Uutisia lehden numerosta 1/2020

Uutisia   20.2.2020 7.37   Päivitetty 16.6.2020 10.42

Tieteessä tapahtuu 1/2020 on ilmestynyt

Uusimman lehden artikkelien tiedepoliittisia aiheita ovat vastuullinen tiede ja tiedeneuvonta. Lisäksi on artikkeleita esteettisestä ympäristösivistyksestä sekä tieteen ja uskonnon välisestä vuoropuhelusta, esimerkkinä on evoluutioteoria.

Pääkirjoituksessa Oili-Helena Ylijoki kuvaa tieteen markkinoita ja ”rahoituksen voimaa”. Arto Mustajoki, Henriikka Mustajoki ja Ülle Must esittelevät vastuullisen tieteen käsitteen sisältöä. Jaakko Kuosmanen ja Marja Helena Sivonen kuvaavat puolestaan tiedeneuvonnan ulottuvuuksia. Molemmat käsitteet saavat yhä enemmän muotoja Suomessakin. 50-vuotias Professoriliitto otti juhlavuotensa teemaksi viime vuonna sivistyksen. Yrjö Sepänmaa hahmottelee, mitä voi olla ympäristösivistys estetiikan näkökulmasta. Merja Forsell tarkastelee kahta myyttiä Charles Darwinin uskonnosta.

Katsauksissa kirjoitetaan kirkkohistorian nykytutkimuksesta, oikaistaan suomalaista tieteen historiaa ja selvennetään biologisen sukupuolen käsitettä. Keskustelupuheenvuorossaan Paul-Erik Korvela ja Johanna Vuorelma vastaavat Ilkka Niiniluodon haasteeseen totuudesta politiikan tutkimuksen näkökulmasta. Keskusteluissa otetaan myös kantaa Itämeren rehevöitymiseen.

Muistikuvissa alkaa uusi sarja fyysikoista ja tähtitieteilijöistä, joista monet olivat myös matemaatikkoja. Ensimmäisenä on Keijo Kajantien kuvaus Gustaf Järnefeltistä. Kirjallisuusosassa arvostellaan kirjoja mm. kokemushistoriasta, japanilaisesta musiikista ja nykyajan häikäilemättömistä yksinvaltiaista.

Luonnontutkijan matka Alaskaan

Saksalainen luonnontieteilijä Georg Steller purjehti 1740-luvulla Alaskaan legendaarisen Vitus Beringin retkikunnan jäsenenä. Matkalla Pohjoisen Tyynenmeren alueella hän löysi lukuisia uusia eläin- ja kasvilajeja, muun muassa stellerinmerilehmän, jota kukaan muu tutkija ei koskaan nähnyt; laji kuoli sukupuuttoon vain 27 vuotta myöhemmin. Yksi luuranko on yllättäen säilynyt Suomessa, Helsingin Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, jossa se on nähtävillä.

Bering ja Steller haaksirikkoutuivat Beringin saarelle, jonne Bering kuoli, kuten moni muukin miehistön jäsen. Steller selvisi hengissä suuresta seikkailustaan ja ehti tutkia vielä Kamtšatkaa ja Siperiaa. Välimatkat olivat pitkiä ja hänellä oli kahnauksia viranomaisten kanssa. Hän menehtyi kotimatkalla Pietariin vain 37-vuotiaana.

Aura Koiviston Mies ja merilehmä (Into 2019) kertoo Stellerin tarinan, mutta samalla siinä pohditaan myös entisajan luonnontutkijoiden maailmaa ja maailmankuvaa. Millainen oli heidän suhteensa luontoon, vallan­pitäjiin tai uskontoon? Koivisto kuvaa myös luonnon monimuotoisuuden ja runsauden häviämistä, jota tapahtui ihmisen toiminnan seurauksena jo ennen teollista aikaa. Sukupuuttoihin kohdistunut hämmennys alkoi runsaat sata vuotta Stellerin jälkeen, jolloin jo todettiin joidenkin lajien hävinneen lopullisesti. Koiviston mielestä hänen muistoaan kunnioitettaisiin parhaiten siten, että maapallolla käynnissä oleva, ihmisen aiheuttama sukupuutto saataisiin pysäytetyksi.

Piispojen kannanotto tieteiden puolesta

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat puolustavat tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja vapautta viime vuoden lopulla julkaistussa puheenvuorossaan. Piispojen mukaan kristillinen usko johtaa myönteiseen perusasenteeseen tiedettä kohtaan. Tiedeinstituutio auttaa etsimään totuutta ja löytämään ratkaisuja ihmiskunnan yhteisiin on­gelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Kristittyjen ei pidä suhtautua tieteeseen kielteisesti tai edes neutraalisti eikä käyttää tieteen merkitystä vähättelevää puhetapaa. Piispojen mukaan tieteet tarjoavat apua luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävässä. Siksi tutkijan työ voidaan nähdä myös hengellisenä kutsumustehtävänä. Toisaalta piispat katsovat, että tieteen eteneminen nostaa myös rajakysymyksiä, joita tiede ei voi yksin ratkaista. Siksi tarvitaan uskonnon ja tieteiden vuoropuhelua: ”Tässä puheenvuorossa katsomme, että tiede ja kristillinen usko ovat kumppaneita, eivät vihollisia. Puolustamme tieteen ja uskonnon vuoropuhelua”, Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen sanoo.

Piispat puolustavat tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja vapautta, mutta muistuttavat myös, ettei tiede voi asettua moraalin ylä- tai ulkopuolelle. Ilman vastuuntuntoa tiede voi vääristyä tuhovoi­maksi. Piispojen mukaan on tärkeää, että tutkijat tunnistavat jatkuvasti oman eettisen vastuunsa ja punnitsevat tieteellisen tutkimuksen seurauksia ihmiselle ja luomakunnalle.

”Tieteiden lahja. Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa” (2019) julkaistiin osana evankelis-luterilaisen kirkon Kirkko ja toiminta -julkaisusarjaa.

Varhaisten suomalaisten DNA-linjat

Helsingin ja Turun yliopistojen uusi geenitutkimus osoittaa, että rautakauden lopulla Suomea asuttivat erilliset, toisistaan poikkeavat populaatiot. Kaikki nämä ryhmät ovat vaikuttaneet nykysuomalaisten perimään. Kyseessä on toistaiseksi laajin muinais-DNA-tutkimus Suomen alueella asuneista ihmisistä.

Tutkimuksessa on selvitetty geeniperimää yli sadan yksilön arkeologisista luunäytteistä 300–1800-luvuilta. Suurin osa näytteistä on rautakaudelta ja keskiajalta. Yksilöistä on eristetty äidiltä kaikille tämän lapsille periytyvää mitokondrioiden DNA:ta (mtDNA) ja siten selvitetty naisten väestöhistoriaa. 

Tulosten perusteella rautakaudella (n. 300–1300 jaa.) ja keskiajalla (n. 1200–1500 jaa.) Suomessa eläneillä ihmisillä esiintyi samoja mitokondriolinjoja kuin nykysuomalaisilla. Erityisesti rautakaudella eri kalmistoihin haudattujen perimät poikkesivat kuitenkin toisistaan merkittävästi. Kivikautisille metsästäjä-keräilijöille tyypilliset mtDNA-linjat olivat yleisiä Euran Luistarin ja Hollolan Kirkkailanmäelle haudatuilla. Hiitolan Kylälahdessa Karjalassa sekä Mikkelin Tuukkalassa olivat taas yleisimpänä linjat, jotka ovat ominaisia Euroopan muinaisille viljelijäväestöille. Viides tutkimuksessa mukana ollut rautakautinen kalmisto sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Levänluhdassa. Sinne haudatuista suuri osa edusti nykysaamelaisiin yhdistettyjä mtDNA-linjoja. 

Tutkijoiden mukaan rautakaudella Itä- ja Länsi-Suomen väestöissä havaitut erot ovat päinvastaiset kuin nykysuomalaisilla: muinaisiin maanviljelijöihin yhdistetyt linjat ovat olleet yleisempiä idässä ja metsästäjä-keräilijöiltä periytyvät linjat lännessä. Tämä olisi selitettävissä sillä, että maanviljelijäpopulaatioita on saapunut Suomen alueelle lännen ja etelän lisäksi myös idästä. 

Datan salainen elämä

Yksilöistä kerättävällä datalla käydään joka sekunti kauppaa satojen toimijoiden voimin. Toimijoiden verkosto on niin monimutkainen, että datan kulkua eri palveluiden välillä on käytännössä mahdotonta hahmottaa. Sitran toteuttamassa digijälki-selvityksessä seurattiin kuuden testihenkilön avulla yksilödatan kulkua digitaalisissa palveluissa sekä selvitettiin yksilön mahdollisuutta ymmärtää datatalouden toimintaympäristöä.

Alkuvaiheessa kartoitettiin, millä tavoin ja kuinka paljon dataa henkilöstä kertyy digitaalisissa palveluissa, miten tätä dataa hyödynnetään ja missä määrin tietosuoja-asetus (GDPR) tarjoaa yksilölle mahdollisuuden saada tietoa oman datansa keräämisestä ja hyödyntämisestä. Selvitys on toteutettu osana Sitran IHAN-projektia. Siinä rakennetaan perustuksia reilulle datataloudelle, joka palauttaa luottamuksen digitaalisiin palveluihin.

Selvityksen ensimmäisistä tuloksista ilmeni, että digitaalisten palveluiden käyttäjällä on hyvin rajallinen näkymä ja niukasti aitoja vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten hänen dataansa kerätään ja hyödynnetään. Kartoituksesta ilmeni, että Euroopan yleinen tietosuoja-asetus läpivalaisee yksilön datan kulkua digitaalisissa palveluissa vain rajoitetusti. Toimintaympäristö on monikerroksinen ja vaikeasti hahmotettavissa. Toimijoille lähetettävä tietopyyntökysely on kuluttajan ainoa tapa saada tietoa hänestä kertyneestä datasta. Yksilöllä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tietää kaikkia kolmansia osapuolia, joille heidän dataansa jaetaan.

Tutkitus tiedon teemavuosi

Tutkittua tietoa, sen näkyvyyttä ja hyödynnettävyyttä edistetään eri puolilla Suomea monin eri tavoin. Tämän työn näkyvyyden lisäämiseksi ja toimijoiden yhteistyön tiivistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia sekä Tieteellisten seurain valtuuskunta käynnistävät Tutkitun tiedon vuosi 2021 -hankkeen.

”Tieto kuuluu meille kaikille” kuvaa tutkitun tiedon teemavuoden keskeistä sanomaa. Teemavuosi 2021 kutsuu kaikkia mukaan tutustumaan hyvien tietolähteiden monipuolisuuteen aina tutkimustiedosta ja tilastoista erilaisiin selvityksiin ja analyyseihin asti sekä hyödyntämään tietoa omassa toiminnassaan ja kiinnostuksensa mukaan.

Teemavuoden aikana eri alojen tiedon tuottajat, hyödyntäjät ja välittäjät tuovat työtään esiin. Teemavuoden avulla toimijat saavat lisää näkyvyyttä toimintaansa ottamalla huomioon tutkitun tiedon vuoden tavoitteet sekä hyödyntämällä teemavuoden koordinaatiota ja graafista ilmettä omissa tapahtumissaan. Teemavuodelle luodaan tehokkaat viestintäkanavat, joiden avulla tieto vuoden ohjelmasta tavoittaa yksittäisiä toimijoita laajemmin kansalaiset, päätöksentekijät, yritykset, julkisten sektorin, yhdistysten toimijat ja kaikki muut tiedosta kiinnostuneet.

Teemavuoden suunnittelu on nyt alkamassa. Palkatun sihteeristön ja ohjausryhmän lisäksi merkittävässä osassa tutkitun tiedon vuoden 2021 toteutuksessa ovat kaikki ne toimijat, jotka haluavat osallistuvat teemavuoteen liittämällä omia ohjelmiaan ja muita toimia osaksi teemavuoden kokonaisuutta.

Lisätietoja: Tiina Jokela, tiedeasiainneuvos, Suomen Akatemia (tiina.jokela@aka.fi).

Tieteiden yössä ennätysyleisö

Helsingin Kruununhaka ja keskusta täyttyivät torstaina 16.1.2020 tiedetapahtumista. Ennätysyleisön kerännyt Tieteiden yö tarjosi illan aikana yli 30 itsenäistä tapahtumaa, joihin osallistui yhteensä yli 5 000 kävijää. Kaikille tieteestä kiinnostuneille suunnattu tapahtuma tarjosi tänä vuonna aiempaa enemmän englanninkielistä sisältöä. Tieteiden yön tapahtumiin oli vapaa pääsy. (kuva Aino-Sofia Orjasniemi)

Tieteiden yö 2020

Tieteiden yön suosituimmat tapahtumat järjestettiin Tieteiden talolla, Kansallisarkistossa ja Helsingin observatoriolla. Tieteiden talon monitieteisessä tapahtumassa päästiin mm. suunnistamaan tulevaisuuteen, lukemaan kuin 1700-luvulla ja tutkimaan huonoa scifiä. Kansallisarkiston illan luentosarja käsitteli vuoden 1918 sodan voittajien pyrkimyksiä ja toimintaa Suomen lähialueilla sekä kahden kenraalin, Mannerheimin ja von der Goltzin, tilannetta. Helsingin observatoriossa tutustuttiin ajanlaskuun, almanakkaan sekä kaukaisiin eksoplaneettoihin Saxtronautit-saksofoniensemblen säestyksellä.

Tieteiden yön 2020 ohjelmasta vastasi yli 70 eri organisaatiota. Yhteistyönä syntyvää tapahtumaa koordinoi Tieteellisten seurain valtuuskunta. Tieteiden yötä rahoittaa Koneen Säätiö. Vuosittain tammikuussa järjestettävää Tieteiden yötä vietetään seuraavan kerran torstaina 14.1.2021.

Lehden luetuimmat verkkoartikkelit

Vuoden 2019 aikana Tieteessä tapahtuu -lehden verkkoversion artikkeleita luettiin Journal.fi:ssä yhteensä lähes 185 000 kertaa. Vuoden 2019 luetuimmat tekstit käsittelivät puolueita, epigenetiikkaa ja aggression tutkimusta. Luetuin teksti oli Aki Koivulan, Pekka Räsäsen ja Arttu Saarisen katsaus puolueiden kannatuksesta eri väestöryhmissä vuodelta 2015.

Kun vuoden kaikkein luetuimmat artikkelit edellisiltä vuosilta käsittelivät akateemisen maailman ulkopuolisia ilmiöitä, käsittelivät viime vuonna julkaistut luetuimmat artikkelit yliopistojen ja akatemian sisäisiä haasteita sekä tutkimuksen ja tiedon asemaa yhteiskunnassa. Toisin sanoen luetuimmat tuoreet artikkelit pureutuivat tutkimus- ja tiedemaailmaan itseensä. Alla on viisi suosituinta. Tämän lehden lopussa olevasta hakemistosta on mahdollista nähdä kaikki viime vuonna julkaistut artikkelit.

Anna-Elena Pääkkölä: ”Akateeminen kiusaaminen ja toksinen akateeminen kulttuuri” (4/2019)

Ilkka Niiniluoto: ”Kuka hukkasi totuuden?” (2/2019)

Maria Mäkelä: ”Totuuksia ja politiikkaa tarinallistuvassa mediaympäristössä” (3/2019)

Esa Väliverronen: ”Tieteen vapauden ja tutkijan sananvapauden ongelmat yhä näkyvämpiä” (4/2019)

Maarit Laihonen: ”Hiljennetty tieto syrjinnän rakenteiden vankina” (6/2019)

Vuodesta 2017 alkaen Tieteessä tapahtuu -lehti on ollut avoimesti saatavana Journal.fi-portaalissa. Palvelussa on tällä hetkellä vapaasti luettavissa myös noin 80 kotimaisen tieteellisen seuran julkaisua.

Palkittuja

Kahdeksan uransa alussa olevaa tutkijaa pitchasi uusia tutkimusideoitaan Slushin ja Skolarin tutkimusideoiden pitchauskilpailun finaalissa marraskuun lopulla. Pääpalkinnon, eli 100 000 euron tutkimusrahoituksen, voitti kasvien vointia tulkkaavaa alkometriä kehittävä VTT:n tutkija Thomas Hausmaninger.

Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden 2019 Väisälän palkinto on myönnetty matematiikan professori Tuomo Kuuselle (Helsingin yliopisto) ja optiikan professori Goëry Gentylle (Tampereen yliopisto). Kuusen tutkimus kohdistuu epälineaarisiin osittaisdifferentiaaliyhtälöihin, variaatiolaskentaan ja todennäköisyyslaskentaan. Gentyn tutkimusalue on ultranopea fotoniikka, missä hän on tehnyt ansiokasta teoreettista, numeerista ja kokeellista tutkimusta.

A.I. Virtanen -palkinto luovutettiin Åbo Akademin kemiallisen reaktiotekniikan professorille Tapio Salmelle joulukuussa. Suomalaisten Kemistien Seura, Ravitsemuksen Tutkimussäätiö ja Societas biochemica, biophysica et microbiologica Fenniae antavat palkinnon tunnustukseksi kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimustyöstä. Salmen tutkimus ”kinetiikan, katalyysin ja kemiallisten reaktorien alalla on kansainvälisesti tunnustettua perustutkimusta”. Hänen tutkimusprojektinsa ovat johtaneet useisiin tieteellisiin ja teknisiin läpimurtoihin.

Professoriliitto on valinnut Vuoden Professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. Valinta julkistettiin Communicatio Academica -tapahtumassa Vaasassa. Paasia pidetään kansainvälisesti tunnetuimpana, arvostetuimpana ja siteeratuimpana suomalaisena ihmismaantieteilijänä. Hänen tutkimustyötään kuvaa monitieteisyys ja ennakkoluulottomuus. Tutkimusaiheet ovat hyvin ajankohtaisia: rajat, humanitaarinen maahanmuutto ja nationalismin nousu.

Suomen tiedetoimittajainliitto on jakanut vuoden 2020 tiedetoimittaja-palkinnon ja tiedeviestintäpalkinnot. Vuoden tiedetoimittaja on Ylen Tiedeykkösessä työskentelevä toimittaja Leena Mattila. Tiedeviestintäpalkinnon saajat ovat Ursan tiedottaja, tähtitieteilijä Anne Liljeström ja arkeologi, blokkaaja Ilari Aalto.

Suomen Akatemia on palkinnut kaksi kansainvälisesti ansioitunutta uuden sukupolven tutkijaa. Vuoden 2019 akatemiapalkinnot myönnettiin Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Emilia Korkea-aholle yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja Helsingin yliopiston yliopistotutkija Tiina Sikaselle tieteellisestä rohkeudesta. Korkea-aho on tutkinut lobbauksen sääntelyä ja Sikanen lääkejäämien ympäristövaikutuksia.

Juhlivat tieteelliset seurat vuonna 2020

Suomen Muinaismuistoyhdistys (150 vuotta)

Tekniska Föreningen i Finland (140)

Historiallinen Yhdistys (130)

Suomen Tilastoseura (100)

Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura (80)

Luther-Agricola-Seura (80)

The Westermarck Society (80)

Societas biochemica, biophysica et microbiologica Fenniae (75)

Alkoholi-, huume- ja rahapelitutkimuksen Seura ry (60)

Anatomici Fenniae (60)

Kemiallisteknillinen Yhdistys (50)

Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys (50)

Rakenteiden Mekaniikan Seura (50)

Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA (50)

 

Kansallisuustietoisuudesta kulttuuriperintöön

Kun Suomen Muinaismuistoyhdistys 150 vuotta sitten vuonna 1870 perustettiin, oli sen ensimmäisiä tehtäviä tallentaa ja dokumentoida suomalaista menneisyyttä. Tämän kaukonäköisen keruutyön tulokset ovat nähtävissä edelleen mm. Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Toiminnan alussa oli tärkeää aineellisen kulttuurin tallentaminen, mutta pian ymmärrettiin, että esineet tuli saada myös puhumaan. Näitä tavoitteita pyrittiin yhdistyksessä toteuttamaan monitieteisesti, arkeologien, kansatieteilijöiden ja taidehistorioitsijoiden toimesta, ja tässä samassa kokoonpanossa yhdistys jatkaa edelleen toimintaansa.

Kansainvälisten virtausten mukaisesti myös Muinaismuistoyhdistyksessä toimintaan innosti kiinnostus ”kansaan” ja sen menneisyyteen; A. M. Tallgrenin sanoin ”suomalaiseen kansallisuustietoisuuteen”. Keruutyön lisäksi ja sijaan yhdistys on omaksunut myöhemmin tehtävikseen tutkimuksen tukemisen mm. julkaisutoiminnalla ja esitelmätilaisuuksia järjestämällä. Tänä päivänä yhdistyksen työn avainkäsite on kulttuuriperintö ja sen näkyväksi tekeminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kulttuuriperintö ja siihen liittyvien prosessien avaaminen ovat näkyvillä myös yhdistyksen juhlavuoden teemassa ”Monimuotoinen muinaisuus – yhteinen tulevaisuus”. Teemalla se haluaa nostaa esiin kulttuuriperinnön monimuotoisuuden ja ne moninaiset tekijät, jotka kulloinkin vaikuttavat kulttuuriperinnöksi katsottujen ilmiöiden muotoutumiseen.

Kulttuuriperintö on vahva yhteiskunnallinen käsite, jolla on mahdollista rakentaa yhteisyyttä mutta myös ulossulkea. Se, miten kulttuuriperinnön ymmärrämme, on tänään yhtä ajankohtaista kuin yhdistystä perustettaessa. Onkin aika katsoa eteenpäin: miten toimisimme parhaiten niin, että kulttuuriperintö olisi meidän kaikkien? Kulttuuriperinnölle on ominaista ajalliset kerrostumat. On entistä mielenkiintoisempaa, että nämä kerrostumat eivät ulotu vain menneisyyteen vaan määrittävät myös sitä, millaisena tulevaisuudessa tämän menneisyyden näemme.

Yhdistyksen toimintaa voi seurata nyt myös twitterissä @muikkarit. (Pia Olsson)