Uutisia lehden numerosta 4/2020

Uutisia   17.9.2020 6.18

 

Tieteessä tapahtuu 4/2020 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkelien aiheita ovat ilmastonmuutos sukupolvinäkökulmasta, islam uskontososiologisesti tarkasteltuna, sähkön ja magnetismin yhteyden keksiminen ja Tieteen termipankki tiedeyhteisön työkaluna.

Pääkirjoituksessa Kirsi Peltonen tarkastelee, miten matematiikan tuloksia voisi käyttää osana taidetta. Siitä on jo tehty kurssitoteutuksia. Mikko Piispa ja Panu Pihkala kysyvät artikkelissaan, voiko ilmastonmuutoksen nähdä sukupolvikokemuksena. Nuorten ilmastovaikuttaminen voi purkaa ilmastoon liittyvää huolta ja ahdistusta.  Timo Saloviita kirjoittaa siitä, kuinka islamin eri puolia yhdistävä järkiperäisyys on löydettävissä, kun islamia tarkastelee uskontososiologisesti. Niklas Hietala kuvaa tieteenhistoriallisessa artikkelissaan, miten tanskalainen fyysikko Hans Christian Ørsted oivalsi uraauurtavassa kokeessaan sähkön ja magnetismin yhteyden. Johanna Enqvist, Kaarina Pitkänen-Heikkilä ja Tiina Onikki-Rantajääskö esittelevät Tieteen termipankissa työskenteleville asiantuntijoille ja termipankin käyttäjille suunnattujen kyselyjen tuloksia.

Mikko Lagerspetz arvioi katsauksessaan ”tieteellisiä kepposia”. Ne ovat osa tieteiden sotaa, joka on leimannut Yhdysvaltojen yliopistomaailmaa. Osmo Pekonen nostaa näkyviin tieteenhistoriallisessa katsauksessaan akateemisia dynastioita Euroopassa ja Suomessa. Keskustelupuheenvuoroissa linkittyy kaksi puheenvuoroa: keskustelu tutkijayrittäjyydestä ja yliopistoyhteisön roolista. Yliopistoyhteisö on pirstoutunut ja markkinapuhe yliopistoissa on kasvanut. Tiedettä Suomessa -sarjassa esitellään laajaa, kansainvälistä maailman biodiversiteetin inventaariota. Kirja-arvosteluissa kuvataan biologian selitysvoimaa ihmisen käyttäytymisessä sekä luonnontieteen maailmankuvaa ja kosmologiaa.

 

Erik Allardt keskustelijana

Akateemikko Erik Allardt (1925–2020) kuoli elokuun lopulla Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli pohjoismaiden tunnetuimpia yhteiskuntatieteilijöitä ja ”modernisoituvan Suomen sosiologi”, niin kuin oppilaat ja työtoverit kuvasivat häntä nekrologissaan (Helsingin Sanomat 28.8.2020). Allardtin päätutkimuskohteita olivat yhteiskunnan rakenne, sen muuttuminen ja ristiriidat, poliittinen radikalismi, hyvinvointi ja kielelliset vähemmistöt. Hänen oppilaansa ovat muistelleet häntä ja hänen huumorintajuaan Facebookissa. Allardtille tärkeitä asioita olivat myös jalkapallo, hampurilainen ja pullo halpaa punaviiniä. Jalkapallo symbolisoi hänelle nuoruuden pelikenttiä, hampurilainen Yhdysvaltoja ja halpa punaviini kursailematonta elämänasennetta.

Allardt oli tutkijan- ja opettajanuransa lisäksi monipuolinen tiede- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelija. Tieteessä tapahtuu -lehden arkistossa on yhteensä viisi hänen kirjoitustaan. Hän kirjoitti lehdessä (7/1999) mm. tieteellisten seurojen paikasta tieteessä ja yhteiskunnassa. Hänen mukaansa ”tutkijoiden yhteistyöllä saavutetulla yhteisymmärryksellä ratkaistaan, mikä on sekä totta, virheellistä että hedelmällistä tieteellisessä työskentelyssä”. Kirjoitus perustui puheeseen Tieteellisten seurain valtuuskunnan satavuotisjuhlassa. Vuonna 2002 hän tarkasteli yliopistosivistyneistön asemaa ja tehtäviä. Hän näki, että akateemisilla tutkijoilla on useita ja monivivahteisia tehtäviä. ”On tärkeätä, ettei yliopistosivistyneistön moninaisuutta byrokraattisten rationalisointien ja yhdenmukaisuutta korostavan tiedepoliittisen hahmottamistarpeen takia pyritä hävittämään. Yliopistosivistyneistön moninaisuus on tosiasia, josta myös suomalainen yhteiskunta selvästi hyötyy.”

 

Tiedekioski Tieteen päivillä 2021

Tutkijat vastaavat kysymyksiin ruoasta, kun tammikuussa 2021 Helsingin keskustakirjasto Oodin aulaan rakentuu Tiedekioski. Kioskilla ruokaan perehtyneet tutkijat paitsi vastaavat kävijöiden kysymyksiin myös johdattelevat uusien kysymysten äärelle lyhyillä tietoiskuilla. Osana Tieteen päiviä järjestettävä Tiedekioski on avoinna yleisölle 15.–16.1.2021.

Ensimmäistä kertaa toteutettava Tiedekioski on tutkijoiden ja kansalaisten kohtaamispaikka. Helsingin katukuvasta tuttuja lippakioskeja muistuttavalla kioskilla voi piipahtaa lyhyellä tiedeluennolla tai jäädä juttelemaan eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Kioskin ”irtokarkkihyllystä” löytyy purkkikaupalla ruokaan liittyviä faktoja.

Tiedekioskin ohjelma julkistetaan torstaina 22.10.2020 osoitteessa www.tieteenpaivat.fi/tiedekioski. Tapahtuman konseptista ja ohjelmasta vastaavat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen ympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusseura.

Tieteen päiviä vietetään seuraavan kerran 13.–17.1.2021 Helsingin yliopiston Porthaniassa ja Tiedekulmassa. Tapahtuman teema ja graafinen ilme julkistetaan Tieteen päivien verkkosivuilla torstaina 1.10.2020. Samaan aikaan kuin Tiedekioskin ohjelma julkistetaan verkkosivuilla Tieteen päivien koko ohjelma. Tieteen päiville voi osallistua fyysisen tapahtuman lisäksi verkon välityksellä.

 

Verkkoartikkeleista vipuvoimaa tieteen ja tutkimuksen vastuullisuuteen

Vastuullisen tieteen artikkelit (ISSN 2490-2004) tarjoavat tietoa vastuullisista tavoista tuottaa, julkaista ja arvioida tutkittua tietoa Suomessa. Verkossa julkaistavat, yleistajuiset kirjoitukset antavat vinkkejä, ohjeita ja tukea kaikille tieteen ja tutkimuksen parissa työskenteleville.

Artikkelit löytyvät osoitteesta www.vastuullinentiede.fi/artikkelit. Ne ovat osa Vastuullinen tiede -sivustoperhettä, jota ylläpitävät tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK), tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) sekä Tieteellisten seurain valtuuskunnassa toimivat avoimen tieteen koordinaatio ja julkaisufoorumi (JUFO). Sivustoperhe kokoaa yhteen näiden tahojen yhteiset, tieteen ja tutkimuksen vastuullisuutta edistävät toiminnot.

Ensimmäiset kirjoitukset julkaistiin maaliskuussa 2018. Sittemmin sivusto on levinnyt myös ruotsin- ja englanninkieliseksi. Kolmella kielellä artikkeleja on yhteensä yli kaksi sataa. Tiedon uusista kirjoituksista saa nopeimmin seuraamalla Twitter-tiliä @VastTiede.

 

Vuoden tiedekirja -palkinto kasvaa

Vuoden tiedekirjana palkitaan vuonna 2020 ilmestynyt ansiokas suomalainen tiedekirja. Vuosittain jaettavan palkinnon myöntävät Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV). Palkinnon suuruus on 25 000 euroa ja sen rahoittaa Suomen tiedekustantajien liitto Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla. Raatiin kuuluvat dosentti Oula Silvennoinen, dosentti Tommi Tenkanen ja professori Soile Veijola. Vuoden tiedekirja -palkinto jaetaan TSV:n kevätvastaanotolla maaliskuussa 2021. Raadin sihteerinä toimii julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki (sami.syrjamaki@tsv.fi), jolle voi lähettää marraskuun loppuun asti ehdotuksia palkittavista kirjoista.

Palkintosumma nousee huomattavasti eli aiemmasta 10 000 eurosta 25 000 euroon. Palkittavalta teokselta edellytetään sen perustumista tieteelliseen tutkimukseen ja todennettavaa lähdepohjaa. Valinnassa painotetaan vertaisarvioituja ja huolellisesti toimitettuja, luettavia kotimaisia teoksia. Painotus korostaa tiedettä ja erottaa palkinnon yleisen tietokirjallisuuden monista palkinnoista.

 

Koronakevään jälkeen

Korona-aika on jo poikinut myös terveydenhuollon ulkopuolella monia selvityksiä ja hankkeita. Suomalaisen Tiedeakatemia perusti alkukesästä COVID-19-asiantuntijaryhmän tukemaan Suomen kriisikestävyyttä. Ryhmän tavoitteena on tarjota päätöksenteon tueksi tieteen näkökulma siihen, miten kriisikestävyyttä voidaan rakentaa seuraavan noin kymmenen vuoden aikana. Ryhmän lausunto julkaistaan syksyn aikana.

Sitran teettämään kyselytutkimukseen vastanneista enemmistö uskoo yhteiskuntaryhmien välisten jännitteiden ja ristiriitojen lisääntyvän taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä koronakriisin jälkeen. Luottamus moniin instituutioihin puolestaan näyttää koronakevään aikana kasvaneen. Tiedot ilmenevät Sitran ”Kansanvallan peruskorjaus” -projektin teettämästä laajasta kyselytutkimuksesta.

Suomalaisten työhyvinvointi kehittyi lievän myönteisesti koronakevään aikana. Työn imu lisääntyi ja työuupumuksen ydinoire, krooninen väsymys, väheni. Tiedot käyvät ilmi Työterveyslaitoksen ”Miten Suomi voi?” -tutkimuksen ennakkotuloksista. ”Lisääntynyt etätyö ja läheisyys perheissä näyttävät vaikuttaneen myönteisesti työhön ja tuoneen siihen positiivista virettä”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta. Tutkimuksen mukaan niillä, jotka tekivät työtä pelkästään lähikontaktissa muiden ihmisten kanssa, ei havaittu koronakevään aikana merkittäviä muutoksia työhyvinvoinnissa. Kuitenkin myös he kokivat kroonisen työväsymyksen vähentyneen ja terveydentilansa kohentuneen. Vaikutusta on ollut esimiesten ja työtoverien tuella sekä uusien työtapojen aloitteellisella omaksumisella.

Helsingin yliopisto, Kansalaisareena ry ja Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry kokosivat tietoa, miten suomalaiset ovat auttaneet toisiaan koronakuukausina. Tuore selvitys osoittaa, että kansalaisten auttamisinto on poikinut uusia osallistumisen tapoja sekä aktivoinut erityisesti niin läheisten kuin myös yritystoiminnan tukemista.

 

Alkuperäiskansojen käsityksiä kestävyydestä

Erilaisissa ympäristöissä asuvat alkuperäiskansojen jäsenet, tutkijat ja päätöksentekijät ajattelevat kestävyydestä eri tavoin. Alkuperäiskansojen kielissä on ilmaistu keskeisiä käsityksiä ihmisen ja ympäristön tasapainoisista suhteista, osoittaa Helsingin yliopiston tutkijoiden toimittama julkaisu.

Tutkijoiden mukaan monet alkuperäiskansayhteisöt hyödyntävät tietoa, joka on kehitetty sukupolvien aikana suhteissa eläimiin, kasveihin, paikkoihin ja maahan. ”Alkuperäiskansat tavoittelevat usein käytännöissään näiden suhteiden tasapainon säilymistä ja kunnioittamista”, apulaisprofessori Pirjo Kristiina Virtanen toteaa.

Teemanumero alkuperäiskansojen kestävyyden käsityksistä Current Opinion in Environmental Sustainability -lehdessä (vsk. 43, 2020) kutsuu uusiin kriittisiin keskusteluihin sekä tukemaan moninaisuutta. Erikoisnumeron artikkeleissa tarkastellaan, kuinka kestävyys koetaan ja miten siitä puhutaan Arktisella ja subarktisella alueella, Etelä-Aasiassa, Länsi-Afrikassa, Latinalaisessa ja Pohjois-Amerikassa. Kirjoittajat, jotka ovat tutkijoita ja alkuperäiskansojen edustajia, tutkivat kestävyyskäsityksiä ihmisen ja ympäristön suhteen, ympäristön omistajuuden, alkuperäiskansojen tiedon, suullisen perinteen, maan hallinnan, liikkuvuuden, jätehuollon sekä biologiseen monimuotoisuuden kautta.

 

Kestävyysosaaminen esille

Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom painotti lukuvuoden avajaispuheessaan 31.8. uuden vuosituhannen perustaitoja: uteliaisuutta, sosiaalisia taitoja, sisukkuutta ja resilienssiä. Helsingin yliopistossa on päätetty, että ”tästä lukuvuodesta lähtien jokainen opiskelija voi suorittaa monitieteisen kestävyyskurssin. Kurssi antaa välineitä sekä vastuulliseen päätöksentekoon että hyvinvoinnin ylläpitämiseen”.

Kevätlukukaudella 2021 pilotoitava monitieteinen kestävyyskurssi suunnitellaan yliopisto-opettaja, filosofian tohtori Rami Ratvion johdolla vuoden 2020 aikana. Helsingin yliopiston oma, kaikkien tiedekuntien opiskelijoille tarkoitettu kurssi syntyi tarpeesta huolehtia kaikkien valmistuvien asiantuntijoiden kestävyysosaamisesta. ”Haluan kutsua koko yliopiston mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan Helsingin yliopiston yhteistä kestävyyskurssia. Arvostan sitä kehittämistyötä, jota kestävyyden eri alueilla on jo tehty tiedekunnissa, eri koulutusohjelmissa ja opiskelijoiden parissa”, Ratvio toteaa.

Kaikki koulutusohjelmat ja opiskelijat ovat voineet osallistua kurssin suunnitteluun. Ratvio on suunnitellut verkossa toteutettavia ideapajoja. Lisäksi kurssin parissa toimivat kehittäjät jalkautuivat Helsingin yliopiston eri kampuksille jo kevään 2020 aikana järjestämään työpajoja, joiden pohjalta kurssia lähdetään kehittämään. Kurssin suunnittelusta vastaavat yhdessä Yliopistopedagogiikan keskus HYPE ja Kestävyystieteen instituutti HELSUS.

 

Mistä suomalaiset tulevat?

Minne suomensukuisten kansojen juuret ulottuvat? Mitä kieli, geenit ja arkeologia kertovat itämerensuomalaisten historiasta? Tarton yliopiston arkeologian professorin Valter Langin käänteentekevä uutuuskirja Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria (SKS 2020) johdattaa lukijan suomensukuisten kansojen syntysijoille. Langin teos herätti suurta huomiota ilmestyessään Virossa vuonna 2018.

Itämerensuomalaisten kielten ja väestön alkuperä ja varhaishistoria on kiehtonut tutkijoita M. A. Castrénista, E. N. Setälästä ja Otto Donnerista lähtien. Suomalais-ugrilaisten alkukodin arveltiin olevan idässä, jossakin Uralin ja Volgan mutkan välissä. Teoksessaan Homo Fennicus Lang löytää esihistoriasta yhden alkukodin sijaan useita itämerensuomalaisten kulttuurien ja yhteisöjen syntysijoja. Hän yhdistelee arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen tutkimustuloksia vakuuttavasti ja piirtää aikaisempaa tarkemman kuvan Itämeren-Suomen synnystä ja suomalaisten varhaishistoriasta. Radikaalisti uutta Langin lähestymistavassa on nimenomaan näiden kolmen alan viimeisimmän tutkimustiedon yhdistäminen uudeksi kokonaiskuvaksi, joka muuttaa aiemmat käsitykset suomalaisten alkuperästä.

 

Åbo Akademin tutkimusprojekti arktisten merien ekosysteemeistä

Åbo Akademi on mukana usean kansainvälisen tutkimusorganisaation yhteisessä ECOTIP-hankkeessa, joka on saanut rahoituksen Horisontti 2020 -ohjelmasta. Projektin puitteissa tutkitaan Arktiksen merialueiden ekosysteemeissä ja yhteiskunnissa tapahtuvia muutoksia, ja tarkastelun kohteet vaihtelevat laajalti – jääpeitteen sulamisesta aina kalastuselinkeinoa koskeviin muutoksiin.

”Arktinen merialue on erityisen haavoittuva ja herkkä muutoksille. Muutoksille alttiina on erityisesti kaksi ihmisen kannalta hyvin tärkeää merellistä ekosysteemipalvelua: kalastuselinkeino, joka on monen arktisen yhteiskunnan taloudellinen elinehto, ja hiilen pitkäaikainen sidonta, jolla on ratkaiseva merkitys ilmaston kannalta”, sanoo Anna Törnroos-Remes, joka toimii ECOTIP-projektin johtajana Åbo Akademissa ja tutkijatohtorina Åbo Akademin Meri-tutkimusprofiilissa.

Tutkijat tekevät tutkimusretkiä ja pääsevät niillä ottamaan näytteitä kenttäolosuhteissa. Lisäksi yhteistyötä tehdään laboratoriokokeiden, aikasarja-analyysien ja erilaisten mallintamismenetelmien avulla. ECOTIP-projektissa toimii 16 organisaatiota eri maista.

 

Yli 10 000 uutta aloituspaikkaa

Opetus- ja kulttuuriministeriö on korkeakoulujen esitysten pohjalta päättänyt korkeakoulujen lähivuosien lisäaloituspaikkojen suuntaamisesta. Ammattikorkeakoulut saavat yhteensä 1 723 ja yliopistot yhteensä 4 231 lisäaloituspaikkaa vuosina 2021 ja 2022 alkaviin koulutuksiin.

Aiemmin ministeriö on päättänyt vuoden 2020 lisäaloituspaikkojen kohdentamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön päätösten perusteella vuosina 2020–22 ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään runsaat 3 900 ja yliopistojen aloituspaikkoja runsaat 6 300.

Lisäämällä aloituspaikkoja korkeakouluissa toteutetaan hallitusohjelman tavoitteita koulutustason nostosta sekä eri alojen ja alueiden osaajapulaan vastaamisesta. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäyksellä pyritään myös tasoittamaan koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen taloudellisia vaikutuksia panostamalla osaamiseen ja nuorten mahdollisuuksiin kouluttautua. Aloituspaikkoja on lisätty korkeakoulutuksen saatavuuden turvaamiseksi kattavasti eri puolella Suomea ja eri koulutusaloilla. Yliopistojen vuosien 2021 ja 2022 lisäpaikoista 25 % kohdentuu tekniikan alalle, 17 % tietojenkäsittely- ja tietoliikennealalle ja noin 15 % kaupan ja hallinnon alalle. Ammattikorkeakoulujen lisäaloituspaikoista puolet kohdentuu terveys- ja hyvinvointialalle ja noin 20 % tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen sekä noin 20 % tekniikan alalle.

 

 

Tiedejatutkimus.fi-palvelu on avautunut

Uusi tiedejatutkimus.fi-palvelu kokoaa yhteen ja jakaa tietoa Suomessa tehtävästä tutkimuksesta ja tuo sen jokaisen saataville helpossa muodossa. Palvelu on hyödyksi niin tutkijoille, medialle, yrityksille, organisaatioille, päätöksentekijöille kuin tutkimuksesta kiinnostuneille kansalaisillekin.

Tällä hetkellä palvelu sisältää tietoa suomalaisesta tutkimusjärjestelmästä, suomalaisten organisaatioiden julkaisuista, julkisten ja yksityisten tutkimusrahoittajien rahoittamista hankkeista sekä tilastotietoa tutkimuksen henkilöstöstä ja rahoituksesta sekä bibliometristä tietoa julkaisutoiminnasta. Jatkossa palvelua laajennetaan uusilla tietokokonaisuuksilla ja tietojen kattavuutta parannetaan. Palveluun tulee tietoa muun muassa Suomessa toimivista tutkijoista, heidän tuottamistaan tutkimusaineistoista ja muista tutkimusaktiviteeteista.

Tiedejatutkimus.fi-palvelun taustalla on valtakunnallinen tutkimustietovaranto, joka kokoaa yhteen mm. yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoittajien omissa palveluissaan ylläpitämät tiedot. Tietojen paremman löydettävyyden lisäksi tutkimustietovarannon tarkoituksena on sujuvoittaa tutkimukseen liittyvän tiedon liikkumista eri organisaatioiden välillä, helpottaa tiedon käyttöä ja vähentää tutkijoiden hallinnollista työtä. Opetus- ja kulttuuriministeriön vetämää hanketta on toteuttanut CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy.

 

Metsähovin radiotutkimusaseman maamerkki

Suomen suurin tähtitieteellinen mittalaite, Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusaseman 14-metrinen radioteleskooppi sai uuden suojakuvun kesäkuussa. Edellinen kupu palveli lähes kolmekymmentä vuotta. 20-metrinen kupu (”golfpallo”) suojaa herkkää mittalaitetta lumelta, tuulelta, sateelta ja Auringon suoralta lämpösäteilyltä mutta päästää radioaallot lähes häiriöttä lävitseen, joten radioteleskooppi pystyy tekemään havaintoja kuvun sisällä. Tämä ansiosta teleskooppi voidaan kääntää kohti Aurinkoa, jonka toimintaa seurataan Metsähovissa päivittäin ympäri vuoden.

Metsähovi on Suomen ainoa radioastronominen observatorio ja jatkuvassa käytössä oleva tähtitieteellinen havaintoasema. Sen keskeisiä tutkimusalueita ovat Auringon toiminta, supermassiiviset mustat aukot sekä pitkäkantainterferometriaksi (VLBI) kutsuttu menetelmä, jonka avulla Metsähovi oli osana kansainvälistä yhteistyöhanketta muodostamassa ensimmäistä kuvaa mustasta aukosta.

Uusi kupu mahdollistaa havaintojen tekemisen vuosikymmeniksi. Metsähovissa tehdään parhaillaan mittavaa peruskorjausta, ja Aalto-yliopistolla on myös meneillään varainhankinta uusinta teknologiaa edustavan radiovastaanottimen hankkimiseksi. Sen avulla havaintoja voitaisiin tehdä samanaikaisesti kolmella eri taajuudella.

 

Heurekaan Museokortilla

Heinäkuusta alkaen Tiedekeskus Heureka on liittynyt Museokortti-kohteiden joukkoon. Kortin haltijat voivat tulla kokemaan Suomen suurimman tiedekeskuksen monipuoliset elämykset: kaikki Heurekan vuorovaikutteiset näyttelyt, planetaarioelokuvat sekä päivittäin esitettävät ohjelmat, kuten rottakoripallopelit ja tiedeteatteriesitykset. Heurekasta voi myös ostaa Museokortin joko itselle, koko perheelle tai lahjaksi.

Koronasulun aikana Heurekaan rakennettiin kaksi uutta näyttelyä. Tyylikkään kauniisti toteutettu ”SuperPUU”-näyttely esittelee puun luonnollisia supervoimia, joiden ansiosta puusta voi rakentaa melkein mitä vain huonekaluista pilvenpiirtäjiin. Heurekan tapahtumatorilla on kesän ajan ollut esillä pienoisnäyttely ”Pellolta avaruuteen”, jossa tarkastellaan ruohonjuuritasolta avaruuteen, miltä vilja- ja maitotuotteiden matka lautaselle näyttää. Uusi näyttely ”Suoliston salaisuus” avautuu lokakuussa. Planetaarion ohjelmistossa on uusi avaruusaiheinen animaatioelokuva Tähtien tuolla puolen, jossa tutustutaan mm. eksoplaneettoihin sekä niiden tutkimiseen ja havainnointiin.

 

Maatalouden ilmastotiekartta

Kesällä julkistettu Maatalouden ilmastotiekartta -raportti arvioi, että mikäli turvemaiden päästöjä vähennetään, kivennäismaiden hiilensidontaa tehostetaan sekä biokaasuntuotantoa ja maatilojen aurinkoenergian käyttöä lisätään, on maatalouden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollista leikata nykyisestä 29 % vuoteen 2035 ja 38 % vuoteen 2050 mennessä nykylaskennalla ja ilman tuotannon supistamista.

Tutkimustiedon karttuessa voitaisiin päästöjä vähentää kivennäismaiden hiilensidontaa kehittämällä ja turvemaiden toimia tehostamalla mahdollisesti jopa 42 % vuoteen 2035 ja 77 % vuoteen 2050 mennessä satoisuuden ja viljelyteknologian kehittyessä. Yhteiskunnalta tarvitaan kuitenkin merkittäviä toimia ja lisää tieteellistä tutkimusta ilmastoviisaan maatalouden tueksi. Ilmastotoimien tulisi raportin mukaan kohdistua viljelyyn ja viljelijöihin tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Maatalouden ilmastotiekartan laati Luonnonvarakeskus Luke Maa- ja metsätalouden Keskusliitto MTK:n ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbund SLC:n toimeksiannosta. Maatalouden ilmastotiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiantoa laatia Suomen ilmastotavoitteita tukevia vähäpäästöistä kehitystä kuvaavia tiekarttoja vuoteen 2050.

 

Väestöliiton uusi raportti

Väestöliiton uusi Kestävän väestönkehityksen Suomi -raportti listaa Suomelle kymmenen väestöpoliittista tavoitetta, kuten ekologisesti kestävän väestönkehityksen, syntyvyyden nousun nykyisten lapsilukutoiveiden tasolle, lisääntyneen maahanmuuton sekä kannustimet maastamuuton vähentämiseksi. Raportti esittelee ja ratkoo Suomen väestöpolitiikan ajankohtaisia teemoja. Siinä tarkastellaan lisäksi maan sisäistä muuttoliikettä ja väestöryhmien terveyseroja. Raportissa myös pohditaan, miten väestönkehitys vaikuttaa eläkejärjestelmään ja muuhun julkiseen talouteen, ihmisten hyvinvointiin ja ekologiseen kestävyyteen. Kirjoittajat ovat väestöpolitiikan asiantuntijoita keskeisistä suomalaisista asiantuntijaorganisaatioista.

Asiantuntijalukujen lisäksi raportissa kuullaan Väestöliiton näkemyksiä siitä, millaista väestöpolitiikkaa Suomen pitäisi nyt harjoittaa. Edellinen vastaava raportti julkaistiin 16 vuotta sitten. Sen jälkeen Suomen väestönkehitys on osittain yllättänyt asiantuntijatkin. Jos nykyiset väestötrendit jatkuvat, väestönkasvu hidastuu ja kääntyy ensi vuosikymmenellä laskuun. Suomella ei Väestöliiton mukaan ole tällä hetkellä väestöpoliittisia tavoitteita.

 

Vaikuttavuussäätiön ensimmäinen hakukierros

Vaikuttavuussäätiö rahoittaa historiansa ensimmäisellä hakukierroksella yhteensä 2 miljoonalla eurolla sellaisia yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimushankkeita, jotka tehdään yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Säätiö on valtioneuvoston keväällä 2019 perustama tutkimusrahoitustoimija, jolle valtio lahjoitti 60 miljoonan euron peruspääoman.

Säätiön ”Tandem Industry Academia” -haussa etsittiin huippututkimushankkeita, jotka tähtäävät merkittävään vaikuttavuuden kasvattamiseen elinkeinoelämän yhteistyön kautta. Hankkeissa tutkitaan useita ajankohtaisia aiheita hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä kvanttitietokoneisiin ja syöpälääkkeiden tarkempaan testaukseen. ”Tandem Industry Academia” -rahoituksen ideana on, että tohtoriksi väitellyt akateeminen tutkija työskentelee tutkimushankkeessa yhden vuoden akateemisessa organisaatiossa ja toisen vuoden tiiviimmässä yhteistyössä kumppaniyrityksen kanssa.

 

Palkittuja

Siirtolaisinstituutti on myöntänyt vuoden 2020 John Morton -palkinnon valtiotieteiden tohtori Timo Arolle. Hän on alue-, kaupunki- ja väestönkehityksen asiantuntija, joka työskentelee johtavana asiantuntijana Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI Public Oy:ssä. Aro on erikoistunut työurallaan laaja-alaisesti kunta- ja kaupunkikehittämiseen sekä alue- ja väestönkehityksen kysymyksiin.

Kirjailija Vivi-Ann Sjögren sekä tähtitieteen professori Esko Valtaoja ovat saavat Suomen tietokirjailijat ry:n jakamat Warelius-palkinnot Vanhan kirjallisuuden päivillä. Sjögren on kirjailija, toimittaja ja näyttelijä, joka on kirjoittanut matka- ja ruokakirjoja, oppikirjoja ja ruoka-aiheisia kolumneja. Valtaoja on Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritusprofessori, joka kirjoittanut lukuisia tietokirjoja erityisesti luonnontieteen eri aiheista.

Taidesäätiö Meritan ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian yhteistyössä jakama palkinto ansioituneelle taiteellisen tutkimuksen tohtoriopiskelijalle on myönnetty Miklos Gaálille. Hän on Amsterdamissa asuva suomalainen taiteilija, joka on kansainvälisesti tunnettu etenkin valokuvistaan. Hänen tutkimusaiheenaan on saksalaisen varhaisromantiikan taidefilosofian suhde nykytaiteeseen.

Akateemikko Riitta Hari on saanut elämäntyöstään Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinnon. Hän johti Teknillisen korkeakoulun (myöh. Aalto-yliopisto) kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä vuosina 1982–2016. Hän on työtovereineen kehittänyt aivojen kuvantamismenetelmiä ja tutkinut myöhemmin myös sosiaalisen vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän korostaa, kuinka neurotieteessä on tärkeää laaja-alainen yhteistyö eri oppialojen välillä.

Minervasäätiön Medix-palkinto on tänä vuonna myönnetty tutkimukselle, jossa selvitettiin, voidaanko ikääntyneen kudoksen toimintaa nuorentaa puuttumalla kantasolujen ja niiden naapurisolujen väliseen viestintään. Palkinto myönnettiin Nature-lehdessä julkaistusta artikkelista Helsingin yliopiston tutkimusryhmälle, jota johtaa apulaisprofessori, Suomen Akatemian huippuyksikön johtaja Pekka Katajisto.