Uutisia lehden numerosta 2/2020

Uutisia   17.4.2020 7.32   Päivitetty 16.6.2020 10.40

Tieteessä tapahtuu 2/2020 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkeleiden aiheita ovat sensuuri Kiinassa ja mielen tutkimus. Tieteenhistoriallisia artikkeleita ovat autonomian ajan filosofia, ensimmäiset veronsiirrot ja Newtonin valoteoria.

Pääkirjoituksessa Annan Kontula kuvaa kaksoisrooliaan tutkijana ja poliitikkona. Tiina H. Airaksinen kirjoittaa sensuurin toteutumisesta Kiinassa ja siellä kielletyistä tutkimusaiheista. Jussi Jylkkä esittää ratkaisun, kuinka psykologiassa voi tutkia mieltä tai tietoisuutta ”objektivismin ja subjektivismin” välimaastossa. Lauri Kallio antaa artikkelissaan useita esimerkkejä saksalaisen filosofian vaikutuksesta suomalaiseen filosofiaan autonomian aikana.

1600-luvulla tiede kehittyi monilla luonnontieteen aloilla. Pekka T. Heikuran artikkelissa kerrotaan ensimmäisistä verensiirroista Englannissa ja Ranskassa, jotka kuitenkin lopetettiin oikeuden päätöksellä. Isaac Newtonin maine tieteenharjoittajana perustui alkuaan hänen valoteoriaansa. Jouni Huhtanen kuvaa Newtonin ja Robert Hooken välisen kiistan seurauksia optiikan kehitykselle.

Anna Rastaksen katsauksen aiheena on rasismikeskustelun vähyys suomalaisissa yliopistoissa. Briitta Koskiaho käsittelee tulevaisuustutkimuksen vastauksia tämän hetken yhteiskunnallisiin perusongelmiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Mika Mannermaalta vuonna 2006 tilaaman raportin valossa. Lehdessä on uutena keskustelunavauksena Mikko Kainulaisen kirjoitus kouluarkkitehtuurista. Vesa Heikkinen esittelee kolumnissaan dissaamisen lyhyen oppimäärän. Kirjallisuusosion arvosteluissa keskitytään kieleen ja kokemuksellisuuteen. Lisäksi esillä on kirjoja historiasta sekä johtajuudesta ilmastomuutoksen aikana.

Kriisit, demokratia ja vapaus

Vuoden 2013 Tieteen päivien teemana oli ”Kriisi – uhka ja alku”. Tapahtuman esityksistä kootun kirjan Kaikki syntyy kriisistä (Gaudeamus 2013) esipuheessa todetaan, että kirjoittajat pohtivat monipuolisesti, ”kuinka kriiseihin on jouduttu, mitä niissä tapahtuu, kuinka kriiseistä on selvitty ja mitä niistä on seurannut”. Kriisejä ei teoksessa tarkastella vain kulttuurien nousuna ja tuhona tai politiikan muutoksina, vaan edustettuina ovat myös yksilötason terveysongelmat ja tunne-elämän mullistukset. Kirjassa kuvataan myös luonnon muutoksia, joissa aikajänne on toinen kuin ihmisten ja yhteiskunnan kriiseissä. Luonnossa ”muutos ja kriisi ovat välttämätön osa kiertokulkua, tasapaino väliaikainen poikkeustila”.

Tieteen päivien kirjassa ei kuvata kulkutauteja tai laajoja epidemioita, vaikka ne ovat historiallinen ilmiö. Tässä lehdessä (2/2020) kirjoitetaan Isaac Newtonin ”ihmeellisistä vuosista”, jolloin hän työskenteli intensiivisesti kotiseudullaan mm. optiikan parissa. Paluu Lincolnshireen oli välttämätön, koska Lontoossa riehunut paiserutto oli levinnyt vuonna 1665 Cambridgeen ja yliopisto oli jouduttu sulkemaan. Vuonna 1710 paiserutto levisi myös Helsinkiin laivaliikenteen mukana Baltiasta. Karanteenista ja muista varmuustoimenpiteistä huolimatta lähes puolet kaupungin asukkaista menehtyi seuraavan vuoden aikana.

Vapauden peruskäsitteet ovat sosiologi Ralf Dahrendorfin mukaan demokratia ja kansalaisuus. Pandemiat saattavat myös olla uhka demokratialle ja kansalaisvapauksille. Perusoikeuksien rajoitukset voivat olla silloin perusteltuja, jos niillä voidaan estää vielä perustavampien oikeuksien loukkaaminen. Näitä ovat elämän ja terveyden suojeleminen. Suurta huolta on tänä keväänä herättänyt se, että Unkarissa hallitukselle ja pääministerille on siirretty enemmän valtaa kuin nykyisen koronaepidemian tukahduttamisen voi katsoa vaativan.

Briitta Koskiaho pohtii tässä lehdessä tulevaisuudentutkimuksen roolia tulevaisuuden perusongelmien hahmottamisessa, joista yksi keskeinen aihepiiri on demokratiaa kohtaavat uhat. Pyysin häneltä ”jälkikirjoitusta” koronapandemian tuomaan uhkaan demokratialle. Hän toteaa, että aiemmista kriiseistä on opittu, että niiden aiheuttamat muutokset yhteiskunnallisiin perustekijöihin voivat olla merkittäviä. Tulevaisuudentutkimuksessa on kuitenkin vaikea ottaa yhtäkkisiä kriisejä huomioon, sillä ”tutkimus luottaa enemmän pitkäaikaisiin trendeihin ja kehitysnäkymiin.” Kriisit ovat kuitenkin aiemmin lujittaneet Suomen kaltaisissa maissa perusarvoihin turvautumista. Demokratia kuuluu niihin.

Kulttuurielämyksiä ja avoimia aineistoja

Kirjastot, museot ja arkistot ovat Suomessa joutuneet sulkemaan ovensa koronavirustilanteen vuoksi. Valtakunnallisesta Finna.fi-hakupalvelusta löytyy kattavasti kulttuurielämyksiä, joista voi nauttia virtuaalisesti. Siinä on mukana jo yli 300 organisaatiota. Kansalliskirjasto tarjoaa nyt vinkkejä: on mm. mahdollista katsoa lähiympäristön vanhoja valokuvia, lähteä tutkimaan oman suvun historiaa, katsoa kotimaisia elokuvaklassikoita, ihastella taideaarteita ja tarkistaa kirjastojen e-kirjojen saatavuutta. Lisäksi digitoituja kokoelmia voi katsoa Kansalliskirjaston digi.kansalliskirjasto.fi-palvelun kautta.

Tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin on tarjolla myös lukuisia avointen tieteellisten julkaisujen palveluita, joihin kuuluvat monografiat ja kokoomateokset, avoimet lehdet ja julkaisuarkistot. Tieteellisten seurain valtuuskunnan Journal.fi kuuluu näihin palveluihin. Kaikki lehdet, jotka näkyvät sivuston etusivulla, ovat ilmaiseksi tai vapaasti luettavissa, eli kaikkiaan 82 lehteä. Joukkoon kuuluu myös Tieteessä tapahtuu -lehti arkistoineen.

Meritietoa

Suomalaiseen meritietoon pääsee nyt käsiksi yhdestä verkko-osoitteesta. Itämeri.fi-sivuston alle on koottu useiden suomalaisten laitosten tuottama tieto palvelemaan kaikkia merestä kiinnostuneita. Meritiedon ovat tuottaneet Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, Museovirasto, Turun yliopiston Brahea-keskus, Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatioryhmä ja Ahvenanmaan maakuntahallitus. Palvelun rakentamista on rahoittanut Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, ja työtä on koordinoinut Suomen ympäristökeskus. Palvelu on aluksi käytettävissä suomeksi ja ruotsiksi, myöhemmin myös englanniksi.

Suomen merimuseo julkaisee kevään aikana kuuden historiallisen laivahylyn 3D-mallit. Hylyt ovat Ruotsinsalmessa Kotkan edustalla. Malleista neljä on jo nähtävillä verkossa, ja kaksi muuta julkaistaan loppukeväästä. Hylkyjen kuvauksia, 3D-mallinnusta ja tutkimustyötä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Kohteista tunnetuin on venäläinen saaristofregatti St. Nikolai. Alus upposi Varissaaren eteläpuolelle Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa vuonna 1790. Hylkyjen 3D-mallit on julkaistu kaikille avoimessa Sketchfab-palvelussa. Mallit on tarkoitus julkaista myös avoimena datana, jota kuka tahansa voi hyödyntää.

Ruotsinsalmen hylkyihin, meritaisteluihin sekä taisteluiden jälkeen rakennetun linnoituskaupungin elämään voi tutustua Suomen kansallismuseon ja Kymenlaakson museon tuottamassa ”Kohtalona Ruotsinsalmi” -näyttelyssä. Se avautuu Merikeskus Vellamossa Kotkassa toukokuun lopulla.

Tarina äärettömästä

Jukka Laajarinteen ja Mari Luoman lastenkirjaa Mahdottoman suuri puu (Gaudeamus 2020) on ideoitu yhdessä Helsingin yliopiston Tiedekasvatuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Mahdottoman suuri puu nivoo matemaattisen ja filosofisen pohdiskelun äärettömästä osaksi puun pieneläjien seikkailukertomusta. Luovaan ja itsenäiseen ajatteluun kannustava, upeasti kuvitettu teos on suunnattu 6–9-vuotiaille, mutta se tarjoaa pohdittavaa myös varttuneemmille lukijoille. Kirjassa mietitään mm. ratkaisua jo antiikin aikana esitettyyn liikkeen paradoksiin (Zenonin ”Akhilleus ja kilpikonna”), mitä moni filosofi on pohtinut.

Kirjassa Kuningatar käskee Kekomielen jäsenet tutkimusmatkalle, ja seikkailuun lähtee myös Riikkinen, pesän pienimmäinen. Yhdessä mittarimato Oukan kanssa se kohtaa ihmeitä, jotka saavat pään pyörälle ja vähän pelottavatkin. Miksi mököjäkäräinen suree sukunsa pienenemistä? Keitä ovat mäihämainarit, jotka marssivat pesäkoloonsa loppumattomassa jonossa? Montako kertaa Puun runko haarautuu, ja miksi se tuntuisi joka mittauksella olevan eri paksuinen? Entä mikä on latvuksessa odottava kielletty Raja?

Suomen meriympäristön tila

Merentutkimusalus Aranda tutki Suomen merialueiden tilaa seurantamatkalla 21.1.–7.2.2020. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) selvitysten tulokset perustuvat laivan seurantamatkaan ja Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen instituutin (SMHI) tammi–helmikuussa 2020 keräämiin tietoihin sekä aiempina vuosina kerättyyn aineistoon. SYKE on julkaissut lisäksi selvityksen Suomen merialueiden roskaantumisen lähteistä.

Itäisimpiä havaintoasemia lukuun ottamatta Suomenlahden vesimassa oli tammikuun lopulla Hangon tasalle asti sekoittunut paikoin jopa 100 metrin syvyyteen asti. Sekoittuminen oli keskimääräiseen ajankohdan tilanteeseen verrattuna harvinaisen voimakasta. Suomenlahden happitilanne oli viime vuosikymmenien tilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyvä. Myrkyllistä rikkivetyä ei todettu Suomenlahdella lainkaan. Veden syvimpien kerrosten runsas fosforivaranto oli puolestaan sekoittunut koko vesikerrokseen. Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuudet olivat suuria verrattuna vuosien 1990–2019 keskiarvoon. Yhdellä havaintoasemalla pintaveden fosfaattipitoisuus oli mittaushistorian korkein. Pohjalla fosfaattipitoisuudet olivat vastaavasti alhaisia.

Myös Itämeren pääaltaan parantunut happitilanne ja kohonnut suolapitoisuus viittaavat siihen, että Itämerelle olisi tullut Tanskan salmien kautta suolaisempaa ja hapekkaampaa vettä loppuvuodesta 2019. Saaristomerellä lähes koko vesimassa oli pinnasta pohjaan asti sekoittunutta. Happitilanne Saaristomerellä oli hyvä, kuten talvella yleensäkin. Selkämerellä vuosia jatkunut fosforipitoisuuden nousu lisää leväkukintojen esiintymistodennäköisyyttä tulevana kesänä, vaikka ylijäämäfosforin pitoisuudet ovatkin viimevuotista alhaisempia.

Kuva Suomen meriympäristön roskaantumisesta on tarkentunut SYKEn selvityksessä. Asutuksen lähellä sijaitsevilla rannoilla paljaalla silmällä nähtävistä roskista 90 % on erilaisia muovi- ja vaahtomuovituotteita ja yleisin muoviroska on tupakantumppi. Mikromuovin lähteistä merkittävin on tieliikenne (ajoneuvojen renkaiden kuluminen). Häiriöttömästi toimiessaan nykyaikaiset jätevedenpuhdistamot poistavat Suomessa tehokkaasti yhdyskuntajätevesissä olevaa mikromuovia, joten tekstiilien pesusta ja hygieniatuotteista aiheutuvista mikromuovipäästöistä vain muutama prosentti päätyy laskelmien mukaan lopulta vastaanottavaan vesistöön.

Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelma

Suomen Kulttuurirahasto rahoitti vuonna 2019 viittä tutkimushanketta Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmassa, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten tutkittua tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja onko siinä tapahtunut muutoksia. Mukaan valitut hankkeet saivat kukin rahoituksen vuoden ajaksi.

Hankkeissa selvitettiin, kuinka paljon asiantuntijoita käytetään ministeriöiden valmistelutyöryhmien jäseninä, millä tavoin tutkitun tiedon käyttö näkyy kriminaalipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelussa, miten tiedontuotanto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia, miten ympäristötieto välittyy maakuntakaavoitukseen sekä millainen tieto hyväksytään osaksi päätöksentekoa. Tutkimushankkeiden loppuraportit tiivistelmineen ovat luettavissa osoitteessa https://skr.fi/julkaisut/hankeraportit.

Professori Anne Holli ja tutkija Saara Turkka Helsingin yliopistosta havaitsivat omassa hankkeessaan, että Suomen suunta tutkijaedustuksen suhteen ministeriöiden työryhmävalmistelussa on ollut päinvastainen kuin Norjassa, jossa on havaittu komiteoiden tieteellistymistä. Suomessa tutkijoiden osuus laajapohjaisissa valmistelutyöryhmissä on vähentynyt ja heidän asemansa niissä on heikentynyt erityisesti 2010-luvun mittaan.

Säätiöt pelastusrenkaana

Yhteensä yleishyödylliset säätiöt tukevat Suomessa vuosittain 500 miljoonalla eurolla tiedettä, taidetta ja muuta kaikkia hyödyttävää toimintaa. Tuen jakautuminen on nyt selvitetty kattavasti ensimmäistä kertaa. Riippumaton selvitys (Gaia Consulting) antaa kokonaiskuvan lähes 200 apurahasäätiön ja -rahaston tuen jakautumisesta vuonna 2018. Selvitys myös suhteuttaa yksityisen tieteen ja taiteen rahoituksen julkiseen tukeen: säätiöt tuovat vaihtoehtoja ja monipuolisuutta rahoituskenttään.

Tiede sai säätiötuesta 49 %, taide 14 % ja muu yhteiskunnan kehittäminen peräti 37 %. Säätiöt rahoittivat tiedettä 223 miljoonalla, taidetta 63 miljoonalla ja muuta yhteiskunnan kehittämistä 164 miljoonalla eurolla. Kansalaisyhteiskuntaa säätiöt tukivat kaikilla elämän alueilla museoista maanpuolustukseen, tiedekasvatuksesta liikuntaan ja urheiluun sekä yksittäisen toimialan kehittämisestä yhdistystoimintaan.

Joillekin aloille säätiötuki on ratkaisevaa. Tutkimusaloista lääketieteellinen tutkimus (30 % alan kaikista tutkimusmenoista) ja humanistinen tutkimus (27 % tutkimusmenoista) ovat yhä enemmän säätiörahoituksen varassa.

Tekoälytutkimuksen verkostot

Euroopan komissio on päättänyt uudesta 50 miljoonan euron investoinnista Euroopan tekoälytutkimuksen verkostojen kehitykseen. Ensimmäisellä hakukierroksella komissio myönsi ELLIS-verkoston ELISE-hakemukselle 12 miljoonaa euroa. Verkoston päätehtävä on varmistaa, että eurooppalainen tekoälytutkimus pystyy kilpailemaan Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa myös tulevaisuudessa. Globaalin tekoälymarkkinan arvioidaan kasvavan yli 200 miljardiin vuoteen 2026 mennessä.

ELISE-hanke keskittyy tekoälyn perustutkimukseen, ja sitä varten kootaan yhteen Euroopan parhaat koneoppimisen ja siihen liittyvien alojen osaajat. Suomen tekoälykeskus FCAI on yksi verkoston keskeisistä toimijoista, ja FCAI:n johtaja, Aalto-yliopiston professori Samuel Kaski oli vetovastuussa hakemuksesta. ”Keskeinen roolimme ELISEssä osoittaa, että Suomen tekoälytutkimus on huipputasoa. Suomelle on elintärkeää pystyä houkuttelemaan uusia kykyjä tällä kilpailulla alalla, ja sitä verkostolla myös edistetään”, Kaski sanoo. 

Koneoppiminen on vienyt eteenpäin mm. konenäön, datatieteen, robotiikan sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen aloja. Samalla akateemisen ja teollisuudessa tapahtuvan tutkimuksen väliset raja-aidat ovat hälventyneet, sillä tutkimustuloksia kaupallistetaan nopeasti ja laajasti. Siksi eurooppalaisen tekoälytutkimuksen on erittäin tärkeä pysyä kilpailukykyisenä ja ELLIS haluaa houkutella alan parhaita tutkijoita. ELLIS valitsi joulukuussa 2019 ensimmäiset huippuyksikkönsä, jotka perustetaan eri puolille Eurooppaa. Yksi näistä yksiköistä tulee Helsinkiin. Sitä vetää FCAI, joka on yksi Suomen kuudesta tutkimuksen lippulaivasta.

Palkittuja

Kulttuurirahaston suurpalkinnot ovat saaneet elintarviketieteen tohtori Reetta Kivelä ja professori Risto Saarinen. Kivelä on kaurapohjaisen kasviproteiinituotteen, nyhtökauran, toinen kehittäjä. Saarinen on Helsingin yliopiston ekumeniikan professori, joka on johtanut lukuisia tutkimushankkeita, viimeksi Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikköä ”Reason and Religious Recognition”.

KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö on valinnut Vuosikymmenen kuntatutkijaksi Tampereen yliopiston professorin Arto Haverin ja Vuosikymmenen kuntatueksi filosofian tohtori Arto Kosken. Palkinnot myönnettiin ensimmäisen kerran,

Vaasan yliopisto on nimennyt soveltavan filosofian professorin Tommi Lehtosen Vuoden tiedeviestijäksi. Lehtonen sai palkinnon ansiokkaasta tieteen yleistajuistamisesta ja osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kunniamaininnan onnistuneesta tiedeviestinnästä sai yliopistonlehtori, dosentti Harri Raisio.

Vuoden tiedekirja -palkinto 2019 on myönnetty filosofian tohtori Kirsi Lehdolle teoksesta Astrobiologia. Elämän edellytyksiä etsimässä (Ursa). Kunniamaininnan sai kauppatieteiden tohtori Christer Lindholm kirjasta Totuudenjälkeinen talouspolitiikka – Thatcherista Trumpiin (Vastapaino). Palkinnon jakavat Suomen tiedekustantajien liitto ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.

Helsingin yliopisto on myöntänyt J.V. Snellmanin nimeä kantavan tiedonjulkistamisen palkinnon viestinnän professori Anu Kantolalle ansiokkaasta toiminnasta tieteellisen tiedon välittäjänä.

Tutkimuksen palveluita kehittämässä

Odotukset tutkimustoiminnan digitalisaatiolle ovat suuret. Kansalliskirjaston Digitaalinen avoin muisti (DAM) -hankkeessa kehitetään uudenlaisia tutkijapalveluita ja tässä toivotaan yhteistyöhön digitaalisten ihmistieteiden tutkijoita. Hankkeen tiedonkeruu käynnistyy tutkijoille suunnatulla kyselyllä, johon vastaamalla tutkijat voivat vaikuttaa Kansalliskirjaston tutkimuksen palveluiden kehittämiseen tutkimuksen elinkaaren eri vaiheissa. 

Kyselyssä tutkijat voivat myös jättää yhteystietonsa, mikäli heillä on kiinnostusta syvempään yhteistyöhön myöhemmin tänä vuonna. Yhteistyö voi tarkoittaa esim. yksittäisen tutkijan haastattelua tai jonkin tutkimushankeen toimintaan liittyvää laajempaa havainnointia Kansalliskirjaston tarjoamien palveluiden ja tutkijoiden tarpeiden välisestä vuorovaikutuksesta.  

Uusien tutkijapalveluiden tausta on kansainvälisessä Library Lab -konseptissa, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen tutkijat, digitaaliset aineistot, niiden analyysiin tarvittavat työkalut ja kirjastolaisten ammattitaito. Suomen kielellä tutkimuksen palvelut tulevat jatkossa tunnetuksi nimellä Louhos.  

Digitaalinen avoin muisti -hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto – Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020. Lisätietoja hankkeesta: suunnittelija Liisa Näpärä (liisa.napara@helsinki.fi).