Image

Oman aikamme historiaa vai jotain ihan muuta? Entä mitä oma aikamme itse asiassa on?

Lähihistoria-termi tuottaa nopeasti monenlaisia mielleyhtymiä ja kysymyksiä. Mielleyhtymät liittyvät usein siihen, että kyseessä ajatellaan olevan jonkinlaista joko omaan aikaamme tai ainakin sitä hyvinkin lähelle tulevaa historiallisten tapahtumien, muutosten ja ajattelutapojen tarkastelua ja tulkitsemista.

Esitettävät kysymykset suuntautuvat helposti siihen, millaisesta menneisyyden ajanjaksosta konkreettisesti puhutaan, kun puhutaan lähihistoriasta. Mistä se alkaa ja mihin se päättyy, miten se suhteutuu muihin tieteen kentällä määriteltyihin aikakausiin? Mikä on sen rooli historiankirjoituksen kartalla? Mikä on oikea toimija vastaamaan näihin kysymyksiin?

Toisaalta herää kysymys, onko edes tarpeen tai olennaista muodostaa lähihistoria-termistä siististi selitetty ja kuvailtu versio. Kenties tulisikin ajatella, että kyseessä on ennemmin liikkuva ja mukautuva kokonaisuus, jolle monisävyisyys ja joustavuus antavat enemmän kuin ottavat. Keskustelua kannattaa tästäkin huolimatta käydä.

Lähihistorian tarkastelussa läsnä ovat rinnatusten nykypäivä, lähimenneisyys ja näiden molempien kaukaisemmat historialliset juuret. Aivan kuten muutenkin historiantutkimuksessa, menneisyyden ilmiöitä nostetaan esille ei ainoastaan niiden nykypäivän merkityksellisyyden vaan niiden tiedollisen itseisarvon vuoksi.

Lähihistoriallinen tutkimus eroaa kuitenkin muusta historiallisesta tarkastelusta sen poikkeuksellisen aikajänteen kautta. Lähihistoria paneutuu tapahtumiin, ilmiöihin ja prosesseihin, jotka ovat selkeästi tavalla tai toisella keskeneräisiä, verrattuna kaukaisempiin ajanjaksoihin keskittyvään historiantutkimukseen.

Lähihistorian tarkastelu ankkuroituu maailmansotien kaltaisiin merkittävien tapahtumien ohella herkästi myös ihmisen elämänkaareen. Voidaan puhua nyt elossa olevien ihmisten elinaikana tapahtuneiden ilmiöiden erittelystä ja analysoinnista. Näiden ihmisten läsnäolo tutkimuksen kirjoitushetkellä on sekä suuri mahdollisuus että eettinen palapeli, joka tutkijan täytyy omalta osaltaan ratkaista.

Usein lähihistoriaan sijoittuvat ilmiöt puhuttelevat vahvasti niin historian opiskelijoita kuin laajempaa, tiedeyhteisön ulkopuolista kuulijakuntaa. Syyt ovat moninaisia ja usein henkilökohtaisia. Myös tutkijalla on monesti oma, useissa tapauksissa aikalaisen ymmärrys tarkastelun kohteena olevasta prosessista tai ilmiöstä, joka luo tutkimustyöhön uusia haasteita ja näkökulmia.

Lähihistoriallisten ilmiöiden tarkastelua edistää se, että niistä on usein tarjolla hyvin monipuolisia lähteitä. Näiden ilmiöiden parissa tutkimustyötä tekevät historiantutkijoiden lisäksi myös lähitieteiden, kuten politiikan tutkimuksen ja etnologian, ammattilaiset.

Lähihistoriallinen näkökulma yhdistää yli tieteenalarajojen. Se luo mahdollisuuksia ja tilaa useita tutkimustraditioita yhdisteleville, monitieteisille projekteille. Se on arkipäivää monissa maamme yliopistoissa ja niiden sisällä eri laitoksilla. Tarvitaan kuitenkin yhteen kokoava tekijä, joka tarjoaa mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja keskusteluun suomalaisen lähihistorian tutkimuksen suunnasta ja tulevaisuudesta.

Kesäkuussa 2021 Jyväskylässä perustettiin Lähihistorian tutkimuksen seura ry, jonka tarkoitus on edistää lähihistorian tuntemusta ja ymmärrystä. Sen toiminnan keskiössä on lähihistoriallinen tutkimus ja sen edistäminen. Lisäksi keskeistä on vahvistaa teemaan liittyvää, monialaista ja moniulotteista julkista ja tieteellistä keskustelua.

Uskomme, että lähihistoriallisen ymmärryksen tarvetta ovat lisänneet muun muassa oman maantieteellisen ympäristömme muutokset. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä aiempaa useammat suomalaiset ovat todennäköisesti kiinnostuneet syventämään tietämystään esimerkiksi Venäjän poliittisen järjestelmän, sen kansalaisyhteiskunnan kehityksen ja oman maanpuolustuksemme historiallisista juurista.

Alkutaipaleensa aikana seura on järjestänyt erilaisia keskustelutilaisuuksia, laajentanut yhteyksiään ja ollut läsnä muun muassa Tampereen Historiantutkimuksen päivillä syksyllä 2022. Historiantutkimuksen päivillä syvennyttiin yhdistyksen johdolla kahdessa työryhmässä muun muassa ympäristöhistorian ajankohtaisiin kysymyksiin, historiakiistoihin Italiassa sekä taistolaisuuden muistamiseen KOM-teatterin esityksissä.

Seura on omalta osaltaan pyrkinyt nostamaan lähihistorian teemoja esiin perustamisestaan alkaen ja antamaan mahdollisuuksia tutkijoiden monipuolisille äänille. Laajinta merkitystä lienee kuitenkin sillä, että seura otti tavoitteekseen perustaa myös lähihistorian alaan keskittyvän tieteellisen Lähihistoria-aikakauslehden.

Seuran julkaisutoiminta on edistynyt kovaa vauhtia. Lehteä on sen ensimmäisenä päätoimittajana johtanut FT Tuomas Laine-Frigren Tampereen yliopistosta. Lähihistorian tutkimuksen seuran hallituksen nimeämä toimitus ja julkaisuneuvosto on muodostettu lähihistorian parissa työskentelevistä ammattilaisista eri puolilta Suomea, unohtamatta kansainvälisiä vahvistuksia.

Joulukuussa 2022 toimituskunta sai hieman yli vuoden ahkeran ideoinnin ja valmistelun jälkeen valmiiksi vertaisarvioidun Lähihistoria-aikakauslehden ensimmäisen numeron. Lehteä julkaistiin ja tullaan julkaisemaan avoimesti Tieteellisten seurain valtuuskunnan Journal.fi -palvelussa.

Uuden tieteellisen julkaisun käynnistäminen on ollut tekijöilleen haastavaa mutta myös antoisaa. Aikakauslehden työstäminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden lähihistorian olemuksen pohdintaan ja siihen liittyvien näkökulmien yhteen tuomiseen. Lisäksi se avaa mahdollisuuden asettaa kunnianhimoisia tavoitteita julkaisun roolista tulevaisuuden suomalaisella tiedekentällä.

Lähihistorian ensimmäinen numero sisältää niitä elementtejä, joita seura haluaa edistää myös jatkossa: tieteellisen vertaisarviointiprosessin läpikäyneitä artikkeleita, puheenvuoroja, esseitä ja henkilöjuttuja sekä -haastatteluja. Erilaisten juttutyyppien kirjo toivottavasti löytää lukijakuntaa niin historiatieteen ammattilaisista kuin ylipäätään historiasta kiinnostuneista.

Samalla kyseessä on yritys kannustaa keskustelua kotimaisen tieteellisen julkaisemisen tilasta ja tarjota laajalle asiantuntijoiden joukolle aiempaa selkeämpi kanava käydä avointa keskustelua ja vaihtaa ajatuksia. Jäämme odottamaan innostuksella, miten Lähihistoria-lehti löytää lukijoita ja saavuttaa sille asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita.

Mitä tulee laajempaan tieteellisen keskustelun tilaan, suomeksi kannattaa edelleen kirjoittaa ja julkaista – eikä historia-alan pidä olla tässä poikkeus.

•

Lue myös:

Miten kannustaa ja tukea avointa julkaisemista?

Tarvitseeko Venäjä autoritarismia?

Vastuullinen historiantutkimus

•

Keskustelu-osiossa julkaistaan tieteeseen tai tiedeyhteisöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka edustavat niiden kirjoittajien omia näkemyksiä. Voit tarjota osioon omia puheenvuorojasi. Lue ensin ohjeet kirjoittajalle.