Image

Loppuvuoden aikana Helsingin yliopisto ‒ muiden korkeakoulujen tavoin ‒ ohitti ja hiljensi tutkijoiden ja opiskelijoiden kampanjointia palestiinalaisten tukemiseksi ja Israelin boikotoimiseksi. Yliopisto perusteli toimintaansa sillä, ettei se ole poliittinen toimija.

Yliopisto on ennenkin luottanut samaan (epä)poliittiseen retoriikkaan, kun se on halunnut vaikeuttaa Israelin kritisoimista. Uutta oli, että nyt yliopiston henkilökunta soitti kampukselle poliisit keskeyttämään mielenosoituksen.

Sittemmin Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) piti uskottavana Etelä-Afrikan kannetta, jossa Israelia syytettiin kansanmurhasta Gazassa. Näin ollen ICJ otti jutun käsittelyynsä ja määräsi Israelin estämään kansanmurhan tai siihen kiihottamisen, takaamaan kiireellisesti tarvittavan humanitaarisen avun palestiinalaisille sekä säilyttämään kansanmurhan todisteet. Toistaiseksi Israel ei ole paljoa piitannut ICJ:n määräyksistä. On korkea aika ottaa vakavasti Israelin akateeminen boikotti.

Akateeminen boikotti on osa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan jo 20-vuotista boikottikampanjaa. Siinä vaaditaan loppua Israelin miehitykselle, tasa-arvoa Israelin palestiinalaisille kansalaisille sekä palestiinalaisten pakolaisten paluun mahdollistamista.

Vaikka Suomessa aihetta on lähinnä väistelty, keskustelua akateemisesta boikotista ei onneksi tarvitse aloittaa alusta. Ohessa kaksi yleisintä vastaväitteitä ja vastausta.

”Israelin akatemia on yhteiskunnan kriittinen ääni, joka ei liity Israelin valtion rikkomuksiin.”

Tutkija Maya Windin tuoreen monografian mukaan väite on parhaimmillaankin toiveajattelua. Otetaan esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokohteet: Tel Avivin yliopisto ja Jerusalemin heprealainen yliopisto. Molemmat osallistuvat Israelin armeijan ja turvallisuuspalveluiden kouluttamiseen. Näin ne mahdollistavat sekä kansanmurhaa että sen taustatekijöitä: Israelin asuttajakolonialismia ja apartheidia.

Antisionistisia tutkijoita tulee tukea. Hekin kärsivät Israelin yliopistojen akateemisesta autoritarismista. Kriittisiä israelilaisia tutkijoita ja palestiinalaisia opiskelijoita on tavan takaa häiritty, uhkailtu ja erotettu. Scholars at Risk -verkoston mukaan tilanne on vain pahentunut viimeisen neljän kuukauden aikana.

”Boikotti loukkaa israelilaisten tutkijoiden akateemista vapautta.”

Akateeminen boikotti ei kohdistu israelilaisiin tutkijoihin yksilöinä vaan yliopistoihin. Siihen kuuluu yhteistyön jäädyttäminen israelilaisten yliopistojen kanssa (esim. vaihto-ohjelmat ja tutkimushankkeet), ei Israelin yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden ”cancelointi”.

Palestiinalaiset eivät siis aloittaneet boikottikampanjaa rangaistakseen israelilaisia vaan koska se voi olla tehokas: Israel on pieni maa, joka on riippuvainen länsimaiden, etenkin Yhdysvaltojen, tuesta. Boikotti on keino heikentää Israelin valtion toiminnan hyväksyttävyyttä. Myös akateeminen yhteistyö on tärkeä osa Israelin maabrändin ja legitimiteetin rakentamista.

Boikottia voi suositella akateemisen vapauden ystäville. Windin teos on heille karua luettavaa: esimerkiksi palestiinalaiset yliopistot Länsirannalla ovat olleet Israelin toistuvien hyökkäysten ja sulkemisten armoilla.

Viime kuukausina Israel on hävittänyt palestiinalaisten akateemisen vapauden edellytyksiä kansanmurhan oleellisena osana. Israel oli tammikuun loppupuolella ehtinyt tuhota kaikki Gazan yliopistot, tappaa satoja akateemikkoja ja opettajia sekä tuhansia opiskelijoita. Akateemisella boikotilla osaltaan painostetaan Israelia lopettamaan scholasticide, jonka voi vapaasti kääntää opinmurhaksi.

Palataan lopuksi Suomeen. Korkeakouluja syytettiin tekopyhyydestä, koska ne boikotoivat Venäjää hyökkäyssodan myötä, mutta eivät edes harkitse asiaa Israelin kohdalla. Korkeakoulut vastasivat, että opetus- ja kulttuuriministeriö ohjasi niitä lopettamaan Venäjä-yhteistyön.

Jatkaisiko siis akatemia Venäjä-yhteistyötä yhä, jos OKM ei olisi toisin käskenyt? En jaksa uskoa, että oppinut yhteisö olisi sulattanut tätä. Ministeriön taakse piiloutuminen onkin jälleen uusi epäjohdonmukainen”epäpoliittisuuden” esitys. Korkeakoulut voivat ja niiden täytyy puolustaa akateemista vapautta ja auttaa estämään opinmurha.