Uutisia lehden numerosta 3/2020

Uutisia   11.6.2020 7.43   Päivitetty 16.6.2020 10.39

Tieteessä tapahtuu 3/2020 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleiden aiheita ovat tietokirjat, tekoälyn tulevaisuus, sanan olemus, valtiotieteiden perustaminen Helsingin yliopistoon ja israelilainen fyysikko Jacob Bekenstein.

Pääkirjoituksessa Timo Miettinen kuvaa, kuinka koronakriisi on muuttanut tutkijan arkea myös humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden osalta. Arto Mustajoki analysoi, mikä tekee tietokirjasta kansainvälisen bestsellerin. Osmo Kuusi ja Sirkka Heinonen pohtivat artikkelissaan tekoälyn vaikutuksia työllisyyteen ja perustulon käyttöönottoon. Jukka Kortti hahmottelee suomalaisen korkeakoulupolitiikan muutoksia, kun Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta täyttää 75 vuotta. René Gothóni pyrkii selventämään, mikä yhteys filosofisessa hermeneutiikassa on sanoilla, käsitteillä ja totuudella. Osmo Pekonen tuo esiin tuntemattomaksi jääneen fyysikon Jacob Bekensteinin ja mustat aukot.

Teivo Teivainen kysyy esseessään, pelastaako tekoäly suomen kielen. Iiris Kestilä nostaa katsauksessaan esiin alkuperäiskansatutkimuksen eettiset kysymykset arkistoaineistojen näkökulmasta. Ilkka Niiniluoto summaa laajassa, henkilökohtaisessa puheenvuorossaan totuuskeskustelun, jota on käyty Tieteessä tapahtuu -lehdessä runsaan vuoden ajan.

Koronakriisi heijastuu myös lehden kolumneihin. Nelli Piattoeva toivoo, että kriisin jälkeen löydettäisiin uusia tapoja tieteen kohtaamisiin myös kansainvälisesti. Vesa Heikkinen kuvaa hämmennystä, kun kriisin keskellä erilaiset tekstilajit törmäävät, määräyksistä ja ohjeista asiantuntijoiden suosituksiin. Muistikuvissa Kalevi Mattila nostaa esiin Yrjö Väisälän ja Liisi Oterman sekä Tuorlan observatorion aikaansaannokset. Kirja-arvosteluissa esillä on kirjoja antiikin kulttuurin harrastuksesta keskiajan myytteihin sekä espanjantaudista leppäkerttuihin.

Kirjeitä ja muistoja

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) keräsi kirjeitä sekä muistoja kirjeiden kirjoittamisesta ja vastaanottamisesta. Marraskuussa 2019 päättyneeseen Kirjeiden kertomaa -keruuseen muistojaan lähetti yhteensä 62 vastaajaa. Kirjeenvaihtokokonaisuuksia saatiin 43 kappaletta, yhteensä noin 10 hyllymetriä. Kirjeenvaihtojen mukana tuli myös jonkin verran muuta aineistoa, esimerkiksi kirjeisiin liittyviä valokuvia. SKS:lle luovutettiin yksityisiä kirjeenvaihtoja, eli lähinnä perheenjäsenten, sukulaisten, ystävien ja pariskuntien välisiä kirjeitä. Osa kirjeiden luovuttajista vastasi myös muistitietokeruuseen.

Kirjeitä on kirjoitettu kotipuoleen jääneille perheenjäsenille ja ystäville, entisille työkavereille sekä etäällä asuville sukulaisille ja rakastetuille. Etäisyys, huoli ja kaipuu ovat saaneet tarttumaan kynään ja kirjoittamaan läheiselle, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja jännittävyys vähemmän tutuille. Ulkomaalaiset kirjeenvaihtotoverit avarsivat maailmankuvaa aikoina, jolloin matkailu oli harvinaisempaa.

Kirjeenvaihto on päättynyt vastavuoroisuuden puuttumiseen, elämäntilanteiden muuttumiseen ja muiden viestintävälineiden yleistymiseen. 1990-luvun lopulla moni vaihtoi kirjeiden kirjoittamisen sähköpostiin ja sittemmin sosiaaliseen mediaan ja tekstiviesteihin. Keruuaineisto osoitti, että sähköiset viestintävälineet eivät ole täysin syrjäyttäneet kirjeiden kirjoittamista tai postikorttien lähettämistä.

Carl von Linnén talous

Ilman vaimoa ja hyvin toimivaa taloutta Carolus Linnaeuksella (aateloituna von Linné) olisi voinut olla vaikeuksia saavuttaa asemaansa huomattavana tiedemiehenä. Linnaeus (1707–78) oli kasvitieteen professori Uppsalan yliopistossa ja Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian perustajajäsen. Uran luominen 1700-luvulla edellytti sosiaalisten koodien, kuten pukeutumisen ja vieraiden kestitsemisen, hallintaa. Kun von Linné kuvasi menestystään, hän mainitsi perheensä ja palvelijansa. Annika Windahl Pontén on kuvannut von Linnén taloutta Uppsalan yliopistossa hyväksytyssä väitöskirjassaan Kiär hustru, wackra barn, bodde i ett palais: identitet och materialitet i hushållet von Linné (2020). Tutkimuksessaan hän on tutustunut tämän kirjeenvaihtoon, matkapäiväkirjoihin, tositteisiin sekä perheen omaisuuden inventaarioihin ja tavaraluetteloihin.

Pontén tavoitteena oli asettaa hyvin tutkittu tiedemies aikakauttaan vasten. 1700-luvun aikana tiede ja sen harjoittajat saivat kasvavan merkityksen yhteiskunnassa. Sääty-yhteiskunnassa professoreilla oli suhteellisen korkea asema, mikä täytyi osoittaa. Linnaeus oli erittäin aktiivinen julkisen kuvansa luomisessa, mihin liittyi myös talous ja sen esineet. Hänen uransa toteutui kotiympäristössä, johon kuuluivat vaimo, lapset, piiat ja palvelijat. Koti oli yliopiston laajennus, jossa kävi jatkuvasti merkittäviä vieraita. Carl ja hänen vaimonsa Sara Elisabeth (o.s. Moraea) muuttivat vuonna 1743 professoriasuntoon Uppsalassa. Kaupungin ulkopuolelta Hammarbystä hankittiin myös talo. Talouden kaikki käytännön puolet juhlista vierailijoiden kestitsemiseen olivat Sara Elisabethin vastuulla.

Viheliäs tiede

Mari Heikkilän ja Tuukka Tammen toimittama Viheliäs tiede – ja muita vaikeita uutisia -kirja (Vastapaino 2020) avaa tiedeuutisten taustoja. Teoksessa parikymmentä tutkijaa ja tiedetoimittajaa kertovat kokemuksistaan vaikeiden tiedeaiheiden parissa.

Kirja antaa lukuisten konkreettisten esimerkkien kautta eväitä siihen, miten viheliäisiä tiedeaiheita kannattaisi kohdata. Esimerkkiaiheina käsitellään muun muassa rokotteita, susia, metsien hakkuita ja vaihtoehtohoitoja. Jotkut tarinoista osoittavat, miten toisinaan tilanne voi hyvistä aikeista huolimatta kääntyä päälaelleen. Vaikka sanotaan, ettei viestinviejää pitäisi ampua, joskus tutkittua tietoa esiin tuova tutkija tai toimittaja voi joutua aikamoiseen tulitukseen. Ja vaikka monissa tilanteissa tutkijan tai tiedetoimittajan olisi helpompi pysyä hiljaa ja piilossa julkisuudelta, on tärkeää nousta vastustamaan valeuutisia.

Vastapainon uudessa neliosaisessa podcast-sarjassa keskustellaan Viheliäs tiede -kirjaan liittyvistä kuumista ja vaikeista tiedeaiheista. Jaksot julkaistaan kustantajan Soundcloud-tilillä. Vieraina on mm. viestinnäntutkija Ulla Järvi, nuorisotutkija Mikko Salasuo ja biologi Marjatta Sihvonen.

Kansalaistiedeprojekti

Luonto, eläimet ja kasvit ovat esimerkkejä kansalaistieteen kohteista. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella on vuodenvaihteessa aloittanut kolmivuotinen Euroopan komission rahoittama CS-Track-projekti, jossa tutkitaan kansalaistiedettä. Niin Suomessa kuin muuallakin on laaja kirjo toimijoita, jotka tuottavat kansalaistieteilijöiden avulla monipuolisesti tietoa.

Kansalaistiede on järjestelmällistä toimintaa, jossa ei-ammattitutkijat vapaaehtoisesti edistävät tieteellistä tutkimusta esimerkiksi keräämällä uutta aineistoa ja syventämällä aiempaa tietoa museoiden, tutkimusryhmien tai muiden vastaavien julkisten laitosten käyttöön. Perinteisesti luonnontieteet muodostavat merkittävän osan kansalaistieteen kentästä. Kansalaistieteilijät voivat havainnoinnin lisäksi valokuvata tiettyjä kohteita, mitata veden laatua paikallisesta joesta tai luokitella kuvia galakseista. Uudet teknologiat rikastavat ja monipuolistavat kansalaistiedettä. Esimerkiksi historiasta, arkeologiasta, nykykulttuurista, käsityöstä ja monesta muusta aiheesta kiinnostuneet ryhmät kerryttävät arvokkaita aineistoja tutkijoiden käyttöön.

Kansalaistiede on yksi avoimen tieteen ulottuvuuksista, joka linkittyy mm. koulutukseen ja päätöksentekoon. ”Meitä tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, miten teknologiaa käytetään kansalaistieteessä ja miten se vaikuttaa oppimiseen. Projektissa tuotetaan uutta tietoa kansalaistieteen vaikutuksista yksilöihin, organisaatioihin ja yhteiskuntaan sekä paikallisella että globaalilla tasolla”, projektista vastaava professori Raija Hämäläinen luettelee.

Tiedon tähden -kampanja

Tieteellisten seurain valtuuskunta toteuttaa yhteistyössä Suomen tiedekustantajien liiton, Kansanvalistusseuran ja Kansalliskirjaston kanssa ”Tiedon tähden – Vetandet leder” -kampanjaa, jonka tavoite on lisätä suomalaisten tieteellisten lehtien käyttöä ja näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Keväällä 2019 kampanja kiersi korkeakoulujen kampuksilla, ja vuoden 2020 aikana erityisenä tavoitteena on saada suomalaiset tiedelehdet palvelemaan paremmin yleisten kirjastojen asiakkaita. Kampanjaa rahoittaa Suomen tiedekustantajien liitto Kopiosto-korvauksilla. Suomen kirjastoseura ja Finlands svenska biblioteksförening ovat mukana viemässä viestiä kirjastoihin.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämässä Journal.fi-palvelussa on vapaasti saatavilla yli 80 suomalaista tiedejulkaisua. Useimmat sisällöt perustuvat vertaisarvioituihin tutkimuksiin. ”Haluamme yhdessä kirjastojen kanssa varmistaa, että kotimaiset tiedelehdet palvelevat myös yleisten kirjastojen henkilökuntaa ja ennen kaikkea niiden asiakkaita. Nyt Journal.fi-palvelu tunnetaan parhaiten tiedeyhteisössä”, toteaa valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki.

Lisätietoja: Johanna Tjäder, viestintäkoordinaattori, tiedontahden@outlook.com.

Tuorlan observatorio yksityisomistukseen

Turun yliopiston tähtitieteen tutkimus siirtyi 1950-luvulla Tuorlaan, kun yliopisto sai Tuorlan kartanolta lahjoituksena maa-alueen, jonne sitten rakennettiin lähinnä Yrjö Väisälän ansiosta tähtitorneja, tunneli optiikan tutkimista varten ja toimistotiloja. Alueen maamerkki on korkea tähtitorni, jossa sijaitsee Suomen suurin kaukoputki. Toimistorakennusta on laajennettu kahteen otteeseen, viimeksi vuosituhannen vaihteessa.

Tuorlassa toimii myös yksityinen yhtiö Opteon Oy, joka on valmistanut mm. NOT-teleskoopin 2,4 metrin peilin ja Herschel-satelliitin 3,5-metrisen peilin. Samassa rakennuksessa hiomon kanssa on toiminut planetaario vuodesta 2008 lähtien. Planetaarion alkuaankin tasokas Evans & Sutherlandin valmistama projektori vaihdettiin vuonna 2017 uudempaan ja tehokkaampaan malliin. Samalla planetaarioon hankittiin entistä parempi alipaineella toimiva kupu.

Tähtitiede sulautettiin Turun yliopistossa fysiikkaan, ja vuonna 2018 henkilökunta siirrettiin viihtyisässä maaseutuympäristössä sijaitsevasta Tuorlasta keskustan ahtaalle kampukselle. Tuorlaan jäi kuitenkin vanhaa laitteistoa ja kirjallisuutta, joita on järjestelty museoksi. Samassa yhteydessä observatorion vanhoissa tiloissa aloitti toimintansa Turun yliopiston Tiedekeskus Tuorla. Toiminta laajentui planetaariotoiminnasta laajempiin kouluille suunnattuihin ilmiöpohjaisiin oppimiskokonaisuuksiin ja yleisemmin Turun yliopiston toiminnan esittelyyn. Toiminta oli erittäin suosittua ja alueella vieraili vuodessa yli 10 000 kävijää.

Lopulta yliopisto halusi päästä eroon koko Tuorlasta lähinnä kiinteistöyhtiön perimien maksujen vuoksi, ja tiedekeskustoiminta päätettiin siirtää yliopiston muihin tiloihin.  Maaliskuussa 2020 alueen kaikkine rakennuksineen osti sitä varten perustettu Tuorlan Tähtitornit Oy, jonka pääosakas on Opteon. Joitakin osakkeita ostivat myös yksittäiset henkilöt, Tuorlan tähtitieteellinen yhdistys TAS ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Tiloja voivat saada käyttöönsä ainakin tähtiharrastusyhdistykset erilaisia tilaisuuksia varten. Muuta käyttöä mietitään vielä ja planetaariotoiminnan on tarkoitus jatkua uuden toimijan avustuksella.

Tapaus on surullinen esimerkki yliopistojen yhä nihkeämmästä suhtautumisesta tieteeseen, varsinkin perustutkimukseen, joka ei tuota välittömästi rahaksi muutettavia innovaatioita. Toivottavasti Tuorlassa on yhä mahdollista esitellä Suomen tähtitieteen loistavaa menneisyyttä. (Hannu Karttunen)

Suositukset digihyvinvoinnin edistämiseen

Väestöliitto, Demos Helsinki ja Mediakasvatusseura ovat luoneet tutkimuksen ja asiantuntijatyöpajojen pohjalta tiekartan suomalaiseen digihyvinvointiin. Sen suositukset on suunnattu päättäjille, organisaatioille ja toimielimille. Tiekartta on laadittu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamaa ”Digihyvinvointi perheissä – Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi” -hanketta.

”Poikkeustilan aikana olemme kaikki törmänneet digitalisaation siunauksiin ja rajoituksiin. Suomi on maailman kärjessä etätyön toimivuudessa niin työpaikoilla kuin kouluissa, mikä on ylpeyden aihe! Samalla huomaamme, ettei mikään korvaa fyysistä läsnäoloa ja sosiaalisuutta”, kommentoi Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Anna Rotkirch.

Digitaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia digitaalisten laitteiden ja palveluiden sisältämässä arjessa. Digitaalisesti hyvinvoiva ihminen osaa ehkäistä median haittavaikutuksia sekä käyttää laitteita ja palveluita tavalla, joka tukee hänen osallisuuttaan ja läheisiä ihmissuhteitaan. Digitalisaation haasteet ja hyödyt jakautuvat eri lailla eri ikäisten ja taustaisten käyttäjien kesken, eli digihyvinvointi on myös tasa-arvokysymys. Sen vaaliminen on siis myös yhteisöjen ja yhteiskunnan asia. Tiekartan suositukset on suunnattu yhteiskunnan eri tasoille, kuten teknologian kehittäjille, politiikkaan, koulutusjärjestelmään ja työpaikoille.

Kansallinen TKI-tiekartta

Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden ministerityöryhmä hyväksyi keväällä kansallisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) -kartan. Tiekartan toimenpiteillä parannetaan suomalaisen TKI-ympäristön globaalia vetovoimaa ja kannustetaan yrityksiä TKI-investointien lisäämiseen Suomessa. 

Korkeatasoinen osaaminen on perusta, jolle voidaan rakentaa kansainvälisesti kilpailukykyistä ja yhteiskunnan uudistumista tukevaa innovaatiotoimintaa. Tiekartan toimenpiteet vahvistavat suomalaisten TKI-toimijoiden kansainvälisyyttä ja osaajien liikkumista tutkimuksen ja elinkeinoelämän välillä. Korkea osaaminen varmistetaan lisäämällä korkeakoulutettujen määrää ja tarjoamalla mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen kaikille. Kotimaisen osaamis- ja koulutustason noston lisäksi tiekartassa korostetaan, että Suomen tulee olla entistä houkuttelevampi kansainvälisille tutkijoille, asiantuntijoille ja TKI-ammattilaisille.

Vuoden tiedekynä -palkinto 2020

Koneen Säätiön myöntämän Vuoden Tiedekynä -palkinnon on saanut tänä vuonna filosofi Sanna Tirkkosen artikkeli ”Yksinäisyyden tunteet Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri”. Artikkeli on julkaistu Psykoterapia-lehdessä 3/2019. Säätiö myöntää palkinnon vuosittain tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti.

Tirkkonen on filosofian tutkijatohtori Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Hän toimii parhaillaan vierailevana tutkijana Saksassa Heidelbergin yliopistoklinikalla yksikössä, jossa tutkitaan psyykkisen oireilun kokemuksellisuutta, sosiaalisia ulottuvuuksia ja kehollisuutta. Tirkkonen tarkastelee artikkelissaan Janssonin romaania kertomuksena yhdestä kriisiytyneestä, varsin hyväosaisesta perheestä ja sen jäsenten kokemasta yksinäisyydestä.