Tänä vuonna päättyy kansainvälinen ja poikkitieteellinen tutkimushankkeemme, joka on ollut Koneen säätiön rahoittama. Se tavoitteena on ollut selvittää, miten (jälki)sosialististen yhteiskuntien lapsuuskokemukset muodostuivat, miten ne koettiin lapsuudessa ja miten samoja kokemuksia (uudelleen)kerrotaan nykyhetkessä.

Hankkeessa tarkastelimme kollektiivisen muistelutyöskentelyn keinoin näiden yhteiskuntien oletettua monoliittisyyttä ja autoritaarisuutta kaikkine ristiriitaisuuksineen ja monitahoisuuksineen. Hankkeen nimi on ollut kuvaavasti Re-Collect/Re-Connect: Crossing the Divides through Memories of Cold War Childhoods.

Kutsuimme kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin tuntevia tutkijoita ja taiteilijoita neljään muistelutyöpajaan, jotka kestivät kolme päivää. Ne sijoittuivat paikoihin, joissa maailmaa oli jaettu muurein ja rajoin joko historiallisesti tai vastikään: Berliinissä (jaettiin kylmän sodan aikana), Riiassa ja Helsingissä (Itämeren satamakaupunkeja) sekä Méxicossa (lähellä hiljattain pystytettyä raja-aitaa Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla). Mukaan tuli yhteensä noin 80 osallistujaa ympäri maailmaa, eri ikäluokista ja erilaisista taustoista.

Hankkeemme pyrki tuottamaan kansainvälisesti merkityksellistä tietoa täyttämällä tiedonpuuteen, jonka olimme havainneet. Samalla asetimme hankkeelle muita episteemisiä, eettisiä ja (tiede)poliittisia päämääriä. Halusimme purkaa tiedon tuottamisen hierarkioita, joissa itäeurooppalaisten tai globaalista etelästä tulevien tutkijoiden odotetaan tuottavan vain empiiristä dataa tai tapaustutkimuksia teoretisoinnin sijaan tai joissa taiteen tehtäväksi rajataan tieteellisen tiedon yleistajuistaminen.

Uskoimme, että tutkitun tiedon vaikuttavuus ei rajoitu sen suoraviivaiseen välittämiseen päättäjille ja kansalaisille valmiine tulkintoineen, kuten on tapana esittää. Hankkeemme uusi tieto on paitsi sen tieteellisissä tulkinnoissa myös työpajoissa ja julkisesti jaetuissa muistoissa, joita kuuntelija ja katsoja tulkitsee omista lähtökohdistaan käsin.

Muistot vaikuttavat tunteidenkin tasolla ja kehollisesti. Muistoihin sukeltaminen teksteinä, maalauksina, materiaalisina objekteina tai esittävän taiteen keinoin luo odottamattomia kytköksiä ihmisten välille nykypäivän polarisoituvassa Euroopassa.

Projektimme vahvistaa, että tieteen tekemisen ja vaikuttavuuden ytimessä ovat rahoittajan avarakatseisuus, joustavuus ja luottamus sen tekijöihin. Esimerkiksi hankkeemme budjettirakenne poikkesi monella tapaa tavanomaisesta. Kahden suomalaisen ja yhden yhdysvaltalaisen päätutkijan työtunnit sisältyivät kokonaisuudessaan heidän kotiyliopistojensa kanssa sovittuihin vuosisuunnitelmiin. Ulkoinen rahoitus mahdollisti sen, että pystyimme tukemaan kymmenien työpajoihin osallistuneiden tutkijoiden ja taiteilijoiden matkoja ja kustantamaan kaikkien majoituksen ja ateriat.

Budjetoimme apurahoja ja materiaalikuluja museonäyttelyihin, joista ensimmäinen toteutui Budapestissa ja toinen – hankkeen päänäyttely – Työväenmuseo Werstaalla Tampereella. Kustansimme unkarilaisen teatteriryhmän muistoista ammentavan käsikirjoituksen ja siihen pohjautuvan teatterinäytelmän valmistumisen. Samoin maksoimme ryhmän matkat teatteriesityksiin Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Muistitarinat kerättiin ja jaettiin julkisesti hankkeen digitaalisessa verkkoarkistossa. Lisäksi museonäyttelyä varten suunniteltiin erikseen digitaalinen installaatio. Ensin mainitusta vastasi hankkeeseen palkattu tutkimusassistentti ja jälkimmäisestä virolainen IT-alan yritys sekä tamperelaisen museon asiantuntijat. Lopussa hankkeen apurahalla työskennellyt tutkijataitelija loi muistoista inspiroituneita taideteoksia julkisiin taidenäyttelyihin ja kirjoitti akateemisia artikkeleita.

Vaikuttava, pitkäjänteinen tiede on yhä riippuvaisempi ulkopuolisesta rahoituksesta. Kansallinen tiedepolitiikka ja yliopistojen linjaukset ajavat tätä kehitystä.

Rahoittajien asettamat jopa teknisiltä vaikuttavat reunaehdot, kuten maksuliikennettä ja tutkijoiden taustoja ja yhteistyökumppaneita koskevat säännöt, tekevät tiedettä yhtä paljon kuin tutkijoiden tutkimukselliset ratkaisut. Ne myös kehystävät tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Näiden reunaehtojen vaikutuksista on käytävä avointa keskustelua rahoittajien ja tieteen ja taiteen tekijöiden välillä.

•

Lisätietoja projektista osoitteessa www.coldwarchildhoods.org.