Professori Hans Andersin kasvatti tietotekniikan osaajien ensimmäistä sukupolvea
Professori Hans Andersin kasvatti tietotekniikan osaajien ensimmäistä sukupolvea
Hans ”Hasse” Andersin syntyi elokuussa vuonna 1930 Säkkijärvellä lähellä Viipuria. Perheen Niemenlautta-niminen kotitila jäi rauhanteossa luovutetulle alueelle, joten sodan jälkeen perhe asettui Helsinkiin. Andersin alkoi opiskella Teknillisessä korkeakoulussa (TKK) teknillistä fysiikkaa.
Vastavalmistunut diplomi-insinööri sujahti mukaan lupaavaan uuden tekniikan hankkeeseen vuonna 1954. Professorinsa Erkki Laurilan palkkaamana Hans Andersin matkusti Tage Carlssonin kanssa tutustumaan ensimmäisiin tietokoneisiin Ruotsissa ja Länsi-Saksassa.
Vajaa vuotta myöhemmin kotimaassa juuri Andersin keksi, että Göttingenistä jäljennetyn ESKO-tietokoneen rakentamisen rinnalla kannattaa esitelmöidä tulevasta tekniikasta, jonka keskeistä laitteistoa kutsuttiin sähköaivoiksi tai matematiikkakoneiksi. Hän ryhtyikin antamaan uuden alan opetusta.
Seuraavaksi Andersin palkattiin amerikkalaisen IBM:n Suomen tytäryhtiön palvelukseen tietokoneiden myynnin tueksi. 1960-luvun alussa hän eteni Suomen IBM:n tietokonemyynnin johtajaksi. Vaihtuvien rooliensa myötä Hans Andersinista tuli tietotekniikka-alan kotimainen edelläkävijä ja moniottelija.
Andersin, joka oli tässä vaiheessa siirtynyt uuteen Valtion tietokonekeskukseen, alkoi valmistella väitöskirjaa 1960-luvun puolivälissä. Hän viimeisteli tutkimuksensa Kalifornian yliopiston Berkeleyssä vuonna 1967, minkä jälkeen hänet pyydettiin hoitamaan TKK:n ensimmäistä tietojenkäsittelyopin professuuria vuonna 1968.
Opiskelijat kerääntyivät tuohon aikaan sankoin joukoin tietotekniikan opetukseen, jonka katsottiin lupaavan varmaa tulevaisuutta hieman kuin viime vuosina tekoälyn. Visionäärinen ja ennakkoluuloton Hasse Andersin sopi uuden sukupolven professoriksi, jonka kanssa suurten ikäluokkien opiskelijat kanavoivat energiaansa niin alaansa edistävään OtaData-yhdistykseen, yritystoimintaan kuin muihinkin hankkeisiin.
Toiminnan painopisteeksi valikoitui graafinen tietojenkäsittely ja erityisesti sanomalehtisivujen valmistuksen tietokoneistaminen. Keskeisen ohjenuoran muodosti läheinen yhteys insinöörimäisen tutkimustyön ja käytännön toteutusten välillä.
Kansainvälisiä kontakteja laitoksella vahvistettiin niin Yhdysvaltoihin kuin Neuvostoliittoon. Opetus käsitteli myös ”ATK:n yhteiskunnallisia vaikutuksia”, joista taitettiin ajan hengessä peistä niin marxilaisesta kuin kapitalistisesta näkökulmasta. Oppilaat jatkoivat monenkirjaviin IT-alan tehtäviin professoreista yrityksiin, kuten Nokialle.
Hans Andersinin työparina toimi assistentti Reijo Sulonen, joka oli kutsumanimeltään Shosta. Kun keskustelimme Hassen vaiheikkaasta elämänurasta, hän kertoi, että radikaaleihin kokeiluihin kuului ohjelmoinnin opetus vankiloissa.
Monenlaista muutakin sattui ja tapahtui. Kun laboratorion väki puolisoineen järjesti matkan Välimeren aurinkoon syksyllä 1974, urheilullinen Hasse lensi korkealla ja kovaa liitovarjolla nopean moottoriveneen hinauksessa.
Paikalla olleen lehtivalokuvaajan Lauri Kautian otokset julkaistiin esimerkiksi Hufvudstadsbladetissa (27.11.1974), ja ne levittivät viestiä ”lentävästä professorista”. Andersin nautti maineestaan, mutta kollegat TKK:lla paheksuivat, ja hän joutui rehtori Pentti Laasosen puhutteluun.
Kerran teekkarit keksivät opintoretkellä ryhtyä yöllä kummittelemaan Imatran valtionhotellin käytävillä lakanat päällään. Muiden mukana retken valvoja Andersinille lätkäistiin paikkaan ikuinen porttikielto. Kielto kuitenkin kumottiin pian, kun Andersin toi hotelliin ulkomaisia vieraita.
Professuurista Hans Andersin siirtyi Valmetin automaatiotekniikan sektorin johtajaksi vuonna 1978. Melko pian hänen syliinsä pudotettiin ongelmiin ajautunut Valco-yhtiö, jonka Andersin sai johdettavakseen nimellä Finnvalco. Elvytystehtävä osoittautui mahdottomaksi ja muuttui yhtiön alasajoksi epämiellyttävän julkisuuden valokeilassa.
Ei ollut ihme, että 1980-luvun puolivälissä Andersin palasi professoriksi Teknilliseen korkeakouluun. Vuonna 1997 hän summasi tietotekniikasta oppimaansa kehottaen varautumaan yllätyksiin: ”Paras strategia on pysyä ketteränä, valmiina mukautumaan uuteen odottamattomaan ja käyttämään hyödyksi uusia mahdollisuuksia.”
Äidinkielenään ruotsia puhunut Hans Andersin ilmensi paitsi suomenruotsalaista kulttuuria myös karjalaisuutta. 1980-luvulta alkaen hän omisti aikaa sukututkimukseen, hyväntekeväisyyteen ja historian harrastamiseen sekä tutkimiseen. Näiden kaikkien tärkeinä kohdealueina olivat Viipuri ja taakse jäänyt Niemenlautta-sukutila, jolla oli aikoinaan viettänyt aikaa muun muassa taiteilija Hugo Simberg.
Andersin oli kiinnostunut kuninkaallisista ja aatelisista, ja sukututkijana hän selvittikin sitä, että olisiko suvusta löytynyt hallitsijoiden Suomen matkoillaan mahdollisesti aikaansaamia aviottomia lapsia. Tutkimustulos oli negatiivinen. Sattumoisin opettajien ja oppilaiden yhteisen Typlan-yrityksen nimestä muotoutui saksankielisessä yhteydessä Hans Andersin von Typlan, ja aateliselta kalskahtanut nimenpidennys nauratti sisäpiirin vitsinä.
Yhteyksien luonti oli Andersinin ydinosaamista. Professori emeritus Veijo Kauppinen muistelee osallistuneensa neuvostoajan lopulla Andersinin järjestämälle seminaarimatkalle Viipuriin, josta tehtiin veneellä retki Niemenlauttaan entisen kartanon alueelle. Andersinin yhteyksin hankittuna kunniavieraana mukana kulki Ruotsin hovimarsalkka, joka kalliissa puvussaan liukastui rantakivillä, mutta onneksi hän kaatui suoraan takana tasapainoilleen Kauppisen syliin.
Kun raja-alue avautui 1990-luvulla, Andersin palasi Niemenlauttaan sukulaisineen ja rakennutti sinne mökin, jota kutsuttiin nimellä Datša Andersin.
Lopulta suku- ja historiantutkimus huipentui taidenäyttelyyn ja kirjaan, jonka Hans Andersin ja Jan Simberg kirjoittivat yhdessä. Se ilmestyi vuonna 2010 ruotsiksi ja vuotta myöhemmin suomeksi nimellä Sukujen kartano Niemenlautta. Hugo Simbergin innoituksen lähde – kertomuksia karjalaisesta sukukartanosta ja sen ympärille kerääntyneistä ihmisistä.
Tieteen ja tekniikan historia oli yksi Andersinin pitkään tukemista poikkitieteellisistä tutkimusaloista. 2000-luvulla hän ehti vielä olla käynnistämässä ja edistämässä pohjoismaista yhteistyötä tietotekniikan historiallisen kehityksen tutkimiseksi. Englanninkielisen konferenssisarjan History of Nordic Computing (HiNC) -julkaisuihin tallentui sekä hänen että hänen kollegojensa tietoja sekä kokemuksia alan alkuvuosikymmeniltä.
Hans Andersin menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen 80-vuotiaana vuonna 2010.
•
Lue myös:
Arvo Ylinen – ilmailutekniikan tutkimuksen uranuurtaja