Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollon ammattihenkilöstön psyykkistä kuormittuneisuutta, uniongelmia ja traumaoireita sekä sitä, miten ne kehittyivät koronapandemian aikana.

Tutkimus rajautui Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin. Sen aineistona oli noin 4 800 osallistujan vastaukset kyselyihin, joita lähetettiin heille kuukausittain sähköisesti. Vastaajat saivat kyselyissä itse arvioida psyykkistä vointiaan.

Tulosten mukaan traumatisoivat tapahtumat ja voimakas tartunnan pelko, jotka liittyivät erityisesti koronatartunnan saaneiden potilaiden hoitoon, olivat yhteydessä henkilöstön psyykkisen ahdinkoon ja uniongelmiin.

”Korona-aikaan liittyviä traumaattisia tapahtumia kokeneilla oli muihin verrattuna moninkertainen riski kokea psyykkistä ahdinkoa, ja näitä traumaattisia tapahtumia oli kaksinkertainen määrä koronapotilaita hoitaneilla verrattuna muuhun henkilöstöön”, akatemiatutkija Tom Rosenström Helsingin yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Valtaosa kyselyihin vastanneista henkilöstön jäsenistä koki, että heidän mielenterveytensä pysyi vakaana ensimmäisen koronavuoden aikana kesäkuusta 2020 toukokuuhun 2021. Joka kuudennella esiintyi alkuun heikentynyttä henkistä hyvinvointia, joka kuitenkin pian koheni.

Joka neljännellä alun hyvä mielenterveys kääntyi laskusuuntaiseksi.

"Tuloksista näkyy, kuinka terveydenhuollon henkilöstön mielenterveyttä ja unen laatua heikensi paitsi koronapandemian hetkittäinen kuormittavuus myös pandemian pitkittymiseen liittyvät epäsuorat vaikutukset. Esimerkiksi yksinasujilla sosiaalinen elämä saattoi kaventua muita enemmän", Rosenström kuvailee.

Tutkimuksessa saatiin tietoa terveydenhuollon henkilöstön psyykkisen kuormituksen vaihtelusta pandemian aikana, mitä voidaan hyödyntää esimerkiksi varautumissuunnitelmia laadittaessa. Vastaavaa tutkimustietoa ei ole ollut saatavilla aiemmista pandemioista.

Tutkimus on julkaistu BMC Psychiatry -tiedelehdessä.

•

Kuvassa Meilahden sairaala-alue Helsingissä. Kuvan lähde: Ari Aalto, Helsingin yliopisto.