”Olipa hyvä analyysi!”

”Se oli kyllä kolumni.”

Analyysi määritellään Nykysuomen sivistyssanakirjassa ’erittelyksi, jäsentelyksi’. Sanakirjan mukaan analyysilla tarkoitetaan kemiassa ’aineen koostumuksen selvittämistä’ ja matematiikassa ’raja-arvon käsitettä käyttäviä matematiikan aloja’.

Sivistyssanakirja ilmestyi vuonna 1973. Nykyistä yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa sana analyysi määritellään ’jonkin koostumuksen tai laadun selvittämiseksi, erittelyksi, jäsentelyksi, eritelmäksi’.

Analyysilla on omanlaisiaan tarkasti perusteltua käyttötapoja myös filosofiassa. Niitä valotetaan perinpohjaisesti Filosofia.fi-sivustolla. Kielitieteessä etymologit ovat jäljittäneet sanan juuret protoindoeurooppalaiseen kantakieleen, kuten käy ilmi Etymonline.com-sivustolta. Analyysi on merkinnyt konkreettistakin hajottamista ja osiin purkamista.

Tieteellisissä yhteyksissä analyysia merkityksellistetään usein tutkimuksen menetelmänä. Kielitieteessä puhumme esimerkiksi kieliopillisesta analyysista ja tekstianalyysista.

Viime vuosina analyysin käyttötavat ovat entisestäänkin monipuolistuneet. Analyysejä on tätä nykyä joka lähtöön. Journalistinen media eli jome ja sosiaalinen media eli some suorastaan tulvivat toinen toistaan hienompia analyyseja.

Kun lukee journalististen tekstien analyyseja, huomaa pian, että analyysi-nimikkeen alla julkaistaan erilaisia mielipiteitä, pohdintoja ja huomioita tapahtumista. Monet analyyseista voisivat aivan hyvin olla kolumneja tai esseitä tai asiantuntija-artikkeleita, rajoiltaan hämäriä genrejä eli tekstilajeja toki nekin.

Sosiaalisessa mediassa ja arkikeskusteluissa analyysi-sanaa käytetään tätäkin villimmin ja vapaammin. Ehkä oletuksena on, että kun esimerkiksi asenne tai mielipide ilmaistaan analyysina, viesti on erityisen vaikuttava.

Tulee mieleen pieni ruokapöytäkeskustelu ajoilta, jolloin vanhempi poikamme oli pikkuinen.

”Ruoka on pahaa”, sanoi poika.

”Sieltä tuli analyysi”, naurahti ukki.

”Itelles tuli analyysi”, kuittasi poika.

Kielenkäyttömme lajit ja normit ovat nyt rajussa murroksessa. Genrenlukutaito ja tekstilajiymmärrys ovat koetuksella. Genrejen hallinta on myös valtaa.

Kirjoitusta ja puhetta tulkittaessa on aivan olennaista, miten hahmotamme kulloistakin kielenkäyttötilannetta ja kielenkäytön lajia. Näitä lajeja koskevat kieliyhteisössä aikojen saatossa syntyneet normit, rajatkin. Jos ja kun tämä kieliyhteisön konsensus on käymistilassa, ymmärrys vaarantuu ja monenlaiset vallankäytön muodot mahdollistuvat, myös sellaiset, joita emme ehkä pidä toivottavina.

Julkaisimme kymmenen vuotta sitten tekstilajitutkimuksen tiiliskiveksi mainitun Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja -teoksen (Gaudeamus). Hankkeessa oli mukana kymmeniä tutkijoita eri tieteenaloilta. Yhteistyön myötä tuli selväksi, että genrekysymykset yhdistävät monin tavoin humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoita.

Eri alojen tieteilijöillä olisi näissä nykyisissä ”analyyseissa” paljon yhteistä tärkeää tutkittavaa. Analysoitavaa.