Uutisia lehden numerosta 2/2021

Uutisia   15.4.2021 7.57   Päivitetty 10.6.2021 8.01

Tieteessä tapahtuu 2/2021 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleita ovat historianopetus, kalakantojen arviointi, juutalaisen maahanmuuttajasuvun taloudellinen nousu, yliopistojen arvot ja Julkaisufoorumin itsearviointi.

Pääkirjoituksessa Mikko Myllykoski kuvaa, mistä kaikesta yksilön tiedepääoma muodostuu. Sirkka Ahonen käsittelee historian vaarallisuutta oppiaineena ja puhuu sen kriittisen omaksumisen puolesta. Sakari Kuikka tarkastelee kalakantojen laskentatapoja, joista on hyötyä kalastuksen säätelyssä. Silakoitakin täytyy laskea! Samuli Skurnik kirjoittaa suomenjuutalaisten Skurnik-veljesten ja heidän isänsä kunnianhimoisesta liiketoiminnasta 1900-luvun alussa. Sami Pihlström haastaa filosofisen arvokeskustelun näkökulmasta yliopistojen pyrkimykset määritellä arvojaan. Eivätkö tietynlaiset arvot olekaan akateemiseen elämänmuotoon itsessään kuuluvia? Julkaisufoorumi (JUFO) on tieteellisten julkaisukanavien tasoluokitus, joka on toiminut kymmenen vuotta. Sen itsearvioinnin pääkohdat julkaistaan lehden artikkelissa.

Katsauksissa aiheina ovat historian hämärtyminen Yhdysvalloissa patsaskiistojen kautta ja pitkittyneiden koronaoireiden selittämisen ymmärtäminen, kun tarkastellaan psykosomatiikan historiaa. Muita aiheita ovat Kant ja newtonilainen fysiikka sekä monitieteisyys energiatutkimuksessa. Uutena kolumnistina Tieteen kohtaamisia -sarjassa aloittaa Mikael Hildén, joka edustaa Suomen ympäristökeskusta. Kirja-arvioissa nousevat esiin muun muassa kuvittelu, Ilmari Krohn, eksoplaneetat ja Kyllikki Saaren murha.

Toivo ja kriisinkestävyys

Suomalainen Tiedeakatemia kokosi keväällä 2020 monitieteisen asiantuntijaryhmän esittämään näkemyksensä Suomen kriisinkestävyydestä. Taipuu vaan ei taitu -kannanotto syntyi ryhmän työskentelyn pohjalta ja julkaistiin helmikuussa. Huhtikuussa sen tiivistelmästä saatiin jopa 12 kieliversiota. Kannanotossa esitetään seitsemän tavoitetta Suomen kriisinkestävyyden vahvistamiseksi. Niissä nousee esiin tarve vakiinnuttaa riippumaton tiedeneuvonta ja kasvattaa rohkeasti tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin suunnattua bruttokansantuoteosuutta – pidemmällä aikavälillä jopa kahdeksaan prosenttiin. Kriisinkestävyyden tukijalkoja ovat yhteiskunnan koulutus- ja sivistyspohja sekä luottamus.

Materiaalisen huoltovarmuuden rinnalla on huolehdittava henkisestä huoltovarmuudesta. Henkinen hyvinvointi ei synny pelkästään tiedon tarpeiden tyydyttämisellä, vaan oleellista siinä on turvallisuuden tunne, jota on ylläpidettävä myös epävarmuuden keskellä. Henkisen huoltovarmuuden rakennusaineita ovat koulutus, sivistys ja taide, joiden avulla vahvistetaan ihmisen kykyä hallita elämäänsä, kestää vastoinkäymisiä ja ratkoa eteen tulevia ongelmia.

Koronapandemia ja siihen liittyvät torjuntatoimet ovat jättäneet varjoonsa pitempikestoiset kriisit, kuten ilmastonmuutoksen ja ympäristön ylikuormituksen. Pandemia ei kuitenkaan ole näistä irrallinen kriisi, sillä globaali muutos ympäristössä ja eri lajien elintilassa altistaa ihmistä virusten leviämiselle. Pandemia on osoittanut, että kriisin ratkaiseminen edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja sama koskee myös ilmaston- ja ympäristönmuutosta. Päästöjen vähentäminen ja hiilinielujen kasvattaminen sekä niin saavutettava hiilineutraalisuus onnistuvat vain ihmiskunnan yhteisin ponnistuksin.

Myös Sitra ja VTT ovat hahmottaneet tuoreissa selvityksissään elämäntapojen muutosta pandemian jälkeen. Koronapandemia on muuttanut ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja elämänarvoja. Kestävän ja hyvän elämän ratkaisuille on selvitysten mukaan kysyntää.

Luontokato näkyväksi

Taloustieteilijä Anni Huhtala kirjoittaa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) blogissa Ison-Britannian valtiovarainministeriön tilaamasta raportista, joka käsitteli ”luonnon monimuotoisuuden taloustiedettä”. Sen on kirjoittanut Cambridgen yliopiston emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta. Raportin pääviesti on, ettei talous ole irrallaan luonnosta. Ihmisten, kotitalouksien ja yritysten toiminta rakentuu pääomavarantojen varaan. Ongelmia seuraa siitä, että luontoa ei ole nähty pääomana, varallisuutena ja vaurauden lähteenä, samalla tavoin kuin inhimillistä ja tuotannollista pääomaa. Siksi taloudellinen toiminta on jo johtanut luonnon kantokyvyn ylittämiseen, luonnonvarojen ja luonnon ekosysteemipalveluiden kestämättömään kulutukseen.

Luontokadon vaarallisuus jää taloudessa havaitsematta osin siksi, että luonnon ekosysteemipalveluiden arvo ei näy markkinahinnoissa. Myöskään luontopääoman varallisuusarvo tai sen muutokset eivät näy tilinpäätöksissä, investointien kannattavuuslaskelmissa saati kansantalouden tilinpidossa. Tähän Dasguptan raportissa halutaan muutos. Näkymätön arvo on saatava näkyviin kaikessa taloudellisessa päätöksenteossa.

Dasgupta ehdottaa, että talouden tuotantoa kuvaavaan tuotantofunktioon tulisi sisällyttää myös luontopääoma, luonnonvaravaranto. Hän itse asiassa kritisoi toisen arvostetun taloustieteilijän, kollegansa Sir Nicholas Sternin ilmastoraporttia talouskasvun mallinnuksen osalta. Vuoden 2006 Sternin raportissa korostuu, että luonnon kuormittamisen ongelmat ovat ratkaistavissa teknologian avulla. Kunhan saadaan yhdelle päästölle, hiilidioksidille, hinta, ilmastonmuutos voidaan saada hallintaan ja talous voi jatkaa kasvuaan rajatta. Dasguptan mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ilmansaasteiden ja muun kuormituksen hillintä eivät onnistu yksistään teknologisen kehityksen avulla.

Huhtala toteaa, että luonnon monimuotoisuuden tekeminen näkyväksi poliittisessa päätöksenteossa on vaikeaa. Luonto- eli biodiversiteettikato on sekä paikallinen että globaali ongelma, ja talouspolitiikasta puuttuvat mittarit, joita kansantaloudellisessa päätöksenteossa ja politiikkatoimien suunnittelussa voitaisiin hyödyntää. Luontokadon odotetaan kuitenkin nousevan tulevaisuudessa kansainvälisen politiikan kärkiaiheeksi, kun globaalia politiikkaa linjataan seuraavissa ilmasto- ja biodiversiteettisopimusneuvotteluissa.

LUT-kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Anne Quarshie on analysoinut yritysten yhteiskuntavastuuta. Hänen mukaansa, keskustelu yhteiskuntavastuusta on painottunut pitkälti ilmastonmuutoksen torjumiseen, vaikka samaan aikaan biologisen monimuotoisuuden häviäminen on yksi vakavimmista ympäristöhaasteista maapallolla. Kankea reagointi luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi johtuu esimerkiksi siitä, että biodiversiteetti on vaikea ja abstrakti asia, eikä sen vähenemistä ole helppo havaita. Yritysjohto, työntekijät ja kuluttajat eivät helposti hahmota, mistä oikeastaan on kyse ja miten asiaan voisi vaikuttaa. ”Ihminen voi seistä keskellä metsää tai niittyä tajuamatta, että lajisto on aiempaa köyhempää.” Quarshien mielestä yrityksillä olisi juuri nyt olisi loistava tilaisuus luoda kuluttajille uusia tai aiempaa parempia biodiversiteettiä tukevia tuotteita ja palveluita.

Stadin slangin etymologiaa

Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaupungissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden ihmisten puheenpartta. Sanoille löytyy historiaa ruotsista, venäjästä, saksasta, italiasta ja jopa suomen murteista. Joskus sanojen alkuperän selvittäminen vaatii syvällistä tietoa slangin syntyvaiheista, stadilaisesta nuorisokulttuurista ja Helsingin historiasta. Erityisesti ruotsin ja venäjän kautta saaduista lainasanoista voidaan tehdä päätelmiä nuorison kielikontaktien laadusta ja tiiviydestä slangin syntyvaiheissa.

Ulla-Maija Forsbergin Stadin slangin etymologinen sanakirja (Gaudeamus 2021) on ensimmäinen kokonaisvaltainen kartoitus slangisanojen alkuperästä. Teos sisältää noin 2 600 eri hakusanaa rinnakkaismuotoineen ja johdoksineen. Ruotsista peräisin olevia sanoja on yli kymmenkertainen määrä venäläislainoihin verrattuna. Hakusanoja valittaessa on keskitytty niin sanottuun vanhaan Stadin slangiin, 1890-luvulta 1960-luvulle. Uudemmista sanoista mukana on vain tavallisimpia ja puhekielen sanoja, joita ei ole aikaisemmassa etymologisessa kirjallisuudessa selitetty. Stadin slangi oli Forsbergin mukaan perimmäiseltä luonteeltaan ”suomea ja ruotsia täysin kaksikielisesti ja luovasti hyödyntävä, stadilaisuutta ja nuoruutta korostava ja identiteettiä rakentava nuorten oma kieli”.

Arkijärki ja tieteen ymmärrettävyys

Se, että Maa kiertää Aurinkoa eikä toisin päin, voi olla jo arkijärjelle vaikea ymmärtää, saati sitten suhteellisuusteoria. Filosofi Juha Himanka on haastanut luonnontieteilijöitä Tieteessä tapahtuu -lehdessä ja nyt myös Tiedepolitiikka-lehden (4/2020) artikkelissa ”Tiedepopulismi ja valistus. Kuinka suunnistautua tieteen kriisissä?”.

Tieteen kriisi viittaa filosofi Edmund Husserlin 1930-luvulla esittämään näkemykseen, että tiede keskittyy elämällemme vieraisiin asioihin. Esimerkiksi suhteellisuusteoria väittää tarkastelevansa aikaa, mutta tuolla ajalla ei ole tekemistä sen ajan kanssa, jossa elämme. Tiedepopulismilla Himanka tarkoittaa tieteen popularisointia, joka kerää mainetta korostamalla tutkimuksen ymmärtämisen mahdottomuutta sen sijaan, että se pyrkisi saamaan ihmiset ymmärtämään tutkimusta. Todellisuuden määrittelemisessä luonnontiede ja kokemusperäinen tieto jäävät ikään kuin puolitiehen.

Himanka on tarkastellut aikaisemminkin suhteellisuusteoriaa. Nyt Albert Einsteinin suhteellisuusteoria on esimerkkinä tieteen mystifioinnista. Einsteinin suosio rakentuu hänen omien sanojensa mukaan sille, että vain harva voi ymmärtää hänen teorioitaan. Tämä sama lähtökohta synnyttää myös ihailua nykykosmologeja ja heidän populaarikirjojaan kohtaan. Heistä Himanka mainitsee Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan. Himangan mielestä olisi hyvä kääntyä tiedepopulismin suunnasta uudelleen kohti valistusta. Tiedettä tulisi popularisoida niin, että ”lukija tai katsoja oppii ajattelemaan itse”.

Kotimaisten tiedejulkaisujen rahoitus

Kun tutkimusjulkaisut muuttuvat avoimesti saataviksi kaikille käyttäjille on pakko pohtia, miten tiedekustantaminen Suomessa on mahdollista. Tiedelehtien tekemä työ ja sen vaatimat resurssit eivät muutu samanaikaisesti ilmaisiksi. Jo nyt kotimaisia tiedelehtiä tehdään pitkälti talkoovoimin ja pienin resurssein.

Kotimaisten tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden osalinjauksessa (2019) asetettiin tavoitteeksi, että ”Tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tutkimusartikkeleiden välittömän avoimuuden”. Yhteisrahoitteisella mallilla tarkoitetaan, että tiedelehtien rahoitus tulisi useammasta lähteestä.

Tavoitteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen ohjausryhmä päätti perustaa työryhmän laatimaan esityksen kestävästä toimintamallista, jolla taataan kotimaisten tiedejulkaisujen toimintaedellytykset ja avoin saatavuus. Työryhmän toimikausi on kalenterivuosi 2021. Työryhmän tehtävänä on kartoittaa kotimaisen tiedejulkaisemisen muuttuvat tehtävät, rahoitus ja toimintaedellytykset sekä laatia esitys, jolla taataan kestävästi kotimaisen tiedejulkaisemisen toimintaedellytykset ja avoin saatavuus.

Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien vuosi

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alussa teettämän taiteen, kulttuurin ja luovien alojen toimijoille suunnatun koronakyselyn mukaan Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ovat selviytyneet koronapandemian tuomista haasteista huolimatta pääsääntöisesti hyvin.

Koronapandemia on vaikuttanut kuitenkin instituuttien toimintaan merkittävästi vuoden 2020 aikana. Sekä tapahtuma- että yleisömäärä laski noin kolmanneksella edeltävään vuoteen verrattuna. Poikkeusvuosi synnytti myös uusia toimintatapoja. Instituuttien tapahtumista suuri osa siirtyi verkkoon, ja tätä kautta on ollut mahdollista saavuttaa laajempi kansainvälinen yleisö instituuttien omien kohdemaiden yleisöjen lisäksi. Keväällä 2020 instituuttiverkosto käynnisti yhteisen Together Alone -hankehaun. Ohjelmahaun tavoitteena oli tukea taiteilijoiden toimeentuloa kriisitilanteessa ja edesauttaa kansainvälisen yhteistyön jatkumista eri taiteenaloilla.

Instituuttien vuoden 2020 tilastot pähkinänkuoressa:

  • 773 ilmoitettua tapahtumaa (1 360 erillistä esityskertaa)
  • yli 2 miljoonan hengen yleisömäärä instituuttien oman toiminnan kautta
  • yli 4 000 osallistujaa
  • lisäksi 20 verkoston rahoittamaa Together Alone -hanketta, jotka tavoittivat yhteensä noin 274 000 henkilöä
  • toimintaa yhteensä 26 maassa
  • tapahtumista ainakin 32 % toteutettiin joko kokonaan tai osittain verkossa
  • yli 460 yhteistyökumppania

Climate Heritage -verkosto

Vuonna 2018 perustettu Climate Heritage -verkosto nostaa esiin kulttuuriperinnön potentiaalia ekologisen kestävyyden edistämisen vaikuttajana ja edistää taiteen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön ilmastotoimia. Verkoston 225 jäsenorganisaatiota ovat kulttuuriperinnön keskusvirastoja, tutkimuslaitoksia, kansalaisjärjestöjä ja kulttuurialan toimijoita kaikkialta maailmasta. Museovirasto on Suomesta ensimmäinen verkostoon liittyvä toimija.

Verkoston kautta Museovirasto on mukana globaalissa työssä, jonka avulla luodaan ja levitetään kulttuuriperintöön perustuvia innovatiivisia ilmastotoimia ja käytäntöjä sekä edistetään ymmärrystä luonnon ja kulttuurin yhteen kietoutumisesta. Verkosto luo aktiivisesti yhteyksiä ilmastopäätöksentekijöiden ja kulttuurin kentän välille.

Kulttuuriperintötuntemuksella ja -toiminnalla voi vaikuttaa myönteisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Asiantuntemuksella ja kulttuuriperintöalan työllä on roolinsa esimerkiksi kiertotaloudessa, kulutuksen hillitsemisessä sekä uudelleenkäytön kulttuurin puolestapuhujana. Perinteisten taitojen merkitys kestävälle elämäntavalle on esimerkki kulttuuriperinnön mahdollisuuksista. Toisaalta, ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ja nopeimmin kasvavista uhista myös kulttuuriperinnön säilymiselle, ylläpitämiselle ja myönteiselle uudistumiselle.

Selvitys yliopistojen hallinnollisen autonomian tilasta

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) asetti viime kesänä selvittäjäryhmän, jonka tehtävänä oli toteuttaa arviointi yliopistojen hallinnollisen autonomian tilasta eri hallintomuotoisten yliopistojen sisällä sekä autonomian suhteesta perustuslain vaatimuksiin. Selvittäjäryhmän jäsenet edustivat korkeakoululainsäädännön ja -hallinnon asiantuntemusta sekä yliopistojen henkilöstöä. Ryhmä lähestyi selvitystyön osana myös yliopistoyhteisöjen jäseniä kyselyllä. Ryhmän raportti luovutettiin helmikuun lopussa.

Lisäksi selvitettiin, onko ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydelle hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden kannalta. Tampereen yliopistoon liittyvänä erityiskysymyksenä selvittäjäryhmä tutki, olisiko yliopistolakia tarpeen täsmentää säätiöyliopiston yhteisen monijäsenisen hallintoelimen puheenjohtajan valinnan osalta.

Selvittäjäryhmä päätyy suosittelemaan OKM:n rahoitusohjauksen vaikutusten arviointia ja sen suhteen täsmentämistä yliopistoautonomiaan. Selvittäjäryhmä painottaa raportissaan yliopistojen johtosääntöjen merkitystä eikä näe tarvetta yliopistolain avaamiselle. Ryhmä katsoo, että ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden poistamiselle ei löydy välittömiä perusteita, koska vakiintuneen perustuslakitulkinnan mukaisesti ylioppilaskunnat ovat perinteinen osa itsehallinnon omaavaa yliopistoa ja ylioppilaskunnilla on merkittävä osuus yliopistojen hallinnossa.

Verkkosivustoja

Kansallismuseon kokoelmia digitaalisesti näkyviin

Suomen kansallismuseon verkkosivulle, Kokoelmat-alasivulle, on avattu osio Digitaalinen kokoelma, joka esittelee museon kokoelmien esineitä saavutettavasti ja yleisöystävällisesti – digitaalisesti, kuvallisesti ja tarinallisesti sekä temaattisesti jaoteltuina. Teemat koostuvat tarinoista, tutkimustiedosta, laadukkaista kuvista ja videoista.

Sivustolla vierailevilta kerätään nyt toiveita teemoista ja esille tuotavista esineistä. Kävijäkysely löytyy verkkosivulta ja on auki 30.4.2021 asti. Suomen kansallismuseon Digitaalinen kokoelma on osoitteessa https://www.kansallismuseo.fi/fi/digitaalinen-kokoelma.

Hilma Granqvistin kenttämateriaali

Palestiinassa Artasin kylässä elämäntyönsä ja tutkimuksensa tehnyt suomenruotsalainen sosiaaliantropologi Hilma Granqvist (1890–1972) oli yksi modernin antropologian edelläkävijöistä. Hän teki nykyisen Länsirannan alueella, Betlehemin kaupungin lähellä sijaitsevassa Artasin kylässä, kaksi pitkää kenttätyömatkaa vuosien 1925–1931 aikana. Granqvistin perintönä jäänyt mittava kenttäarkisto tarjoaa ainutlaatuista materiaalia nykyajan antropologeille, historioitsijoille ja kielitieteilijöille elämästä Palestiinassa ennen toista maailmansotaa.

Nyt digitoituna julkaistu 10 000 sivuinen kenttämateriaali sisältää Granqvistin matkapäiväkirjat, kenttämuistiinpanot, 1 000 mustavalkoista valokuvaa Artasista ja kirjeenvaihdon ystävien kanssa. Digitointi valmistui Suomen Lähi-idän instituutin ja Svenska litteratursällskapetin kolmivuotisen yhteistyön tuloksena, ja se oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hanketta. Granqvistin valokuvat ja muu arkisto ovat tarkasteltavissa osoitteessa granqvist.sls.fi.

Uusi kantasoluportaali

Kantasoluportaali tarjoaa kansalaisille tutkittua tietoa erilaisista kantasoluista, niiden alkuperästä ja potentiaalista tutkimuksessa ja kantasoluhoidoissa. Kantasoluportaali on suunnattu aiheesta kiinnostuneille kansalaisille, opiskelijoille, opettajien käyttöön ja toimittajille. Portaali käännetään ruotsiksi kevään 2021 aikana ja myöhemmin myös englanniksi. Sitä ovat tukeneet kantasolumetabolian huippuyksikkö MetaStem, Helsingin yliopisto, Suomen Akatemia ja Helsinki Institute of Life Science (HiLIFE). Portaali on Helsingin yliopiston verkkosivuilla.

Aikamatka Suomen geologiaan

Geologian tutkimuskeskuksen Espoon geonäyttelyn keskeinen digisisältö, Muuttuva maa, on julkaistu verkkopalveluna kaikkien saataville. Muuttuva maa -esitys kattaa pääkohdat Suomen kallioperän vaiheista 3,5 miljardin vuoden takaa aina nykypäivään. Yli 140-sivuinen materiaali on kokonaisuus, jollaista ei ole aiemmin ollut saatavilla Suomen geologiasta. Esityksen toivotaan löytävän tiensä eri oppilaitoksiin ja herättävän itse kunkin katselemaan ympäröivää luontoa, karttoja ja ilmakuvia hieman uudella tavalla.

Uusia keskuksia

Uusi fuusiotutkimuksen tekoälytuen keskus

Helsingin yliopisto alkaa johtaa uutta fuusiotutkimuksen tekoälyn ja mallinnuksen keskusta, joka valjastaa Helsingin seudun vahvan tekoälyosaamisen tulevaisuuden energiantuotantoon. Eurooppalaista fuusiotutkimusta organisoiva EUROfusion-konsortio on myöntänyt merkittävän rahoituksen Suomessa tehtävälle fuusioenergian ja sitä edistävän tekoälyn tutkimukselle. Uusi fuusiotutkimuksen tekoälytuen keskus (E-TASC Helsinki Advanced Computing Hub) tähtää erityisesti fuusioenergian laskennallisten edellytysten parantamiseen. Vuosille 2021–2025 myönnetyllä kolmen miljoonan euron rahoituksella uudesta keskuksesta tulee suurin yksittäinen EUROfusion-projekti, joka Suomeen on koskaan saatu. Helsingin yliopiston johtamassa yhteishankkeessa ovat mukana myös VTT, Aalto-yliopisto, Tieteen tietotekniikan keskus CSC ja Åbo Akademi.

Euroopan unionin tavoitteena on saada fuusioenergiasta sähköä viimeistään vuonna 2050. EUROfusion-konsortio tähtää demovoimalan käyttöönottoon jo vuonna 2040. Fuusiotutkimuksen tekoälytuen keskus aloittaa toimintansa heinäkuussa 2021. Keskuksen sijainniksi tulee Helsingin yliopiston Kumpulan kampus.

Kansallinen neurokeskus

Uuden valtakunnallisen osaamisverkoston tavoitteena on lisätä yhteistyötä yliopisto-, sairaala- ja yritysmaailmojen välille sekä tehdä suomalaista neurotiedettä kansainvälisesti näkyväksi. Kansallinen neurokeskus on osa valtion terveysalan kasvustrategiaa ja Yksilöllistetty lääketiede -hanketta. Kansallinen neurokeskus on neurotieteen tutkimuksen yhteistyöverkosto, jossa on mukana seitsemän yliopistoa ja viisi sairaanhoitopiiriä. Yhteistoimintaa koordinoiva yksikkö on nyt perustettu Itä-Suomen yliopiston yhteyteen.

Osaamisverkoston tarkoitus on vähentää aivosairauksien aiheuttamia kustannuksia ja edistää väestön aivoterveyttä. Tavoitteisiin pyritään tiivistämällä tutkimusyhteistyötä sekä tehostamalla monialaisesta yhteistyöstä syntyneiden neuroalan innovaatioiden kaupallistamista.

Palkintoja

Vaasan yliopisto on nimennyt yliopiston Vuoden tiedeviestijäksi henkilöstöjohtamisen professori Liisa Mäkelän ja LEADIS-tiimin. Palkinto myönnettiin kiitoksena tieteen yleistajuistamisesta ja osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Suomen Kulttuurirahaston on jakanut suurpalkinnot merkittävistä kulttuuriteoista akateemikko Kaisa Häkkiselle, viulupedagogi Mauno Järvelälle ja kuvataiteilija Kuutti Lavoselle. Rahasto jakoi myös kuusi Eminentia-apurahaa, jotka on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön ja siitä saadun kokemuksen pohdiskelevaan työstämiseen, tieteiden- tai taiteidenvälisyyden edistämiseen tai aloitteelliseen työskentelyyn kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseksi.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Laimi Leideniuksen tunnustuspalkinto on myönnetty silmätautiopin professori Anja Tuuloselle, jonka työuraa kliinikkona, tutkijana, opettajana ja johtajana on leimannut yhteistyö ja innovatiivisten ratkaisujen etsintä. Hän on tutkinut erityisesti silmäterveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta.

Suomen tiedekustantajien liiton ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jakama Vuoden tiedekirja -palkinto on myönnetty teokselle Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus (Vastapaino 2020). Teoksen ovat toimittaneet professori Esa Väliverronen ja tutkija Kai Ekholm.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan tiedepalkinto on myönnetty Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n ylläpitämälle Hangon lintuasemalle. Se palkittiin ansioituneesta työstä kansalaistiedon tuottajana, tutkitun tiedon jakajana, osaamisen siirtäjänä sekä lapsia, nuoria ja kansalaisia aktivoivana toimijana. Palkinto jaettiin Alfred Kordelinin säätiön Tieteellisten seurain valtuuskunnan 100-vuotisrahastosta.

Helsingin yliopisto on myöntänyt J. V. Snellmanin nimeä kantavan tiedonjulkistamispalkinnon tänä vuonna poikkeuksellisesti kahdelle tutkijalle: professori Olli Vapalahdelle ja apulaisprofessori Tarja Siroselle ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjinä. Molemmat ovat tarjonneet asiantuntemuksensa median käyttöön samaan aikaan, kun he ovat tutkineet koronavirusta ja tehneet yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Vuoden 2021 Yrjö Jahnssonin kansainvälinen taloustiedepalkinto Award in Economics on myönnetty portugalilaiselle Ricardo Reisille ja brittiläis-argentiinalaiselle Silvana Tenreyrolle. Molemmat ovat taloustieteen professoreita London School of Economicsissa. Heidän tutkimusteemansa keskittyvät makrotaloustieteen kysymyksiin.