On laajaa näyttöä siitä, että Saharan autiomaa on ajoittain vihertynyt. Näinä ajanjaksoina jokien, järvien ja vedestä riippuvaisten eläinten määrä kasvoi, kunnes alue muuttui taas aavikoksi.

Uusi tutkimus osoittaa, että nämä ajoittaiset kosteat kaudet johtuivat muutoksista maapallon aurinkoa kiertävällä radalla. Jääkausi on keskeyttänyt vihertymisen.

”Saharan autiomaan jaksoittainen muuttuminen savanni- ja metsäekosysteemeiksi on yksi planeettamme hämmästyttävimmistä ympäristömuutoksista”, sanoo Edward Armstrong, joka työskentelee ilmastotutkijana Helsingin yliopistossa ja Bristolin yliopistossa.

Pohjois-Afrikan kosteat ajanjaksot saattoivat olla ratkaisevan tärkeitä Afrikasta muualle johtavien kasvien muodostamien ekologisten käytävien synnyssä. Se on mahdollistanut eri lajien, myös varhaisten ihmisten, leviämisen eri puolille maailmaa.

Tutkijat kuvailevat Saharan aluetta eräänlaiseksi portiksi, joka säätelee lajien leviämistä Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välillä sekä niiden leviämistä muualta mantereelle ja sieltä muualle. Portti oli vehreissä oloissa auki ja autiomaan vallitessa kiinni.

Mannerjäätiköt ja Sahara kytköksissä toisiinsa

Helsingin yliopiston ja Birminghamin yliopiston ilmastotutkijat toteuttivat simulaatioita tuoreeltaan kehitetyllä ilmastomallilla. Tulokset vahvistavat, että Pohjois-Afrikan kosteat jaksot esiintyivät 21 000 vuoden välein ja määräytyivät maapallon kiertoradan pyörimisakselin suunnan muutosten mukaan.

Maapallon pyörimisakselin suunnan muuttuessa pohjoisen pallonpuoliskon kesät lämpenivät, mikä tehosti Länsi-Afrikan monsuunijärjestelmää ja lisäsi Saharan sademäärää. Tämän seurauksena autiomaahan levisi savanneille tyypillistä kasvillisuutta.

Mallinnus osoitti, että suuret, kaukana korkeilla leveysasteilla sijainneet mannerjäätiköt vaikuttivat Pohjois-Afrikan kosteiden jaksojen ajoitukseen ja voimakkuuteen. Kosteita kausia ei esiintynyt jääkausien aikana, koska valtavat jäätiköt viilensivät ilmakehää ja estivät Afrikan monsuunijärjestelmää tyypilliseen tapaansa laajenemasta.

Tieto korostaa näiden kaukana toisistaan olevien alueiden välistä yhteyttä, joka on saattanut rajoittaa ihmisen ja muiden lajien levittäytymistä Afrikasta 800 000 viime vuoden jääkausien aikana.

”Kyky mallintaa Pohjois-Afrikan kosteita jaksoja on suuri saavutus, jonka ansiosta pystymme nyt paremmin mallintamaan ihmisen levinneisyyttä ja ymmärtämään sukumme kehitystä Afrikassa”, ihmisekologian ja evoluution apulaisprofessori Miikka Tallavaara Helsingin yliopistosta.

Tutkimustulokset on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.

•

Kuvassa Saharan autiomaata Marokossa. Kuvan lähde: Unsplash