Image

”Kaikkiaan hoidettaessa molemminpuolista lääkärin aiheuttamaa pahoittelen, mutta minulla ei ole pääsyä reaaliaikaiseen informaatioon eikä potilaskohtaisiin tietoihin, sillä olen tekoälypohjainen kielimalli.”

Lainaus on suomennettu Radiology Case Reports -lehdessä viime kesänä julkaistusta artikkelista nimeltä ”Successful management of an Iatrogenic portal vein and hepatic artery injury in a 4-month-old female patient: A case report and literature review”.

Artikkeli on sittemmin vedetty pois julkaisusta, mutta ei tekoälysovellus ChatGPT:n asiattoman käytön vuoksi vaan siksi, ettei kirjoittajilla ollut potilaan (tai arvattavasti vauvaikäisen potilaan vanhempien) suostumusta julkaisuun. Lehti kyllä pahoitteli, ettei sitaatissa näkyvää ongelmaa huomattu missään vaiheessa artikkelin arviointi- tai toimitusprosessia.

Olisin voinut aloittaa jollain muullakin esimerkillä. Vastaavia tapauksia on näet ehtinyt kertyä jo paljon – ja tarkoitan tosiaan tapauksia, joissa ilmeistä tekoälyn kirjoittamaa, sisällöltään akateemiseen julkaisuun kuulumatonta tekstiä on päätynyt julkaistuun tutkimusartikkeliin.

Vaikka tutkijat ovat yleisesti ottaen innoissaan siitä, mitä kaikkea tekoäly mahdollistaa tieteessä, moni pelkää, mitä suurille kielimalleille perustuvat sovellukset tekevät akateemiselle julkaisemiselle.

Uusien välineiden huolimaton käyttö ei johda vain yllä lainatun kaltaisiin mokiin. Kirjallisuuskatsauksissa se on jo tuottanut uudenlaisen tahattoman plagioinnin muodon. Kun tiivistelmätekstiä tuottamaan pantu tekoälytyökalu referoi väärin tai jättää viitteet pois, kirjoittaja tulee huomaamattaan panneeksi ihmisten suuhun väitteitä, joita he eivät ole puolustaneet, tai esittäneeksi muiden ajatuksia ominaan. Ihminen pystyy tällaisiin virheisiin toki itsekin, mutta tekoälyvälineet ovat nopeampia.

Myös tietoisesta plagioinnista on tullut helpompaa ja aiempaa vaikeammin tunnistettavaa. Ja artikkelitehtailun tehostuminen kuormittaa jo entuudestaan uupuneita tieteellisten lehtien toimittajia ja vertaisarvioijia.

Etupäässä ammattifilosofeista koostuva kansainvälinen someni on laajalti sitä mieltä, että juuri näin suuret kielimallit vaikuttavat akateemiseen julkaisemiseen. Niille perustuvat sovellukset ovat automaattiplagiaattoreita, joilla tuotetaan uskottavilta näyttäviä mutta kelvottomia artikkelikäsikirjoituksia toimittajien ja vertaisarvioijien riesaksi.

Äänekkäimmin tyytymättömien äidinkieli on englanti. Me muunkieliset olemme usein vähän eri mieltä.

Tuttu professori sanelee nykyään artikkeliensa ensimmäiset luonnokset äidinkielellään puhelimeensa, käyttää tekoälysovellusta äänitteen litteroimiseen, käännättää tekstin toisella englanniksi ja alkaa sitten työstää tuloksesta artikkelia. Minä kirjoitan nykyään vertaisarviointilausunnot suomeksi, koska englanninnos vaatii napinpainalluksen ja pari tarkistusluentaa. Kollega kertoi, että heti ChatGPT:n julkaisemisen jälkeen eräät tutkimusrahoitushakemukset, jotka tulevat niukasti resursoiduista tutkimusympäristöistä, oli yhtäkkiä kaikki kirjoitettu erinomaisella englannilla.

Suurille kielimalleille perustuvat tekoälysovellukset – sellaisina kuin mitä ne ovat juuri nyt – vaikuttavat tieteelliseen julkaisemiseen vähentämällä globaalin tieteen kielellistä eriarvoisuutta. Ne mahdollistavat käsikirjoitusten tarjoamisen kansainvälisiin lehtiin myös sellaisissa tutkimusympäristöissä, joissa harva kirjoittaa kovin hyvää englantia eikä käännös- tai kielentarkistuspalveluihin ole varaa. Tämäkin tietysti lisää tarjolle tulevien artikkelikäsikirjoitusten määrää ja kuormittaa toimittajia ja vertaisarvioijia, mutta siitä ei liene syytä valittaa.

•

Lue myös:

Eettiset ohjeet ovat tasapainoilua tutkimuksen vapauden ja muiden arvolähtökohtien välillä – ja näin on myös saamelaisia koskevassa tutkimuksessa

Matemaattisia keskusteluja tekoälyn kanssa – Onko ChatGPT:stä oppaaksi matematiikan oppimisessa?

Tekoälymallit ihmisälyn peilinä – Myös ihmiset suoltavat usein sujuvaa paskapuhetta