Image

Image

Kansankuntien historiankirjoituksessa tunnistetaan usein keskeisiä käänteitä, joilla on pitkälle ulottuvia seurauksia. Perhepolitiikan osalta historian lehti kääntyi Suomessa uuteen asentoon sotien jälkeen. Perheiden sosiaalinen ja aineellinen turvallisuus nousi politiikan ykkösprioriteetiksi.

Pienen kansakunnan väestöpolitiikka, syntyvyys ja lasten sekä äitien hyvinvointi kietoutuivat yhteen. Poliittisella kentällä syntyi laaja yhteisymmärrys lapsikuolleisuuden ja lapsiköyhyyden vähentämisestä.

Jo ennen sotia oli aloitettu neuvolajärjestelmän kehittäminen ja maksuton kouluruokailu. Nämä universaalit, kaikki perheitä koskevat uudistukset täydentyivät lapsilisäjärjestelmällä vuonna 1948 ja äitiyspakkauksella vuonna 1949.

Suuret historialliset käänteet tapahtuvat harvoin vain yhden tekijän tai sattuman vuoksi. Useimmiten kyse on pikemmin tapahtumien, olosuhteiden ja toimijoiden muodostamasta ketjusta, joissa asiat vaikuttavat toisiinsa ja saavat aikaan muutoksen. Sosiologiassa puhutaan momentumista, jolloin toimijat, resurssit, aika ja ihanteet kohtaavat. Michael Foucault lisäisi tähän vielä vallan, jolloin liikehdintä saa painoarvoa. Näin tässäkin tapauksessa.

Innovaatioiden tukena ja taustalla olivat sekä kansalliset että kansainväliset väestöpoliittiset virtaukset ja etenkin huoli Suomen vähenevästä väkiluvusta. Suomen ensimmäinen väestöennuste oli tehty vuonna 1934 ja siinä arvioitiin, ettei Suomen väkiluku tule koskaan ylittämään neljää miljoonaa.

Vuonna 1952 perustettiin Alli Paasikiven Säätiö. Yhdessä vuonna 1941 perustetun Väestöliiton kanssa sitä voi luonnehtia sotien jälkeisen ajan sosiaalipolitiikan ajatushautomoksi. Yhdessä nämä muodostivat vaikuttajaverkoston, jolla oli tiiviit yhteydet sen ajan päättäjiin ja virkakuntaan.

Tänä vuonna Alli Paasikiven Säätiö täyttää 70 vuotta. Siinä iässä on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa elämänkulkua ja vaikutusta historian virrassa. Alli Paasikiven Säätiön synty nivoutuu kiinteästi yhteen suomalaisen väestö- ja perhepolitiikan kanssa. Sen tuella on sodan jälkeisten vuosikymmenien aikana innovoitu suomalaisen hyvinvointivaltion asunto-, koulutus- ja perhepolitiikan perusteita.

Monessa on onnistuttu: Suomessa lapsikuolleisuus ja myös lapsiköyhyys ovat maailman mittakaavassa vähäisiä. Silti perheiden eriarvoisuuden vähentämiselle ja sosiaalisen turvallisuuden vahvistamiselle on tarvetta. Tätä Alli Paasikiven Säätiö on toteuttanut esimerkiksi vahvana lastensuojelututkimuksen tukijana.

Vaikka fyysinen terveys ja suoranainen puute eivät enää aiheuta samanlaisia ongelmia kuin ennen, yhä useammat kärsivät mielenterveyden ongelmista. Niiden ehkäisemiseksi säätiö on tukenut tutkimusta, joka liittyy lasten ja vanhempien vuorovaikutukseen, kotikasvatukseen sekä hyvään kasvuympäristöön.

Viimeiset vuodet ovat tuoneet epävarmuuden perheiden elämään ja uusia uhkia lasten arkeen. Näitä ovat pandemiarajoitusten tuoma yksinäisyys ja vaikutukset, joita ilmastonmuutoksella ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä on lasten elämään. Listalle on syytä lisätä myös Venäjän hyökkäyssodan heijastukset Suomessa.

Sotien jälkeisessä perhepolitiikassa huolehdittiin Karjalan evakkojen perheistä. Nyt vastuullamme ovat Ukrainan evakot. Alli Paasikiven Säätiö päätti äskettäin tukea Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiön koordinoimaa hanketta, jonka puitteissa ammattilaisten käyttöön jalkautetaan traumakeskeistä kognitiivisen käyttäytymisterapian Teaching recovery techniques (TRT) -mallia, joka perustuu vahvaan vaikuttavuusnäyttöön.

Myös väestöpolitiikka on Suomessa taas kansakunnan esityslistalla. Aiheesta keskustellaan hieman arastellen mutta tunnistaen sen suuri painoarvo: Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka väestö nykyisillä trendeillä kutistuu vuoden 2030 jälkeen. Miten näissä oloissa huolehditaan parhaiten kaikkien Suomessa syntyvien ja tänne muuttavien lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista? Löytyykö tähän uutta konsensusta?

Image

Alli Paasikiven Säätiön perustamishetkiin vuonna 1952 ajoittuivat Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi 29.6., Helsingin olympialaiset 19.7.–3.8. ja viimeisen sotakorvausjunan lähtö 18.9.

Sodan päättymisestä oli seitsemän vuotta. Saman verran täyttivät ensimmäisen suuren ikäluokan 95 000 lasta, jotka aloittivat syksyllä kansakoulun. Uuden rakentamisen aika oli syrjäyttämässä jälleenrakennuksen ajan.

Uutta aikaa loi myös Alli Paasikiven Säätiö. Sen tavoite oli perheiden sosiaalisen turvallisuuden lisääminen sekä kotien henkisen ja aineellisen tason kohottaminen. Tämä ei ollut uutta. Jo sotaa ennen oli puhuttu syntyvyyden lisäämisestä, ja viimeistään sodan jälkeen ymmärretty perhepolitiikan merkitys ja tarve perheiden sosiaaliseen tukemiseen. Uusi säätiö auttoi tässä työssä tukemalla valistus- ja tutkimustyötä.

Alli Paasikiven Säätiön perustivat professori Vieno Johannes Sukselainen (1906–1995), teollisuusneuvos arkkitehti Yrjö Laine (1891–1972) ja lääketieteen lisensiaatti Leo A. Kaprio (1918–1999), joista kaikilla oli kytköksiä myös vuonna 1941 perustettuun Väestöliittoon. Sukselainen oli Väestöliiton puheenjohtaja. Liitto hyödynsi Lainetta uusien asuntoalueiden, kuten Espoon Tapiolan, arvioinnissa ja hankinnassa. Kaprio toimi liiton kansanterveystoimiston päällikkönä 1940-luvun lopussa.

Myöhemmin väestöliittolaisia valittiin Alli Paasikiven Säätiön hallitukseen. Varapuheenjohtajaksi tuli Sukselainen ja jäseniksi varapuheenjohtaja Martta Salmela-Järvinen (1892–1987) ja toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen (1913–1985).

Äitien ja lapsiperheiden etujen puolestapuhujia tarvittiin, sillä 1930-luvun korkeaan lapsikuolleisuuteen ei haluttu palata. Iso askel lapsikuolleisuuden vähentämiseksi oli ollut 1937 vähävaraisille äideille tarkoitettu äitiysavustus, jolla äidit saatiin terveydenhuollon piiriin. Vielä 1936 kuoli alle 1-vuotiaana 4 543 lasta, mikä tarkoitti 66 lasta tuhatta syntynyttä kohti.

Työtä lapsiperheiden puolesta tarvittiin silti edelleen. Tarve helpotti valtion mahdollisuutta antaa uudelle säätiölle mittava alkupääoma.

Valtioneuvosto antoi 25. syyskuuta 1952 Alli Paasikiven Säätiölle 75 miljoonaa markkaa (2,5 miljoonaa euroa). Varat tulivat Lotta Svärd -järjestöltä, joka oli määrätty lakkautetuksi fasistisena syksyllä 1944. Varojen siirron esitteli sisäministeriö Sukselaisen ollessa sisäministerinä. Loppuvuonna Väestöliitto lahjoitti säätiölle 100 000 markkaa (3 400 euroa).

Alli Paasikiven Säätiön ensimmäisenä puheenjohtajana oli Katri Laine (1891–1960). Hän oli puheenjohtajana myös Suomen Naisten Huoltosäätiössä, joka jatkoi Lotta Svärd järjestön avustus- ja huoltotyötä auttamalla sodasta kärsimään joutuneita naisia ja lapsia.

Sukselainen ja Salmela-Järvinen, joka toimivat sekä Väestöliitossa että Alli Paasikiven Säätiössä, olivat vaikutusvaltaisia kansanedustajia ja sosiaalipoliitikkoja sekä merkittäviä perhepoliittisia uudistajia. Kumpikin oli jo ennen säätiön perustamista jättänyt perhepolitiikkaan pitkälle tulevaisuuteen näkyvän jäljen.

Suomessa tehtiin sekä sotavuosina että sodan jälkeisinä vuosina yllättävän kauaskantoisia perhepoliittisia ratkaisuja.

Esimerkiksi Väestöliiton ansiosta vuonna 1943 astui voimaan perhelisälaki. Sen avulla autettiin vähävaraisia perheitä. Samana vuonna säädettiin laki kouluruoan tarjoamisesta koululaisille maksutta. Etuuden piti viimeistään vuonna 1948 kuulua kaikille lapsille.

Kaikkein merkittävin uudistus oli kaikille alle 16-vuotiaille maksettava lapsilisä, joka käynnistyi 1. lokakuuta 1948. Se on ollut kallein sosiaalinen uudistus. Vuonna 1949 lapsilisät olivat sosiaaliministeriön menoista 40 ja valtion menoista 10 prosenttia.

Perhepoliitikot osasivat hyödyntää tilannetta. Esimerkiksi Sukselainen oli helmikuussa 1947 linjannut, että ensin piti toteuttaa kaikki äidit kattava äitiysvakuutus ja että vuonna 1943 aloitetusta perhelisästä piti pienin askelin kehittää lapsilisäjärjestelmä.

Salmela-Järvinen teki 1947 eduskunnassa toivomusaloitteen äidinpalkasta. Isättöminä lapsuutensa eläneille Sukselaisella ja Salmela-Järviselle oli tärkeää tunnustaa äitien kotona tehdyn työn merkitys ja maksaa siitä korvaus. Joulukuussa 1947 Sukselainen linjasi, että uudistus piti tehdä ”kansanvakuutuksen luontoisena” ja ”tulojen jakaantumista tasoittavana”.

Lapsilisään oli oikeutettu 1 167 300 lasta. Suurperheiden äideille lapsilisä saattoi olla elämän ensimmäinen säännöllinen tulonlähde. Lapsilisä oli 7 200 markkaa vuodessa verottomana.

Lapsilisän suuruuden voi suhteuttaa silloisiin elintarvikkeiden hintoihin. Summalla sai vuodessa 380 litraa maitoa tai 22 kiloa voita tai 24 kiloa kananmunia. Jos lapsilisällä osti näkkileipää, sitä sai 127 kiloa, ruisleipää 221 kiloa. Kallista kahvia sai vain 11 kiloa.

Sukselainen arvioi vuonna 1950 lapsilisäratkaisun olleen iso askel ”vain vähävaraisiin kansanluokkiin rajoittuneesta työväenmenestyspolitiikasta koko kansaan kohdistuvaan nykyaikaiseen sosiaalipolitiikkaan”.

Sukselaisen ja Salmela-Järvisen ansiot ovat jääneet liian vähälle huomiolle, sillä heidän toimintansa kuvauksella voidaan kertoa paljon suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvoinnin periaatteista ja kehityksestä.

Image

Presidentti J. K. Paasikiven puoliso Alli Paasikivi joutui antamaan nimensä Alli Paasikiven Säätiölle hänestä riippumattomista syistä. Ainoa hänen henkilöönsä liittyvä fakta säätiön perustamisprosessissa oli se, että hänet tunnettiin lastensuojelujärjestöjen tukijana.

Alli Paasikivi oli merkittävä henkilö maamme kohtalonvuosina 1940- ja 1950-luvuilla. Presidentin puolisona hän toimi ajoittain kuin yksityissihteeri.

Alli vartioi sitä, kuka sai häiritä presidenttiä valtakunnan vaikeiden asioiden hoidon keskellä. Hän myös rauhoitteli kiivasta aviomiestään ja tämän raivon kohteeksi joutuneita henkilöitä. Sen lisäksi hänen panoksensa oli merkittävä maan lastensuojelun kehittämisessä.

Ennen avioliittoaan Alli Paasikivi oli tehnyt elämäntyönsä pankkivirkailijana Kansallis-Osake-Pankissa, missä hän eteni pääkassaksi ja prokuristiksi. Valtakunnan eliittiin hän nousi avioliiton myötä vuonna 1934. J. K. Paasikivi oli tuolloin 63-vuotias ja Alli-nuorikko 54-vuotias.

Allista tuli Suomen lähettilään puoliso Tukholmassa (1936–1939) ja Moskovassa (1940–1941). Tämä tarjosi hänelle tilaisuuden opetella diplomaattien tapoja ja edustustehtävien hoitoa. Sodan jälkeen hän joutui pääministerin (1944) ja presidentin puolison (1946–1956) rooliin. Niissä tehtävissä hän loisti nuoruuden näyttelijäharrastuksen siivittämänä.

Presidentin puolison roolissa hän oli vahva vaikuttaja ja vallankäyttäjä – hän oli sitä ilmeisesti enemmän kuin kukaan muu presidenttiemme puolisoista tai ainakin näkyvimmin. Hän avasi lähetystöissä ja valtioneuvostossa kirjeitä ja sähkeitä ja päätti, annetaanko ne Paasikivelle vai jonkun muuan ratkaistavaksi. Hän vastasi kotona puhelimeen päivin öin ja päätti, mitkä asiat saivat odottaa aamu-unisen presidentin heräämistä.

Muodikkaiden asujen ja juhlakuvien takana Alli Paasikivi toimi lastensuojelun hyväksi esimerkiksi ajamalla sotaorpojen ja lastenkotien asiaa sekä edistämällä sotasokeiden ammattikoulutusta. Hän oli mukana Lastenlinnan ja Linnamäen huvipuiston perustamisessa.

Sen lisäksi on kaksi säätiötä, joiden perustamiseen Alli Paasikivi vaikutti koko persoonallaan ja taustallaan: Lastentautien tutkimussäätiö ja Alli Paasikiven Säätiö. Voi jopa ajatella, että häntä käytettiin näissä hyväksi, vaikka nämä tehtävät olivat hänelle mieluisia.

Lastentautien tutkimussäätiö sai alkunsa vuonna 1947 Arvo Ylpön 60-vuotiskeräyksestä, jota Alli Paasikivikin organisoi. Säätiö kasvoi pian merkittäväksi tutkimuksen rahoittajaksi Alli Paasikiven puutuessa tarmokkaasti asioihin ja antaessa presidentillisen arvovallan laskeutua rahankeräysten päälle. Säätiön rahoituksen ansiosta juuri pediatrian tutkimus kohosi Suomessa kansainväliselle tasolle.

Tutkimussäätiön varainhankintaa vauhditettiin kutsumalla median ja sponsorien edustajia Presidentinlinnaan tilaisuuksiin, joissa stipendiaatit kertoivat tutkimuksistaan. Toimittajat ja liike-elämän edustajat tulivat sinne mielellään. Siten saatiin julkisuutta ja lahjoituksia. Samaa taktiikkaa käytettiin myös muita hyviä asioita edistettäessä.

Toinen Alli Paasikiven matkaan saattama säätiö oli Alli Paasikiven Säätiö. Se perustettiin lakkautetun Lotta Svärd -järjestön  varoilla, jotka valtio oli takavarikoinut sodan jälkeen.

Lotta Svärd -järjestön rahoista käytiin katkera taistelu. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) halusi ne valtionbudjettiin tai muille järjestöille. Entiset lotat olisivat toivoneet ne Sotainvalidien Veljesliitolle. Lopulta niistä muodostettiin 1952 yksityinen säätiö, johon Alli Paasikiveä pyydettiin antamaan nimensä.

Paasikiven nimi antoi säätiölle suojaa vasemmiston kritiikiltä, koska Neuvostoliitto luotti presidenttiin eikä häntä vastaan noussut vasemmisto eikä oikeisto.

Säätiön taustalla oli kuitenkin Väestöliitto sekä maalaisliittolaisia ja sosiaalidemokraattisia poliitikoita. Kokoomus oli J. K. Paasikiven oma puolue, mutta se pidettiin loitommalla, ettei lotta-järjestön haamuja näkyisi.

On ilmeistä, että Alli Paasikivi vaikutti voimakkaasti säätiön tarkoituspykälän, avustuskohteiden määrittelyyn ja avustusten jakoon.

Alli Paasikivi oli ensin modernisti itsellinen virkanainen ja sitten miehensä tukena niin sanotusti edustusrouvana. Mikään naisasianainen hän ei ollut. Media kohteli häntä pääosin kohteliaasti muttei nähnyt hänen toimintansa vakavaa puolta.

Image

Vuoteen 2010 asti Alli Paasikiven Säätiö myönsi haun perusteella apurahoja ja avustuksia joka toinen vuosi. Sen jälkeen hakuja on järjestetty joka vuosi.

Hakemusten määrä on liikkunut noin 200 ja 400 välillä, myönnetty summa noin puolessa miljoonassa eurossa vuodessa. Apurahat jakautuvat tutkimus- ja kehittämisapurahoihin.

Säätiön ensimmäisinä vuosina elettiin vielä jälleenrakennuksen ja sotakorvausten maksamisen vuosia, jolloin valtiollinen perhepolitiikka oli vielä vaatimatonta. Tämä korosti kansalaisjärjestöjen roolia. Alli Paasikiven Säätiö myönsi avustuksia muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, partiotoimintaan sekä muuhun nuorisotyöhön.

Säätiön ensimmäiset hallitukset tunsivat hyvin ajankohdan kipupisteet aikana, jolloin vielä paikattiin sodan aiheuttamia vaurioita ja hyvinvointivaltiota vasta rakennettiin. Varoja myönnettiin muun muassa Sotainvalidien Veljesliitolle, sotainvalidien lapsien ammattiopintoihin ja Lastentautien tutkimussäätiölle.

Suomalainen perhepolitiikka kehittyi voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin muun muassa vanhempainpäivärahojen taso nousi ja kesto piteni, päivähoitopaikkojen määrä lisääntyi, lasten kotihoidon tuki otettiin käyttöön ja lapsiperheiden asuinolosuhteet paranivat.

1990-luvulla alle kouluikäiset lapset saivat subjektiivisen oikeuden päivähoitopaikkaan. Suomesta tuli kansainvälisten vertailuiden perusteella yksi maailman parhaista maista lasten ja nuorten kasvaa ja elää.

Yhteiskunnan myönteinen kehitys teki monet säätiön alkuperäisistä tarkoituksista tarpeettomiksi. Siinä missä köyhyys ja puute olivat leimanneet useimpien lapsiperheiden elämää Alli Paasikiven Säätiön ensimmäisinä vuosina, nyt yhteiskunnalliseksi ongelmaksi tuli lapsiperheiden vähemmistön pahoinvointi suuren hyvinvoinnin keskellä.

Vuonna 2010 säätiön hallitus myönsi 90. juhlavuottaan viettäneelle Lotta Svärd -järjestölle 5 000 euroa tunnustuksena Suomen kotien ja naisten aseman hyväksi tehdystä työstä. Tähän päättyi niin kutsuttujen ”perinneapurahojen” myöntäminen.

Vielä vuosina 2009–10 säätiön apurahoilla oli kolme painopistettä, jotka edustivat säätiön perinteitä: ”väestön kehitys, väestöpolitiikka ja väestötiede”, ”lasten ja nuorten hyvin- ja pahoinvointi muuttuvassa kasvuympäristössä” sekä ”perhekustannukset ja kodin talous”.

Vuonna 2011 painopisteiksi valittiin lapsiperheiden asumisolot ja toimeentulo, kilpailuyhteiskunnan vaikutukset perheisiin sekä sukupolvien välinen yhteys ja hyvinvointi. Ensin mainittu painopiste sai vähän hakemuksia. Tosin painopisteestä kyllä rahoitettiin väitöskirja, joka tarkasteli asunnottomien itäsuomalaisten nuorten arkea.

Vuonna 2013 säätiö alkoi myöntää pienimuotoisia – aluksi enintään 3000 euron – apurahoja kulttuurihankkeisiin. Kulttuuriapurahoilla tavoiteltiin eri ikäryhmiä, eri etnisiä taustoja, taiteen tuottamista ja kokemista kaikilla taiteen osa-alueilla sekä yhteisöllisesti toteutettavia hankkeita ja tapahtumia. Teemallisesti kyse oli merkittävästä laajennuksesta säätiön toimintaan, jossa kulttuurin tukeminen oli aikaisemmin ollut satunnaista.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä alkoi kasvaa Suomessa 1990-luvun alusta. Lastensuojelu on ollut koko 2000-luvulla merkittävin säätiön tutkimusrahoituksen kohde, minkä seurauksena siitä on tullut yksi keskeisimpiä lastensuojelututkimuksen rahoittajia Suomessa.

Säätiön apurahoilla on tuettu tutkimusta muun muassa lastensuojelun kirjaamiskäytäntöistä, pakkohuostaanottojen kulttuurisista ulottuvuuksista, äitiydestä huostaanoton jälkeen, vanhemmuusohjelmista lastensuojelun avohuollossa, huostaanottopäätöksien perusteluista, sukulaissijoituksista, ylisukupolvisista asiakkuuksista lastensuojelussa, koulukotinuorten jatko-opinnoista ja työllistymisestä sekä perhehoitoon sijoitettujen lasten isistä.

Vuoden 2016 painopisteitä olivat lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuus ja sen vähentäminen sekä ihmisten erilaisuus ja perheiden monimuotoisuus osana suomalaista yhteiskuntaa.

Maahanmuutto Suomeen yleistyi 1990-luvulla ja erityisesti 2000-luvulla Suomen EU-jäsenyyden jälkeen. Monikulttuurisuus näkyi Alli Paasikiven Säätiön tutkimus-, kehittämis- ja myöhemmin myös kulttuuriapurahoissa.

Säätiö rahoitti tutkimuksia muun muassa vuoroasumisesta, sateenkaariperheiden eroista, monikulttuurisista lapsista varhaiskasvatuksessa, vastaanottokeskuksista ja kouluista psykososiaalisina kehitysympäristöinä sekä ulkomaalaistaustaisen lapsen mielen hyvinvoinnin tukemisesta.

Monikulttuurisuus alkoi näkyä myös rahoituksen hakijoissa. Kehittämis- ja kulttuuriapurahoja myönnettiin myös maahanmuuttajien yhdistyksille.

Vuosina 2010–2020 pitkäaikaisin säätiön apurahojen painopiste oli sukupolvien välinen yhteys. Teema on esimerkki merkityksellisestä perhepolitiikan ulottuvuudesta, jonka edistämisessä säätiön kaltaisella toimijalla voi olla tärkeä rooli. Valtion ja kuntien perhepolitiikassa lasten ja isovanhempien yhteys on lähes kokonaan laiminlyöty teema.

Säätiön 70-vuotisen historian aikana hyvinvointivaltion voimakas laajentaminen teki säätiön alkuperäiset tehtävät suurelta osin tarpeettomiksi. Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan ole taannut hyviä kasvuolosuhteita kaikille lapsille. Viime vuosikymmeninä eriarvoisuuden tutkimisesta ja vähentämisestä tulikin Alli Paasikiven Säätiön tärkein tehtävä.

Kuukauden Alli -podcast, jakso 1

Ideoita lisälukemiseksi

Arajoki-Siikala, Iiris – Kalervo Siikala 2002: Lotta Svärd ja Alli Paasikivi. Gummerus.

Korppi-Tommola, Aura 2021: Alli Paasikivi. Eturivin taustavaikuttaja. SKS-kirjat.

Tamminen, Seppo 2012: Lapsen tähden. Lastentautien tutkimussäätiö 50 vuotta. Lastentautien tutkimussäätiö.