Turun yliopiston johtama hanke paljasti, että osa lepakkolajeista on runsastunut Suomessa viime vuosina. Lepakoiden aktiivisuutta tutkittiin puoliautomaattisesti lähes kaikilla Suomen tutkimusasemilla vuosina 2015–2021.

Lepakoiden pitkäaikaisseuranta oli tiettävästi maailman ensimmäinen. Hanke sai alkunsa, kun toisesta hankkeesta oli jäämässä erä laadukkaita lepakkodetektoreja. Ne ovat yliäänitunnistimia, jolla voidaan kuunnella lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä.

”Katselin karttaa Suomen tutkimusasemaverkostosta, ja keksin, että jos laitamme muutaman laitteen kullekin asemalle, niin työmäärä on asemille aika vähäinen, mutta kootusti voisimme saada silti aivan valtavan määrän tietoa”, yliopistonlehtori, dosentti Eero Vesterinen Turun yliopiston tiedotteessa.

Eri tutkimusasemilta kerättyjä tuloksia on analysoitu talkootyönä vuosien aikana. Ensimmäinen tuloksiin perustuva tutkimusartikkeli ilmestyi vastikään.

Pohjanlepakko näyttää runsastuneen viime vuosina

Seurannan aikana pikkulepakoilla havaittiin runsaampaa aktiivisuutta kuin aikaisemman tiedon valossa odotettiin. Pikkulepakko on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.

Myös maailman pohjoisimpien lepakoiden, pohjanlepakoiden, elämään saatiin uutta valoa. Seurantavuosien aikana havaittiin, että lajin aktiivisuus kasvoi vuosi vuodelta, mikä oli tutkijoiden mielestä yllättävää.

”Pohjanlepakoiden aktiivisuus vaihteli merkitsevästi eri osissa maata. Alkukesästä aktiivisuus painottui Etelä-Suomeen, mutta aineisto osoittaa, että loppukesästä pohjanlepakot vaeltavat pohjoiseen”, dosentti Thomas Lilley Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta sanoo.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi Suomessa erittäin harvinaista kimolepakkoa, jota löydettiin esimerkiksi pohjoisimmasta Suomesta. Tutkijoiden mukaan osittain kyse on siitä, että uusi havaintomenetelmä antaa uudenlaista ja tarkempaa tietoa lajien aktiivisuudesta.

Pitkäaikaisseuranta jatkuu edelleen

Seurantahankkeiden hyödyt tulevat tutkijoiden mukaan parhaiten näkyviin pitkän ajan kuluessa, kun tietoa kertyy eri paikoista käyttäen täysin samoja menetelmiä. Tähän asti lepakoiden levinneisyyden ja aktiivisuuden arviointi on pohjautunut yksittäisiin alueilla suoritettuihin kenttätutkimuksiin.

Tutkijoiden tavoitteena on jatkaa lepakkolajien kartoitusta samalla pitkäaikaisseurannalla. Hankkeen vetäminen siirtyi Luonnontieteelliselle keskusmuseolle vuonna 2022.

”Seurantaa jatkamalla voimme tulevaisuudessa saada arvokasta tietoa eri lajien aktiivisuuden vaihtelusta. Lisäksi juuri nyt valon nopeudella kehittyvät tekoälyn ja koneoppimisen alat voivat helpottaa ja nopeuttaa datan analysointivaihetta todella paljon ”, Vesterinen sanoo.

Pitkäaikaisseurannan tuloksia on julkaistu Ecography-tiedelehdessä.

•

Kuvassa pohjanlepakko. Kuvan lähde: Anna Blomberg.