Image

Tätä kirjoittaessa ulkona on synkkää, kun lauha sää on sulattanut lumen pois puiden oksilta ja pian maastakin. Mielessäkin on synkkää Yhdysvaltojen presidentin vaalien tuloksen vuoksi. 

Saamenradio pyysi vaalien jälkeisenä päivänä kommentoimaan vaalien tuloksia; toimittaja kysyi miten vaalitulos vaikuttaa muun maailman menoon ja miksi ihmisten vaikkapa Saamenmaalla pitäisi välittää tuloksista. Vastasin, että muun muassa siksi, että asiantuntijoiden mukaan Donald Trumpin presidenttiys merkitsee hyvin todennäköisesti sitä, että voimme haudata tavoitteen pysyä ilmaston lämpenemisessä alle sovitun 1,5 asteen. 

Seuraavana aamuna heräsin edelleen synkkämielisenä. Verhot avatessani ja loskaista pihaa katsellessani mietin, että todennäköisesti ensi vuonna alkutalvi on tätäkin kurjempi. Entä millaista on viiden tai kymmenen vuoden päästä? 

Pohtiessani vuoden viimeisen kolumnini aihetta ajatukset pyörivät julkaisun nimessä: Tieteessä tapahtuu. Mitä tieteessä tällä hetkellä tapahtuu? Tapahtuuko tieteessä oikeasti mitään, millä on merkitystä? Luin Johanna Vuorelman lokakuun lopussa julkaistun Ylen kolumnin ilmastopuheesta ja kummallisesta todellisuudesta. Tiedämme jo aivan liikaa, mutta mitään ei tapahdu. Onko niin, että tieteessä tapahtuu, mutta oikeassa elämässä ei, puheen lisäksi?

Yhtenä synkkänä loska-aamuna vanhempi lapseni valmistautui historian kokeeseen ja kertoi teollisesta vallankumouksesta 1800-luvulla samalla kuin liukastelimme aamuhämärässä koiraa ulkoiluttamassa. Ja että jo silloin tutkijat ennustivat ilmastonmuutoksen tapahtuvan liiallisen hiilenpolton seurauksena. Tutkimuksessa siis tapahtui ilmastotietämyksemme kannalta merkittäviä asioita jo runsaasti yli sata vuotta sitten. Sitä ei otettu vakavasti silloin, eikä oikein vieläkään. Kuten Vuorelma toteaa kolumnissaan, ”Matkaamme kohti katastrofia, mutta emme tee tilanteelle mitään – paitsi puhumme siitä tauotta.” 

Rovaniemelle, missä asun, odotetaan ennätysmäistä jouluturismisesonkia. Ilmasto lämpenee, mutta siitä huolimatta lennämme toiselle puolelle maailmaa, vuosi vuodelta enemmän, lomalle tai työmatkoille. Jouluturistit eivät anna periksi vaan haluavat taksikuskin löytävän lunta, vaikka maa on paljaana: kyllä sitä varmasti jossain on, kun esitteissäkin luvattiin.

Kenties ajattelemme, että samoin kuin koronapandemian aikaan, nytkin tarvitsee vain odottaa, että asiat napsahtavat paikoilleen, takaisin siihen, miten asiat olivat ennenkin. Koemmeko Trumpin valinnan presidentiksi, ilmastonmuutoksen ja kaiken muunkin epämiellyttävän tai vaikean asian poikkeustilaksi, josta pian palaamme todellisuuteen, omille tavallisille raiteillemme – ja sillä välin teemme kaiken niin kuin ennenkin? Kenties tämän vuoden YK:n ilmastoneuvottelut Bakussa olisi voinut perua (ja jättää sadat lennot lentämättä), sillä se, mitä nyt sovitaan, tehdään ensi vuonna tyhjäksi Yhdysvaltojen johdolla. 

Lokakuun lopussa 44 ilmastotutkijaa 15 eri maasta lähettivät Pohjoismaiden neuvostolle avoimen kirjeen, jossa he kehottivat päättäjiä puuttumaan ”katastrofaalisen” ilmastonmuutoksen riskiin arktisella alueella. Kirjeessään he varoittivat siitä, että Atlantin valtameren kiertokulun hidastumisella tai pysähtymisellä olisi tuhoisia ja peruuttamattomia vaikutuksia erityisesti Pohjoismaissa, jotka viilenevät huomattavasti ympäröivien alueiden lämmetessä. Tämä johtaa ”ennennäkemättömiin” sään ääri-ilmiöihin, jotka voivat vaarantaa maatalouden jatkumisen Luoteis-Euroopassa. Ilmastotieteilijät kehottavat pohjoismaisia päättäjiä lievennystoimenpiteisiin, sillä ilmastokatastrofissa sopeutuminen ei ole enää riittävä vaihtoehto.

Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat jo arktisen alueen poronhoitoon, jota harjoittavat saamelaiset sekä lukuisat alkuperäiskansat Siperiassa. Viime viikkoina olemme seuranneet pohjoismaisista Saamen tv-uutisista, kuinka heikkojen jäiden vuoksi 200 poroa hukkui Stuorrajärveen Kautokeinossa. Poronhoitajien mukaan ilmastonmuutoksen myötä porojen hukkumisesta vesistöihin on jo tullut arkipäivää – viime syksynä 160 poroa hukkui heikoilla jäillä Skáidejärveen Porsangissa. Järvet ja joet eivät enää kylmene eivätkä jäädy, mutta poro kulkee samoja jutamiskeinoja laidunmaiden välillä. Heikot jäät yllättävät myös poronhoitajat eloja laiduntaessa, mikä aiheuttaa vaaratilanteita. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista poronhoitoon on lukuisia tutkimuksia jo useamman vuoden ajalta.

Tieteessä tapahtuu yhtä ja muualla jotain muuta. Hyppään pyörän selkään (johon edellisenä aamuna sain nastarenkaat) ja poljen aamupimeässä jäisiä teitä sumuisessa tihkusateessa talviuintipaikalle (jossa ei ole avannosta tietoakaan) siinä toivossa, että kylmä, pimeä Kemijoki veisi synkän mielen mennessään edes hetkeksi. Kotijoesta Tenosta menivät jäät viime viikolla, kun maan pohjoisimmissa osissa rikottiin marraskuun lämpöennätyksiä.

•

Lue myös:

Tiededenialismi rehottaa metsäkeskustelussa

Scientist Rebellion -verkosto: Ilmaston ja elonkirjon hätätila muuttaa tutkijan roolia

Kestävyysnarratiivi on opeteltava uudelleen