Image

Helsingin yliopisto on päättänyt lakkauttaa ympäristöpolitiikan professuurin jäädessäni tehtävästä eläkkeelle syksyllä 2025.

Lakkauttamisen seurauksena yliopiston kansainvälinen lippulaiva, ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelma, on uhattuna. On vaikea nähdä, kuinka perustamisestaan lähtien yliopiston suosituimpiin hakukohteisiin lukeutuva ja 90 uutta opiskelijaa vuosittain hyväksyvä maisteriohjelma voi jatkaa toimintaansa ilman keskeistä pääainetta ja vastuuprofessoria. Samalla häviää ympäristötieteiden kandidaattiohjelman ympäristöpolitiikan perusteiden kurssi, jonka suorittaa vuosittain yli 150 opiskelijaa ja joka palvelee myös avointa yliopistoa.

Professuurin lakkauttaminen pysäyttää myös ympäristöpolitiikan tutkimuksen ja tohtorituotannon. Vuodesta 2008 lähtien alan tohtoreita on valmistunut 18 ja ulkopuolista tutkimusrahoitusta on hankittu pitkälti yli 10 miljoonaa euroa.

Miksi yliopisto ajaa alas yhteiskunnallisesti tärkeän ja suuriin globaaleihin haasteisiin vastaavan oppiaineen? Kysymys on aiheellinen, sillä akateemiset perus- ja jatkotutkinnot sekä ulkopuolinen tutkimusrahoitus painavat yhä enemmän yliopiston opetus- ja kulttuuriministeriöltä saaman perusrahoituksen jaossa.

Syitä lakkauttamiselle on etsittävä pintaa syvemmältä – vanhan yliopiston luutuneesta organisaatiosta, joka säästöpaineissa käpertyy kuoreensa.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professuuri perustettiin vuonna 2001 valtiotieteellisen, bio- ja ympäristötieteellisen sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yhteisenä oppituolina. Professuuri on alansa ainoa laaja-alainen professuuri Helsingin yliopistossa.

Tiedotin yliopiston johtoa ympäristöpolitiikan professuurin tilanteesta jo syksyllä 2022. Rehtori ilmoitti tuolloin, että ympäristöpolitiikan professuurin jatkosta päättäminen kuuluu professuurin kolmen kotitiedekunnan dekaaneille. Kolmen kotitiedekuntani dekaanit puolestaan ajattelevat kukin, että päätösvastuu kuuluu kahden muun tiedekunnan dekaaneille. Esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekunnan dekanaatin kanta oli, että ”ympäristöpolitiikka ei lukeudu valtiotieteellisen tiedekunnan ydinalueisiin”.

Ympäristöpolitiikan oppituolin hallinnollinen verkottuminen kolmeen tiedekuntaan avaa yliopiston johdolle mahdollisuuden päättää jättämällä päättämättä. Jokainen professuurin jatkosta vastaava taho katsoo, että verkostomainen oppituoli on jonkun toisen vastuulla, että oppituolin kahden kolmasosan palkka on liian iso taakka yhden osapuolen kannettavaksi, ja että kolmasosapalkan poistaminen yhden osapuolen kuluista on oiva säästökohde.

Ongelman ydin on, että Helsingin yliopiston kaltainen suuri ja vanha yliopisto jakautuu hallinnollisesti perinteisten tieteenalojen mukaisesti. Vanhojen tieteenalojen nimikkeet eivät kuitenkaan puhuttele niitä suuria yhteiskunnallisia haasteita, joihin suuret tutkimusrahoittajat pyrkivät rahoituksellaan vastaamaan. Tuskin EU tai Suomen Akatemia julistaisi sosiologian, kasvibiologian tai maataloustieteen olevan suuria yhteiskunnallisia haasteita. Kun sen sijaan valtarakenteissa marginaalinen ympäristöpolitiikan oppituoli johti vuodesta 2018 lähtien ympäristöuhkien sopeutumispolitiikkaan keskittyneitä tutkimuskonsortioita yli 7 miljoonan euron edestä, nautti niiden tuomasta rahasta ja maineesta myös Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta.

Vaikka tieteenalat ja yhteiskunnalliset haasteet on totuttu pitämään erossa toisistaan, on hyvä muistaa, että perinteiset tieteenalat ovat alun perin nousseet vastauksina yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Esimerkiksi matematiikka pyrki alun perin ratkaisemaan kirjanpidon ja sosiologia teollistumisen ongelmia.

Nyt tilanne on toinen. Vanhat tieteenalat eivät enää yliopistoissa ole niinkään intellektuaalisen toiminnan kuin vallankäytön pesäkkeitä.

Ei ympäristöpolitiikka Suomesta katoa, vaikka se Helsingin yliopistosta vähitellen kuihtuu. Helsingin yliopistolla on tärkeä mutta etujensa vastainen rooli yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen ”ekosysteemin” ylläpitämisessä. Yliopistouran valinneet alan tohtorit saattavat viettää tutkijatohtori- ja apulaisprofessorivaiheen Helsingin yliopistossa, siirtyäkseen pian lupaavampiin ympäristöihin, kuten LUT-yliopistoon, Itä-Suomen yliopistoon tai ulkomaille. Niissä yliopiston ylin johto tukee alaa järjestelmällisesti.

Samaan aikaan yhä useammat maisteri- ja tohtoriohjelmat alkavat tuottaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen ja ympäristöpolitiikan tutkintoja. Näyttääkin siltä, että alan käsitteistöä ja metodologioita kehittävät tutkimusyksiköt syntyvät lähitulevaisuudessa nimenomaan pienehköihin uudistusmielisiin yliopistoihin, eivät Helsingin yliopistoon.

Yliopistoista lakkautettavat professuurit ja lehtoraatit ovat toistuvia uutisaiheita. Usein lakkauttamisten taustalla ovat esimerkiksi oppiaineen harvinaisuus ja kurssien opiskelijakato. Tätä taustaa vasten ympäristöpolitiikan professuurin lakkauttaminen on kummajainen. Ympäristöpolitiikka on yhteiskuntapolitiikan keskiössä. Opiskelijakadon sijaan se kärsii opiskelijatungoksesta ja ulkopuolista tutkimusrahaa pukkaa ovista ja ikkunoista.

Ympäristöpolitiikan professuurin lakkauttaminen on vakava maineuhka Helsingin yliopistolle. Yliopiston ulkopuolisille tahoille päätös näyttää akateemiselta viherpesulta – hehkuttaahan valtakunnan suurin yliopisto strategiassaan olevansa ”vastuullisuuden ja kestävyyden edelläkävijä” ja aikovansa olla ”vuonna 2030 kansainvälisesti tunnettu ja houkutteleva monialainen kestävyystutkimuksen ja -opetuksen keskittymä”.

Strategian perimmäinen tarkoitus on auttaa organisaation johtoa voimavarojen suuntaamisessa. Kun organisaation johto vähentää tietoisesti strategiansa ydintavoitteen resursointia, joko strategia tai johto ei ole ajan tasalla.

•

Lue myös:

Scientist Rebellion -verkosto: Ilmaston ja elonkirjon hätätila muuttaa tutkijan roolia

Kansainvälinen tutkimus: Ympäristöpolitiikassa taloudelliset arvot jyräävät usein luontoarvot

Ympäristömyötäiseen elämäntapaan: yksin vai yhdessä?

•

Keskustelu-osiossa julkaistaan tieteeseen tai tiedeyhteisöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka edustavat niiden kirjoittajien omia näkemyksiä. Voit tarjota osioon omia puheenvuorojasi. Lue ensin ohjeet kirjoittajalle.