Image

Eurooppalaisella tutkimuskentällä on selkeä tahtotila tutkimuksen ja tutkijoiden arvioinnin muuttamisesta nykyistä vastuullisemmaksi. Tästä kertoo esimerkiksi heinäkuussa julkistettu Agreement on Reforming Research Assessment -sopimus.

Yhtenä pääajatuksena on ottaa arvioinnissa vahvemmin huomioon tutkimustuotosten avaaminen kaikkien hyödynnettäväksi. Avoimuuden huomioiminen herättää kuitenkin myös huolta: jos tutkimuksen avoimuutta ajetaan voimakkaasti, tarkoittaako avoimuuden voimakas ajaminen kompromissien tekemistä tutkimuksen laadun suhteen?

Usein puhuttaessa tutkimuksen laadusta viitataan tutkimuksen julkaisukanavan laatuun. Ajatuksena on, että laadukkaaksi koetussa julkaisukanavassa vertaisarvioinnin seula on niin tiukka, että siinä julkaistaan vain laadukasta tutkimusta. Ajatuksen lausumattomana kääntöpuolena on, että muissa julkaisukanavissa ilmestyvä tutkimus koetaan monesti laadultaan huonommaksi.

Tällaisessa ajattelussa sekoitetaan tutkimuksen laatu sen saamaan huomioon. Maineikkaassa julkaisukanavassa julkaistu tutkimusartikkeli saa helpommin lukijoita ja siksi siihen viitataan herkemmin. Vastaavasti esimerkiksi hyvin uudessa julkaisukanavassa ilmestyneen artikkelin on vaikeampi löytää yleisönsä, vaikka se olisikin laadukasta tutkimusta.

Etenkin avoimen tieteen alkuvaiheissa avoimet julkaisukanavat ovat usein jääneet edellä mainittuun rooliin ja ovat siksi kärsineet epäreilusta kilpailuasetelmasta verrattuna vakiintuneempiin julkaisukanaviin. Avoimissa julkaisukanavissakin voi olla tiukka vertaisarviointi ja niissä julkaistu tutkimus hyvinkin laadukasta, mutta niiden saaman vähäisen huomion takia niitä ei ole koettu laadukkaiksi.

Avoimen julkaisemisen mainetta ovat lisäksi tahranneet saalistajalehdiksi kutsutut julkaisukanavat, jotka ovat valmiita julkaisemaan mitä tahansa artikkeleita, kunhan kirjoittaja on valmis maksamaan julkaisusta. Saalistajalehdet eivät kuitenkaan edusta avoimen julkaisemisen enemmistöä tai sen hyviä käytäntöjä, ja yhä useammat laadukkaiksi arvioidut julkaisukanavat tarjoavat mahdollisuuden avoimeen julkaisemiseen.

Laadukas tutkimus ja avoin julkaiseminen eivät siis sulje toisiaan pois. Tutkimuksen avaaminen on pelkkää avointa julkaisemista laajempi prosessi, jonka vaiheiden myötä tutkimuksesta saatavien tulosten laatua voidaan parantaa. Jos esimerkiksi myös tutkimuksen pohjana olevat aineistot ovat avoimesti saatavilla, on muiden tutkijoiden helpompi varmistaa, että aineistoista vedetyt johtopäätökset ovat luotettavia.

Tutkimuksen avaaminen mahdollistaa myös joukkoistamisen hyödyntämisen tutkimuksen teossa. Esimerkiksi jos tutkimuksen altistaa jo varhaisessa vaiheessa avoimelle vertaisarvioinnille, on tutkijalla mahdollisuus hioa argumenttejaan saamansa palautteen avulla. Joukkoistamista voidaan hyödyntää myös tutkimuksen alkuvaiheessa avaamalla tutkimusaineiston kerääminen ja jopa tutkimusongelmien määritteleminen kansalaistieteen menetelmien mukaisesti myös laajemmalle yleisölle.

Tutkimuksen avaaminen ei toki aina ole sen laadun merkki. Harkitsematon avaaminen voi olla jopa vahingollista – esimerkiksi arkaluonteisia tietoja sisältäviä tutkimusaineistoja ei saa avata kaikkien saataville. Tutkimusta avattaessa onkin pidettävä huolta, että avaaminen tapahtuu vastuullisesti eli noudattaen hyvän tieteellisen käytännön periaatteita. Hyvä muistisääntö on, että tutkimuksen pitäisi olla niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä.