- ja Etelä-Amerikan hopeantuotannossa.

Pääkirjoituksessa Liisa Suvikumpu puolustaa tieteen pitkäjänteistä ja monipuolista rahoittamista. Johanna Vuorelma kuvaa artikkelissaan, kuinka koronapandemia on paitsi terveydellinen ja taloudellinen myös tiedollinen kriisi. Jaana Hallamaa, Raine Haikarainen ja Taina Kalliokoski pohtivat tekoälyteknologioiden käyttöönottoa ihmisen ja tekniikan välisen suhteen kannalta, mikä vaikuttaa käsitykseemme turvallisesta teknologiasta. Nanny Jolma kirjoittaa muistista ja Bo Carpelanin muistelevasta minäkerronnasta. Niklas Hietala kuvaa tieteenhistoriallisessa artikkelissaan, kuinka kuita löydettiin ja nimettiin myös muiden planeettojen kuin Maan ympäriltä. Pekka T. Heikura käsittelee siirtomaista tulleen hopean pitkäaikaista vaikutusta Espanjan talouteen, minkä pohjana oli sen Amerikan-siirtomaiden hopeantuotannon uusi menetelmä.

Katsausten aiheina ovat Laatokka ja humanistinen järvitutkimus sekä Britannian yliopistoinstituution uusliberaali myllerrys. Tieteenalat dialogissa -sarjassa käsitellään tekoälyä kolmessa kirjoituksessa. Muistikuvissa nousee päähenkilöksi Antti Eskola. Hänestä kirjoittaa Klaus Helkama. Laajassa Kirjallisuus-osiossa on seikkaperäinen H. K. Riikosen analyysi Turun yliopiston tuoreesta kaksiosaisesta historiasta. Raimo Väyrynen arvioi lisäksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan historian. Myös Suomen ilmatieteiden vaiheet ja vaikuttajat ovat saaneet laajan historiateoksen. Sekin arvioidaan lehdessä.

Tutkimustoiminnan pitkäaikainen vahvistaminen

Kesä ja alkusyksy ovat olleet uhkakuvien ja vetoomusten aikaa: kantautuuko tutkijoiden, yliopistojen ja järjestöjen ääni? Huolia on monia. Näkyvimpinä niistä ovat tieteen pitkäaikainen rahoitus, erityisesti Suomen Akatemian rahoitus ja laajemmin veikkausvoittovarojen väheneminen ja budjettirahoitukseen siirtyminen, sekä IPCC:n uusin raportti ja ilmastotoimien riittävyys. Yleisenä toiveena on, että tieteen rahoituksen on oltava kaukokatseista, ennakoitavaa ja turvassa poliittisten suhdanteiden muutoksista. Tämä kaikki heijastui myös hallituksen syyskuun budjettineuvotteluihin.

Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitus on pienentynyt merkittävästi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Vuonna 2009 Suomessa käytettiin TKI-toimintaan 3,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mutta vuonna 2019 osuus on laskenut vain 2,8 prosenttiin. Samaan aikaan Suomen merkittävimmät kilpailijamaat ovat kyenneet kasvattamaan omien TKI-investointiensa määrää. Tavoite nostaa TKI-investointien määrä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta edellyttää merkittäviä yksityisiä sekä julkisia investointeja.

Pääministeri Sanna Marinin kesäkuussa kokoon kutsuman parlamentaarisen TKI-ryhmän työ on määrä valmistua loppuvuoden aikana. Tavoitteena on saada aikaiseksi yli hallituskausien ulottuva sitoutuminen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopanostusten nostamiseksi neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttäisi keskimäärin noin 600 miljoonan euron vuosittaisia lisäpanostuksia, josta julkisen rahoituksen osuus on noin 200 miljoonaa euroa ja yksityisen noin 400 miljoonaa.

Hallitus on budjettineuvottelujen tuloksena päätynyt perumaan Suomen Akatemian tutkimusrahoitukseen vuodelle 2022 suunnitellut 40 miljoonan euron leikkaukset. Sen sijaan vuodelle 2023 ja siitä eteenpäin suunniteltujen tutkimusrahoitusleikkausten tilanne jäi avoimeksi. Leikkausaikeen taustalla olivat supistuneet rahapelituotot, joita ei kompensoitaisi täysin. Hallituksen on määrä sopia tämän vuoden loppuun mennessä uudesta rahapelituottojen korvaavasta mallista, joka tulisi voimaan vuonna 2024.

Ammatilliset akateemiset järjestöt ovat vaatineet pikaisia ja pitkäjänteisiä ratkaisuja Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi. Vetoomuksen ovat tehneet lisäksi 13:n yliopiston hallitusten puheenjohtajat ja elinkeinoelämä. Myös Tieteellisten seurain valtuuskunta on mukana vetoomuksessa, jossa todetaan, että määräaikainen rahoitus ei korvaa pitkäjänteisiä panostuksia tutkimukseen. Sadat tieteentekijät osallistuivat syyskuun alussa Twitterissä kampanjaan #minätutkin, jossa he kertoivat ytimekkäästi, mitä he tutkivat.

Nuoret tieteentekijät

Tieteentekijöiden liiton tuore selvitys nuorempien tutkijoiden työolosuhteista ja uranäkymistä kertoo, että nuorempia tutkijoita kalvaa jatkuva epävarmuus työurastaan. Yhä useampaa kiinnostaa myös muu kuin akateeminen ura. ”Keskeisiä haittoja ovat edelleen tutkimusrahoituksen ja työsuhteiden pirstaleisuus. Väitöskirja- ja post doc -tutkimus jakautuvat useaan eri rahoitusjaksoon tai työsuhteeseen. Se heijastuu muun muassa omaan talouteen, perheen perustamishaaveisiin ja työyhteisöön liittymiseen”, kuvaa Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo vastanneiden tuntoja.

Koetuista ongelmista huolimatta yliopistot ja julkinen sektori kiinnostavat tulevina työpaikkoina suurinta osaa, noin 85 %, vastaajista. Silti nuoremmat tutkijat katselevat myös muita uravaihtoehtoja avoimin mielin. Vastaajista 68 % on kiinnostunut työskentelemään tulevaisuudessa yksityisellä sektorilla ja yli puolet (56 %) kertoo aktiivisesti harkinneensa siirtymistä yksityiselle sektorille kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Yrittäjyyttäkin miettii joka neljäs. Täysin toisiin tehtäviin siirtymistä harkitsee 44 %. Tieteentekijöiden nuoremmille tutkijoille suunnattu kysely toteutettiin kolmatta kertaa vuodenvaihteessa 2020–21. Ensimmäinen kysely toteutettiin vuonna 2012 ja toinen syksyllä 2017.

Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama raportti tutkijanurista on valmistunut. Työryhmä ehdottaa joukkoa konkreettisia toimenpiteitä, joilla tohtorinkoulutuksen saaneiden työllistymistä korkeakoulujen ulkopuolelle yrityksiin, yhteisöihin ja julkiselle sektorille vahvistetaan. Tutkijanurien kehittäminen vaatii koko toimijakentän välistä yhteistyötä.

Tieteen ja politiikan vuorovaikutus

Asiantuntijatiedon käyttö suurissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa on välttämätöntä, mutta ei mutkatonta. Helsingin yliopistossa toteutettu tutkimus 16 vuotta kestäneestä sosiaali- ja terveyspalveluiden hallintouudistuksesta osoittaa, että tieteen ja poliittisen päätöksenteon välisessä vuorovaikutuksessa on edelleen parantamisen varaa.

Poliittisia päätöksiä halutaan yhä useammin perustella tutkitulla tiedolla ja näkemystensä tueksi voi käyttää monenlaisia keinoja. Osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hanketta (BIBU) professori Heikki Hiilamo hyödynsi filosofi Charles S. Peircen jaottelua uskomusten perustelutavoista tutkimuksessaan, jonka tulokset osoittavat itsepäisyyden ja auktoriteettiin vetoamisen keinojen olleen keskeisiä sote-uudistuksen valmistelussa.
”Sote-uudistuksen uskomusten perusteluissa korostui itsepäisyyden menetelmä, kun useissa eri vaiheissa sote-valmistelua poliittiset linjaukset olivat ristiriidassa virkamies- ja akateemisten asiantuntijoiden näkemysten kanssa. Loppuvaiheessa puolestaan asiantuntijoiden puheenvuorossa painottui auktoriteettiasema tutkimustietoon vetoamisen sijaan”, Hiilamo kertoo.

Sote-uudistuksen valmisteluun itsekin osallistunut Hiilamo huomauttaa, ettei suurissa uudistuksissa pelkkä monipuolinen tieto takaa yksiselitteisiä ratkaisuja ongelmiin eikä valmistelijoiden ja päättäjien ole aina helppoa erottaa tutkittuun tietoon ja auktoriteettiin perustuvia kantoja toisistaan. Tieteen ja politiikan vuorovaikutusta voisi tulevaisuudessa parantaa kokoamalla hajanaista tietoa yhteen sekä luomalla yhteisöllisiä tapoja syventää ja hankkia asiantuntemusta. Hiilamo kirjoittaa tutkimukseen perustuvan asiantuntijatiedon käytöstä Hallinnon tutkimus -lehdessä (2/2021).

Oppimisen erot

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus toteutti vuosina 2020−21 selvityksen sukupuolten välisten ja sisäisten oppimistuloserojen syistä ja taustoista perusopetuksessa. Selvitys kohdistui aihetta koskevaan tietoon, jonka avulla tehtiin laaja, eri näkökulmat huomioon ottava raportti perusopetuksen tasa-arvon nykyisestä tilasta.

Kansallisten oppimistulosarviointien ja kansainvälisten tutkimusten (esim. PISA) mukaan suomalaisten lasten ja nuorten osaaminen on edelleen hyvällä tasolla. Oppimistuloseroissa on kuitenkin ollut viime vuosina havaittavissa yhä enemmän eriytymistä heikosti osaavien ja hyvin osaavien oppilaiden välillä. Sukupuolten sisäiset erot suurenevat, ja heikompien, sekä poikien että tyttöjen, osaaminen on heikentynyt edelleen. Poikien osaamisen heikkeneminen on saanut perustellusti huomiota, mutta se on jättänyt varjoon tyttöjen osaamiseron kasvun. Sukupuolten esille nostaminen häivyttää myös helposti muut oppimistuloseroihin vaikuttavat tekijät, kuten oppilaiden sosioekonomiset taustatekijät, oppimiseen kohdistuvat asenteet ja motivaation sekä kaupunkien sisäisen segregaation.

Sosiaalinen eriarvoisuus heijastuu myös koulun kielivalintoihin. Kun perheiden kouluvalintoja on tutkittu, kielitarjonta on noussut esiin koulupolkuihin vaikuttavana tekijänä. Esimerkiksi muun A1-kielen kuin englannin tarjonta näyttää painottuvan tietyille alueille. Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n elokuun lopulla järjestämässä keskustelutilaisuudessa kieltenopetuksen tilasta kysyttiin mm. kuinka eriarvoisuuden kasautuminen voitaisiin pysäyttää? Onko pakko ainoa ratkaisu? Pitäisikö valtakunnallisesti päättää, että englantia tarjottaisiin A2-kielenä ja A1-kielen pitäisi olla jokin muu kieli?

Ajankohtaista tietoa aivoista ja aivotutkimuksesta

Aalto-yliopiston neurotieteen emeritaprofessoreiden Synnöve Carlsonin ja Riitta Harin toimittama kirja Aivoaakkoset (Aalto ARTS Books, 2021) on runsaasti kuvitettu yleistajuinen teos ihmisaivoista ja aivotutkimuksesta. Teos on suunniteltu sekä eritaustaisten opiskelijoiden oppimateriaaliksi että tietolähteeksi kaikille aivoista kiinnostuneille. Kirjassa neurotieteen aktiiviset tutkijat valottavat asiantuntevasti ja selkeästi kukin omaa tutkimusalaansa.

Aivot ovat hierarkkisesti järjestäytynyt hermoverkosto, joka on evoluutiossa kehittynyt ennustamaan tulevaisuutta, ei niinkään prosessoimaan ulkomaailman ärsykkeitä mahdollisimman tarkasti. Aivoaakkoset -kirjassa kuvataan aluksi ihmisaivojen yleisrakenne ja yleisimmin käytetyt kuvantamismenetelmät, joilla aivoista saadaan tarkkaa tietoa ihmiseen kajoamatta. Sitten esitellään aivoja verkostotieteen kannalta, aivojen muovautuvuutta muistin ja oppimisen perustana, aistimisen ja liikkumisen hermostollista perustaa, kielellisisiä toimintoja, tunteiden säätelyä sekä tietoisuuden ja aivojen suhdetta. Lisäksi kerrotaan uusimmasta laitekehityksestä ja avataan näkökulmia poikkeavaan aivojen ja mielen toimintaan. Loppuluku käsittelee taiteen ja neurotieteen yhteyksiä sekä luovuutta. Paikoitellen kirja kyseenalaistaa ymmärryksemme aivojen toiminnasta ja haastaa lukijan kriittiseen pohdintaan.  Kirjassa on runsaasti lähdeviitteitä ja kattava hakemisto.

Aivotutkimusta motivoi ihmisen uteliaisuus itseään ja toimintaansa kohtaan, mutta myös halu lieventää aivosairauksien aiheuttamaa kärsimystä. Aivoja ei voi ymmärtää vain mittausdataa kerryttämällä tai hajanaisia tutkimustuloksia esittelemällä vaan tutkimukselle tarvitaan vahva teoreettinen tukiranka, jota Aivoaakkoset pyrkii osaltaan rakentamaan.

Millennium-teknologiapalkinnon 2022 nimeämiskausi on alkanut

Miljoonan euron Millennium-teknologiapalkinto jaetaan seuraavaksi 25. lokakuuta 2022. Nimeämisiä palkinnon ansaitsevista innovaatioista otetaan vastaan 2.8.–31.10.2021 organisaatioilta ympäri maailman, kaikilta aloilta sotateknologiaa lukuun ottamatta.

Nyt alkavalla palkintokierroksella nimeämisten kriteerit uudistuvat. Millennium-teknologiapalkinto jaetaan edelleen laajasti ihmiskunnan elämää parantaville innovaatioille, jotka edistävät kestävää kehitystä. Uusina mausteina säännöissä nostetaan esiin palkittavan teknologian mahdollisuuksia säästää luonnonvaroja sekä edistää luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten välistä tasa-arvoa. Lisäksi palkintoehdokkaita arvioitaessa otetaan huomioon teknologian globaali saavutettavuus ja innovaation kehittämisessä käytetty eettinen ohjeisto.

Millennium-teknologiapalkinnolla halutaan jatkossa korostaa myös sitä, että vaikka teknologian käyttö on aiheuttanut maapallolle moninaisia haasteita, sillä on myös ensisijainen rooli niiden ratkaisemisessa. Teknologian käyttö on voinut tuottaa myös eettisiä ongelmia. Kaikki kehityksen tulokset eivät ole tasapuolisesti ihmisten käytettävissä maantieteellisistä, sosiaalisista, taloudellisista tai kulttuurisista eroista johtuen.

Tiedejatutkimus.fi-palvelu

Tiedejatutkimus.fi-palvelu kokoaa yhteen ja jakaa tietoa Suomessa tehtävästä tutkimuksesta ja tuo sen jokaisen saataville helpossa muodossa. Palvelu on hyödyksi niin tutkijoille, medialle, yrityksille, tutkimusorganisaatioille, rahoittajille, päätöksentekijöille kuin tutkimuksesta kiinnostuneille kansalaisillekin. Se sisältää tietoa suomalaisesta tutkimusjärjestelmästä, suomalaisten organisaatioiden julkaisuista, julkisten ja yksityisten tutkimusrahoittajien rahoittamista hankkeista, tilastotietoa tutkimuksen henkilöstöstä ja rahoituksesta sekä bibliometristä tietoa julkaisutoiminnasta.

Tiedejatutkimus.fi-palvelun taustalla on valtakunnallinen tutkimustietovarantohanke, joka kokoaa yhteen mm. yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoittajien omissa palveluissaan ylläpitämät tiedot. CSC – Tieteen tietotekniikan keskus toteuttaa Tiedejatutkimus.fi-palvelua opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta yhteistyössä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden tutkimusorganisaatioiden sekä tutkimusrahoittajien kanssa.

Tiedejatutkimus.fi täydentyy vuonna 2022 Tutkijan tiedot -kokonaisuudella, joka edistää asiantuntijoiden löytämistä eri aloilta. Tietoa Suomessa toimivista tutkijoista kootaan yhteen palveluun, jotta eri alojen asiantuntijat olisivat helpommin löydettävissä ja yhä laajempi joukko voisi osallistua omaa alaansa koskevaan keskusteluun mediassa ja yhteiskunnallisissa päätöksissä. Tutkijan tiedot -kokonaisuus toteutetaan osaksi tutkimustietovarantoa vuoden 2022 aikana, mutta sen käyttöönotto riippuu tutkimustietovarantoa koskevan erillislain voimaantulosta. Uudesta työkalusta on nyt testattavissa ensimmäinen testiversio. Se on avoinna 30.9.2021 saakka.

Strategisen tutkimuksen arviointi

Strategisen tutkimuksen ensimmäisten päättyneiden ohjelmien tieteellinen toiminta on arvioitu. Arviointi osoittaa, että strategisen tutkimuksen ohjelmat ja hankkeet ovat uudistaneet tutkimusta ja niissä tehty tutkimustyö on ollut korkeatasoista ja monitieteistä. Kunkin ohjelman tieteellinen työ arvioitiin omissa itsenäisissä asiantuntijapaneeleissaan. Ohjelmien arviointiraporttien tulosten mukaan uusi rahoitusmuoto on tuonut monitieteisellä työllään lisäarvoa tutkimuskentälle ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Käsiteltävistä teemoista ohjelmat ovat kyenneet tuottamaan monitieteistä tutkittua tietoa esimerkiksi uudenlaisilla yhteiskehittämiseen pohjautuvilla menetelmillä. Ohjelmien ja hankkeiden tulokset ovat siten tieteellisen vaikuttavuuden lisäksi tarjonneet vahvaa ja monipuolista tutkittua tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi.

Arviointi kohdistui neljään vuosina 2016–19 toimineeseen ohjelmaan, joiden teemat ovat yhä edelleen yhteiskunnallisesti ajankohtaisia:

  • Kaupungistuva yhteiskunta (URBAN),
  • Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat (HEALTH),
  • Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat (WORK) ja
  • Turvallisuus verkottuneessa maailmassa (SECURITY).

Viherrakentamisen potentiaali

Ilmastoa lämmittävien hiilidioksidipäästöjen ja maapallon hiilinielujen välillä on kuilu, jonka umpeen kuromiseen tarvittaisiin uutta metsää 9 miljoonaa neliökilometriä. Se on lähes 27 kertaa Suomen pinta-ala.

Koska kaupungistuminen ja maanviljely kilpailevat samoista maa-aloista, uusiksi hiilinieluiksi tarvitaan muitakin vaihtoehtoja. Keinotekoisen fotosynteesin ja hiilidioksidia sitovien seinien kaltaiset keksinnöt ovat lupaavia, mutta niiden tehokäyttöön on vielä vuosikymmenien matka.

Aalto-yliopiston tutkijat ovat yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa selvittäneet viherrakentamisen potentiaalia kaupunkien hiilineutraaliuden edistämisessä. Tutkimus julkaistiin kesäkuussa International Journal of Life Cycle Assessment -lehdessä.

”Viherrakentaminen on tärkeä osa kaupunkien viihtyisyyttä, mutta sen tehoa ilmastonmuutoksen torjunnassa on vaikea osoittaa yksittäistä puistoa tai pihaa suunniteltaessa. Yhteiset mittarit auttaisivat meitä suunnittelemaan kaupunkeja paremmin juuri hiilineutraaliuden näkökulmasta”, sanoo Aalto-yliopiston professori Matti Kuittinen. Tutkijat suosittelevat, että elinkaariarvioinnin menetelmää kehitettäisiin niin, että myös viherrakentamisen tuotteille voitaisiin laatia EPD-ympäristöselosteita.

Suunnitelmallinen ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Arktisen alueen ja Itämeren maita koskevassa selvityksessä koottiin yhteen sopeutumispolitiikan ja -hallinnon käytäntöjä. Suunnitelmallinen ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän ohella tärkeää riskien vähentämiseksi.

Tuore selvitys Itämeren ja arktisen alueen maiden sopeutumistyöstä ja -suunnitelmista antaa päättäjille työkaluja varautumiseen moniin niistä uhkista, joita hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n tuoreessa, kuudennessa arviointiraportissa nostettiin vastikään esille.

Selvityksen tavoitteena oli kerätä yksiin kansiin tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikasta ja -hallinnosta sekä Itämeren alueen maissa että arktisilla alueilla. Selvitys kattaa Suomen lisäksi seuraavat maat ja alueet: Ruotsi, Tanska, Färsaaret, Grönlanti, Norja, Islanti, Saksa, Puola, Viro, Liettua, Venäjä, Valko-Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Raportissa kuvaillaan myös eri maiden parhaita käytäntöjä, joista Suomi voi oppia, ja annetaan suosituksia Suomelle.

Selvitys osoittaa, että ympäri pohjoista pallonpuoliskoa maat ovat kehittäneet monia toimivia sopeutumiskäytäntöjä. Sopeutumispolitiikka ja -hallinto ovat edistyneimpiä Pohjoismaissa ja yleensäkin niissä maissa, jotka ovat käynnistäneet sopeutumistoimet aikaisin. Selvitys on laadittu ulkoministeriön rahoittamien Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ”Itämeriyhteistyöllä ilmastokestävyyttä” -hankkeen ja Luonnonvarakeskuksen ”Arktinen kumppanuusverkosto ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja ruokaturvan vahvistamisessa” -hankkeen tilauksesta. Selvityksen teki Tyrsky-Konsultointi.