Image

Helsingin yliopiston päätös lakkauttaa ympäristöpolitiikan professuuri on herättänyt huolta yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen tulevaisuudesta yliopistoissa. Analysoimme tässä puheenvuorossamme teemaa koulutusnäkökulmasta. Millaisia mahdollisuuksia suomalaisissa yliopistoissa on opiskella kandidaatin tai maisterin tutkinto, jos on kiinnostunut ympäristöteemoista?

Yliopistoissa oli vuonna 2024 yhteensä 58 koulutusohjelmaa, jotka voi luokitella jotenkin ympäristöalaan liittyviksi. Ohjelmista 23 oli kandiopinnoista alkavia kandi- ja maisteriohjelmia ja 35 maisteriohjelmia. Maisteriohjelmista 19 oli englanninkielisiä.

Kaikissa ympäristöalan koulutusohjelmissa oli yhteensä 1 563 aloituspaikkaa. Ympäristöalan koulutusohjelmiin oli yhteensä 16 552 hakijaa, heistä ensisijaisia hakijoita 6 887.

Aloituspaikkoja oli eniten Helsingin yliopistossa (532 aloituspaikkaa 14 ohjelmassa), Itä-Suomen yliopistossa (300 aloituspaikkaa 15 ohjelmassa) ja Oulun yliopistossa (240 aloituspaikkaa 8 ohjelmassa), jotka tässä analyysissä näyttäytyvät vahvimpina ympäristökoulutukseen panostaneina yliopistoina.

Eniten aloituspaikkoja oli luonnontieteellisissä ohjelmissa (739 kpl) ja toiseksi eniten maa- ja metsätaloustieteellisissä ohjelmissa (380 kpl). Tekniikan koulutusohjelmissa oli 304 aloituspaikkaa ja yhteiskuntatieteellisissä koulutusohjelmissa 140 aloituspaikkaa.

Yliopistoissa on yhteensä 6 yhteiskuntatieteelliseksi luonnehdittavaa ympäristöalan koulutusohjelmaa. Ohjelmittain eriteltynä ja suuruusjärjestyksessä esitettynä niissä oli vuonna 2024 seuraavasti aloituspaikkoja:

• Maantiede ja ympäristöpolitiikka (Itä-Suomen yliopisto, kandi + maisteri), 50 aloituspaikkaa
• Sociotechnical Systems and Sustainability Transitions (Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto, maisteri), 40 aloituspaikkaa
• Environmental Policy and Law (Itä-Suomen yliopisto, maisteri), 20 aloituspaikkaa
• Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma (Helsingin yliopisto), 15 aloituspaikkaa
• Ympäristöpolitiikka (Itä-Suomen yliopisto, maisteri), 10 aloituspaikkaa
• Ympäristöpolitiikka ja aluetiede (Tampereen yliopisto, maisteri), 5 aloituspaikkaa

Analyysi osoittaa, että ympäristökoulutuksen kokonaisuudessa yhteiskuntatieteellisen alan ohjelmia on varsin vähän muihin ympäristöohjelmiin verrattuna. Toisaalta ympäristöalan koulutusmahdollisuudet ovat kokonaisuutena arvioiden laajat ja monipuoliset. Yliopistojen kevään 2024 yhteishaun aloituspaikoista noin 21 % oli ympäristöalan koulutusohjelmissa.

Olisiko yhteiskuntatieteellisesti orientoituneille koulutusohjelmille kysyntää? Asiaa voidaan arvioida muun muassa ohjelmien hakupaineen kautta. Suhteessa hakijamääriin yhteiskuntatieteellisen ympäristökoulutuksen aloituspaikkoja on vähiten verrattuna muihin aloihin. Ensisijaisia hakijoita yhteiskuntatieteelliseen ympäristökoulutukseen on ollut 7,4 yhtä paikkaa kohden. Alan kokonaishakijamäärästä laskettuna suhdeluku on 11,5 hakijaa paikkaa kohden. Muilla kuin yhteiskuntatieteellisillä aloilla ensisijaisia hakijoita per ympäristötutkimuksen paikka on ollut 4,1 ja hakijoiden kokonaismäärästä laskien suhdeluku on 10,5 hakijaa per paikka.  Vastaavat luvut koko ympäristöalan koulutusohjelmiin ovat 4,4 ja 10,6 hakijaa per aloituspaikka.

Hakupaineessa on yliopistokohtaisia eroja. Hakupaine on selvästi voimakkain Helsingin yliopiston Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmaan, jonne on lähes 49 hakijaa yhtä paikkaa kohden. Toiseksi suosituin on Itä-Suomen yliopiston Environmental Law and Policy -maisteriohjelma noin 22 hakijalla per aloituspaikka. Muihin koulutusohjelmiin hakijoita on 2–8 aloituspaikkaa kohden.

Yhteiskuntatieteellisellä ympäristökoulutuksella näyttääkin olevan keskimääräistä enemmän hakupainetta erityisesti ensisijaisten hakijoiden keskuudessa. Koska koulutusohjelmia on vähänlaisesti, on koulutusala herkkä muutoksille ja epäsuotuisalle kehityskululle.

Koulutusohjelmien tai aloituspaikkojen määrän vähentäminen yhdessä yliopistossa voi lisätä hakupainetta muihin yliopistoihin entisestään. Ei ole itsestään selvää, että aloituspaikkoja näihin ohjelmiin voitaisiin kuitenkaan lisätä. Hakijat voivat toki hakeutua kansainvälisiin koulutusohjelmiin myös muualle kuin suomalaisiin yliopistoihin.

•

Kirjoittajat ovat hyödyntäneet analyysissään opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen dataa ja Opintopolun tietoja. Palveluista on poimittu koulutusohjelmien nimen perusteella kaikki koulutusohjelmat, joilla voi ymmärtää olevan yhteys ympäristöteemoihin. Poiminta tehtiin hyvin väljällä kriteeristöllä siten, että ympäristö-nimikkeisten ohjelmien (esim. ympäristötiede, ympäristötekniikka ja Environmental Policy and Law) ohella mukana ovat sellaiset alat, joilla on ilmeinen yhteys ympäristöteemoihin (mm. biologia, maantiede ja metsätiede).

•

Keskustelu-osiossa julkaistaan tieteeseen tai tiedeyhteisöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka edustavat niiden kirjoittajien omia näkemyksiä. Voit tarjota osioon omia puheenvuorojasi. Lue ensin ohjeet kirjoittajalle

•

Lue myös:

Helsingin yliopisto lakkauttaa ympäristöpolitiikan professuurin, vaikka väittää olevansa vastuullisuuden ja kestävyyden edelläkävijä

Scientist Rebellion -verkosto: Ilmaston ja elonkirjon hätätila muuttaa tutkijan roolia

Kansainvälinen tutkimus: Ympäristöpolitiikassa taloudelliset arvot jyräävät usein luontoarvot